Frans Joosefin maa
Wikipedia
Frans Joosefin maa (ven. Земля Франца Иосифа, Zemlja Frantsa Iosifa) eli Lomonosovin maa on Venäjälle kuuluva arktinen saariryhmä Barentsinmerellä Novaja Zemljan pohjoispuolella. Se koostuu 191 jään peittämästä saaresta. Saaret löydettiin 30. elokuuta 1873. Niille pääseminen laivalla on mahdollista vain kesällä. Saaristo on tuliperäinen. Alueella ei ole vakituista asutusta, ainoastaan tutkimusasemia. Saarten kokonaispinta-ala on noin 20 700 neliökilometriä. Hallinnollisesti saaret kuuluvat Arkangelin alueeseen.
Vuonna 1873 Itävalta-Unkarin naparetkikunnan löytöretkeilijät Julius von Payer ja Karl Weyprecht löysivät saaret tutkimusmatkallaan Koillisväylän etsimiseksi. Saariryhmä nimettiin Itävallan keisari Frans Joosef I:n mukaan. Fridtjof Nansen ja Frederick George Jackson viettivät talven 1895-96 saarilla. Norjalla oli jonkin aikaa aluevaatimus saariin, joita se kutsui nimellä "Fridtjof Nansenin maa."
Vuonna 1926 Neuvostoliitto otti saaret hallintaansa ja ensimmäiset asukkaat saapuivat. Saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin aloitti saarten tutkimisen ilmasta heinäkuussa 1931. Kylmän sodan aikana saaret julistettiin sotilasalueeksi ja niille rakennettiin pommikonetukikohta.
