Gerd von Rundstedt
Wikipedia
Karl Rudolf Gerd von Rundstedt (12. joulukuuta 1875 – 24. helmikuuta 1953) oli Saksan armeijan sotamarsalkka toisen maailmansodan aikana. Häntä pidetään yhtenä Saksan parhaimmmista kenraaleista ja pysyi poliittisesti sitoutumattomana uransa ajan.
Von Rundstedt syntyi aristokraattiseen preussilaisperheeseen ja liittyi armeijaan vuonna 1893 ja yhdeksän vuotta myöhemmin pyrki ja pääsi Saksan eliittiin kuuluvaan sota-akatemiaan, joka otti vastaan 160 uutta opiskelijaa vuosittain ja kitki 75% opiskelijoista ulos kokeiden avulla. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän nousi arvoasteikossa, kunnes vuonna 1918 hän oli jo majuri ja divisioonansa esikuntapäällikkö.
Sodan jälkeen von Rundstedt nousi tasaisesti pienessä 100 000 miehen armeijassa (Reichswehr) ja vuonna 1932 hänet nimitettiin 3. jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Myöhemmin sinä vuonna hän uhkasi erota, kun Franz von Papen julisti poikkeustilan ja määräsi joukkonsa häätämään natsipuolueen jäsenet valtion virkatoimistoista. Hän oli samoin yhtä järkyttynyt natsien kasvavasta vallasta ja lopulta erosi virastaan lokakuussa 1938.
Toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939 ja von Rundstedt uudelleenkutsuttiin johtamaan eteläistä armeijajoukkoa menestyksekkään Puolan invaasion aikana. Länsirintamalla hän kannatti Erich von Mansteinin "panssarinyrkki" -lähestymistapaa Ranskan valloittamiseksi ja tämä taktiikka valittiinkin lopulta käytäntöön (Fall Gelb). Taisteluiden aikana hän asetettiin seitsemän panssaridivisioonan, kolmen motorisoidun jalkaväkidivisioonan ja 35 jalkaväkidivisioonan komentoon.
14. toukokuuta 1940 mennessä Heinz Guderianin johtamat panssaridivisioonat olivat ylittäneet Maasin ja avanneet suuren aukon liittoutuneiden eturintamaan. von Rundstedtillä oli omat epäilyksensä näiden yksiköiden selviytymisestä ilman jalkaväen tukea ja pyysi taukoa ottaakseen heidät kiinni. Hitler oli samaa mieltä ja tämä pieni viivästys olikin tarpeeksi englantilaisten ja ranskalaisten joukkojen pakenemiselle Dunkerquesta.
Von Rundstedt ylennettiin sotamarsalkaksi 19. heinäkuuta 1940 ja osallistui operaatio Seelöwen suunnitteluun. Kun invaasio peruttiin, von Rundstedt otti miehitysjoukkojen komennon ja hänelle annettiin vastuu rannikkopuolustusten kehittämisestä Alankomaissa, Belgiassa ja Ranskassa.
Heinäkuussa 1941 von Rundstedt otti osaa Operaatio Barbarossassa eteläisen armeijajoukon komentajana, jossa hän johti 52 jalkaväkidivisioonaa ja viisi panssaridivisioonaa Neuvostoliittoon. Aluksi hänen eteneminen oli hidasta, mutta syyskuussa he valloittivat Kiovan ja ottivat 665 000 neuvostovankia. Tämän jälkeen hän liikkui itään hyökätäkseen Harkovaan ja Rostoviin. Talven tultua hän vastusti voimakkaasti etenemistä syvemmälle Neuvostoliittoon ja neuvoi Hitleriä pysähtymään, mutta hänen mielipiteensä teilattiin.
Marraskuussa Rundstedt sai sydänkohtauksen, mutta hän vastusteli sairaalahoitoon joutumista ja jatkoi etenemistään, saavuttaen Rostovin 21. marraskuuta. Vastahyökkäys pakotti saksalaiset perääntymään. Kun Rundstedt vaati lupaa perääntymiselleen, Hitler raivostui ja korvasi hänet kenraali Walther von Reichenaulla.
Hitler kutsui von Rundstedtin uudelleen palvelukseen maaliskuussa 1942, asettaen hänet jälleen länsirintaman komentoon. Siellä hän muodosti 1 700 kilometria käsittävän puolustusjärjestelmän, joka tunnetaan nimellä Atlantin valli. Normandian maihinnousun jälkeen kesäkuussa 1944, von Rundstedt pyysi Hitleriä neuvottelemaan rauhasta liittoutuneiden kanssa. Hitler vastasi korvaamalla hänet kenraali Günther von Klugella.
Heinäkuun 20:nnen salaliiton seurauksena, joka raivostutti Rundstedtin, hän lupautui liittymään Guderianin ja Wilhelm Keitelin kanssa kunniasotaoikeuteen joka karkotti satoja upseereita epäiltynä Hitlerin vastustamisesta. Tämä erotti heidät sotaoikeudesta ja luovutti heidät Ronald Freislerille. Monet heistä teloitettiin.
Elokuun puolivälissä von Klugen eturintama romahti ja von Rundstedt nimitettiin jälleen kerran länsirintaman johtoon. Hän kokosi joukkonsa juuri ajoissa taistelemaan Operaatio Market Gardenissa, voittaen taistelun. Hän myöhemmin valvoi hyökkäyssuunnitelmaa Antwerpenin kaupungin uudelleenvalloittamisesta, mutta epäonnistui epätoivoisien olosuhteiden seurauksena, joka tunnettaisiin Ardennien taisteluna. Hänet vapautettiin komennosta jälleen maaliskuussa 1945 kerrottuaan Keitelille, että Hitlerin pitäisi ennemmin tehdä rauha liittoutuneiden kanssa, kuin jatkaa toivottoman sodan taistelemista.
Yhdysvaltalainen 36. jalkaväkidivisioona vangitsi Rundstedtin 1. toukokuuta 1945. Ollessaan kuulusteltavana, Rundstedt sai uuden sydänkohtauksen ja hänet vietiin Englantiin, jossa häntä pidettiin vankeudessa. Von Rundstedt vapautettiin heinäkuussa 1948 ja eli Hannoverissa elämänsa loppuun saakka.
