Idols (TV-formaatti)

Wikipedia

Maat, joilla on oma versionsa ohjelmasta
Sininen: Ohjelmia tehty.
Vihreä. Formaatin esitysoikeus. Ei toistaiseksi lähettänyt ohjelmaa.

Brittiläinen kykyjenetsintäohjelma Pop Idol oli alkuperäinen versio FremantleMedian Idols-formaatista. Siitä on sittemmin tehty kymmeniä versioita yli 30 maassa. Pop Idolin ja Popstarsin tuottajat sopivat keskenään, että kansainväliset versiot eivät saa käyttää sanaa pop ohjelman nimessä. Idol-sarjaa johtavat 19 Entertainment ja CKX.

[muokkaa] Formaatti

[muokkaa] Juontajat

Juontajien tulee suhtautua ohjelmaa kohtaan nuorekkaan innokkaasti ja he myös julkistavat tulokset. Joissakin maissa on yksi juontaja, mutta useimmissa on kaksi. Jotkin maat ovat lisänneet tuomareiden ja juontajien lukumäärää.

[muokkaa] Tuomarit

Pop Idolin tuomarit Pete Waterman, Neil Fox, Nicki Chapman ja Simon Cowell

Ennalta valittu joukko musiikkialaa edustavia tuomareita kiertää osan tai kaikki koelaulupaikkakunnat tarkkaillakseen ja neuvoakseen kilpailijoita koko kilpailun ajan. Tuomarit antavat kritiikkiä ja/tai neuvoja jokaisen kilpailijan esityksen jälkeen. La Francophonien parasta laulajaa etsivä Nouvelle Star 4 oli ensimmäinen versio, jossa annettiin sininen tai punainen kortti, sininen edustamaan positiivista suhtautumista ja punainen negatiivista.

Puolan Idol Poland 3 -kaudella oli jopa viisi vakituista tuomaria. Joskus tuomaristoon otetaan vierailevia tuomareita tai musiikkivieraita, jotka ovat mukana neuvomassa kilpailijoita. Joidenkin versioiden tuomarit saavat mainetta myös ohjelman ulkopuolella kilpailijoiden ohella suhtautumalla kylmästi esityksiin. Heistä tunnetuimpia ovat muun muassa Simon Cowell, Kuba Wojewódzki ja Zack Werner.

[muokkaa] Esitykset

Koelaulut pidetään useissa paikoissa tietyllä alueella tai yhdessä maassa, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus esiintyä tuottajille. Jos heistä kiinnostutaan, he siirtyvät seuraavalle, televisioidulle kierrokselle, jolla he laulavat tuomarien edessä. Koelaulajia päästetään jatkoon joissakin maissa jopa 200.

Teatterikierroksella kaikki jatkoon päässeet kokoontuvat isäntäkaupunkiin laulamaan. He ensin esittävät omavalintaisen kappaleen kymmenen hengen sarjoissa, sitten harjoitellun esityksen yleensä kolmen hengen ryhmissä ja lopuksi sooloesityksen a cappella kilpailijoiden ja tuomarien edessä.

Jokaisella teatterikierroksella lähetetään kilpailijoita kotiin, mutta joissakin maissa on päästetty muutama takaisin villi kortti -kierroksella.

Semifinaaleissa kilpailijat esiintyvät livenä tai etukäteen nauhoitetussa lähetyksessä, jossa tuomarit antavat kommentteja esityksistä. Tässä vaiheessa katsojat kuitenkin päättävät jatkoon pääsevät ja äänestävät suosikkiaan lähetyksen jälkeen yleensä puhelimella tai tekstiviestillä. Semifinaalien aikaan kilpailijat saavat avukseen laulunopettajan esityksen valmistelua varten. Alun perin taustamusiikkina käytettiin vain pianoa, mutta muitakin instrumentteja on otettu mukaan myöhemmin.

Semifinaalissa on yleensä 18-50 kilpailijaa, jotka joko laulavat ryhmissä eri viikoilla tai joka viikolla kunnes kaikki finalistit on valittu. Jossain vaiheessa otettiin mukaan villi kortti -osio, jossa aikaisemmin pudonneille annetaan uusi mahdollisuus ja joissakin ohjelmissa myös tuomarit valitsevat aiemmin pudotettuja takaisin. Viime aikoina lähetyksiin on otettu mukaan myös yleisöä. Tuloslähetys seuraa joko muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä.

Finaalilähetyksissä esityksistä tehdään näyttävämpiä ja laulut valitaan viikottaisen teeman perusteella, joka voi olla esimerkiksi "1980-luvun hitit" tai "Elton Johnin laulut". Näidenkin lähetysten jälkeen seuraa aina tuloslähetys, jossa saatetaan nähdä muun muassa musiikkivieraita, ryhmäesiintymisiä tai kulissientakaista materiaalia kilpailijoista. Vähiten ääniä saanut kilpailija pudotetaan. Kilpailu jatkuu näin kunnes jäljellä on kaksi kilpailijaa, tai jossain tapauksissa kolme.

Finaali on kaikkein suureellisin ja yleensä myös katsotuin osa kilpailua. Joissakin maissa se järjestetään hyvin arvostetuilla paikoilla kuten American Idolissa Kodak-teatterissa ja Australian Idolissa Sydneyn oopperatalossa. Tässä vaiheessa finalistit esittävät myös voittajalle sävelletyn debyyttisinglen, mutta viime aikoina jotkin maat ovat jättäneet tämän pois.

Finaalin pidennetyssä tuloslähetyksessä on usein ryhmäesiintymisiä ja/tai musiikkivieraita kunnes voittaja julkistetaan. Sen jälkeen voittaja laulaa debyyttisinglensä ja esityksessä saatetaan joskus käyttää pyrotekniikkaa.

[muokkaa] Idol ympäri maailmaa

[muokkaa] World Idol

Vuonna 2003 järjestettiin World Idol -kilpailu, johon osallistuivat Idol-kilpailujen voittajat Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista, Belgiasta, Australiasta, Saksasta, Norjasta, Arabimaailmasta, Alankomaista, Britanniasta, Kanadasta ja Puolasta.

[muokkaa] Teema

Tunnistettavin asia Idol-formaatissa on sen logo ja alkumusiikki. Niistä on tehty useita versioita vuoden 2001 ensiesityksen jälkeen.

[muokkaa] Logo

Tyypillisin logo on ovaalin muotoinen ja siinä on ohjelman nimi keskellä. Joskus nimi kirjoitetaan horisontaalisesti, joskus se on hieman kenossa ylöspäin.

Idols

American Idol

Joissakin versioissa sana alleviivataan: Hrvatski Idol, Super Star, Hay Superstar, Nouvelle Star, Narodniy Artist ja Super Idol. Turkstarissa on ainoa Idol-logo, jossa ei käytetä tyypillistä fonttia. Nouvelle Starin punertava logo on ainoa, joka erottuu väriltään tavallisesta sinisestä tyylistä.