Frédéric Chopin
Wikipedia
Frédéric François Chopin (alkuaan Fryderyk Franciszek Chopin, 1. maaliskuuta 1810 – 17. lokakuuta 1849) oli puolalainen säveltäjä ja pianisti. Hän oli yksi harvoista musiikin lapsineroista, ja lyhyen elämänsä aikana hän ehti säveltää runsaasti suosittuja pianosävellyksiä. Chopin omaksui ranskankielisen nimensä muuttaessaan Pariisiin 20-vuotiaana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruus
Chopin syntyi Żelazowa Wolan kylässä noin 50 kilometriä Varsovasta länteen. Säveltäjän itsensä ja hänen perheensä mukaan hän syntyi 1. maaliskuuta 1810, mutta useita viikkoja myöhemmin tehdyn kastetodistuksen mukaan hän olisi syntynyt jo 22. helmikuuta. Hänen isänsä oli ranskalainen joka muutti Puolaan vuonna 1787 ja äiti puolalainen
Chopinin musikaalinen lahjakkuus tuli esiin jo hyvin varhain ja häntä alettiin verrata Mozartiin. 7-vuotiaana hän oli säveltänyt kaksi poloneesia, ja hänestä tuli vieraileva lapsitähti Varsovan aristokraattisissa salongeissa. Lisäksi hän piti julkisia hyväntekeväisyyskonsertteja. Vuosina 1816–1822 hän sai ammattimaisia pianotunteja viulisti Vojtěch Živnyltä (1756–1842), kunnes oppilaan taidot ylittivät opettajansa. Tämän jälkeen häntä opasti urkujen soitossa pianisti ja Varsovan yliopiston professori Wilhelm Würfel.
Vuosina 1823–1826 Chopin opiskeli Varsovan lyseossa, jossa hänen isänsä oli professorina. Syksyllä 1826 hän alkoi opiskella muun muassa sävellystä ja musiikkiteoriaa säveltäjä Józef Elsnerin (1769–1854) ohjauksen alaisena. Elsnerillä oli suuri vaikutus Chopinin musiikilliseen kehitykseen. Vuosina 1829 ja 1830 hän sävelsi kaksi pianokonserttoaan.
[muokkaa] Ura Pariisissa
Vuonna 1829 Chopin matkusti Wieniin ja Dresdeniin, joissa sai hyvät arvostelut julkisista esiintymisistään. Vuonna 1830 hän lähti uudelleen Wieniin ja sieltä Münchenin kautta Pariisiin, jossa vietti suurimman osan loppuelämästään. Puolan kapina epäonnistui vuonna 1830, ja seuraavana vuonna Venäjä miehitti Puolan, jonne säveltäjä ei enää koskaan palannut.
Ensiesiintyminen Pariisissa 1830 oli suurmenestys. Chopinista tuli nopeasti suosittu pianonopettaja ja hän pääsi mukaan seurapiireihin saaden ympärilleen ihailevien kuuluisuuksien joukon. Tätä kautta hän tutustui tunnettuihin kirjailijoihin. Vuonna 1831 Chopin aloitti ensimmäisten scherzojen ja balladien sekä ensimmäisen etydisarjan säveltämisen. Lisäksi hän sairastui tuberkuloosiin, jonka kanssa joutui taistelemaan lopun elämänsä.
1830-luvun alku ja puoliväli oli Chopinille tuottoisaa aikaa. Hän sai valmiiksi monet kuuluisimmista töistään, jonka lisäksi hän esiintyi kriitikoiden ja yleisön valtavan suosion saaneissa konserteissa. Vuoteen 1838 mennessä hänestä oli tullut kuuluisuus Pariisissa, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului nyt myös oopperasäveltäjä Vincenzo Bellini, taidemaalari Eugène Delacroix, joka maalasi Chopinista muotokuvan, sekä säveltäjät Hector Berlioz, Franz Liszt ja Robert Schumann. Vaikka Chopin ajoittain kritisoi kolmen viimeksi mainitun säveltäjän musiikkia, hän myös ihaili heitä ja omisti osan sävellyksistään heille.
[muokkaa] George Sand
Vuonna 1836 Chopin meni salaa kihloihin seitsemäntoistavuotiaan puolalaistytön Maria Wodzinskan kanssa, mutta kihlaus peruttiin pian. Samana vuonna säveltäjä tapasi eräissä juhlissa kirjailija Amandine-Aurore-Lucile Dupinin (1804–1876), joka tunnetaan paremmin salanimellä George Sand. Sandin mukaan Chopin oli aseksuaalinen, mistä huolimatta heidän suhteensa kesti seuraavat yksitoista vuotta.
Tavallisesti pariskunta vietti talvet Pariisissa ja kesät Sandin maatilalla Nohant-Vicissa Keski-Ranskassa, jossa säveltäjä sai valmiiksi monet teoksistaan. Tuberkuloosin ensimmäisten oireiden ilmaannuttua Chopinissa he matkustivat Mallorcalle talveksi 1838–1839. Talvesta tuli kuitenkin onneton ja monien vaikeuksien sävyttämä. He joutuivat asumaan lämmittämättömissä talonpoikaismajoissa ja silloin hylätyssä Valldemossan luostarissa, ja lisäksi Chopinilla oli suuria vaikeuksia saada piano Pariisista asti kuljetetuksi luostariin. Säveltäjän epätoivo kuvastuu 24 preludissa (opus 28), jotka hän sävelsi suurelta osin Mallorcan-matkan aikana. Sää oli voimistanut Chopinin kroonista keuhkotautia niin pahoin, että pelastaakseen henkensä heidän oli pakko palata Pariisiin. Chopin ei koskaan toipunut täysin talven aiheuttamista rasituksista.
[muokkaa] Viimeiset vuodet
Chopin ja George Sand pysyivät yhdessä aina vuoteen 1847 saakka, jolloin he erosivat Sandin lapsista johtuneiden kiistojen vuoksi. Terveydentilansa rapistuessa Chopin pystyi yhä säveltämään, ja hän keskittyi nyt masurkoihin ja nokturnoihin. Viimeisen teoksensa, masurkan f-mollissa, hän sai valmiiksi vuonna 1849.
Chopin kuoli 17. lokakuuta vuonna 1849, ja viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin tuberkuloosi. Ruumiinavauksessa löydettiin lisäksi merkkejä muista keuhkosairauksista, kuten kystisestä fibroosista ja emfyseemasta. Chopin kärsi voimakkaasta elävältä haudatuksi tulemisen pelosta, ja siksi hän oli vaatinut ruumiinsa avaamista, jotta hänen kuolemastaan voitaisiin olla varmoja.
Chopin oli lisäksi toivonut, että hänen hautajaisissaan laulettaisiin Wolfgang Amadeus Mozartin Requiem. Hautajaiset, jotka oli tarkoitus pitää Madeleinen kirkossa Pariisissa, viivästyivät lähes kaksi viikkoa, koska kirkko ei aluksi suvainnut teoksen vaatimaa naislaulajien käyttöä kuorossa. Lopulta kirkko antoi asiassa periksi. Chopin haudattiin Père-Lachaisen hautausmaalle, tosin hänen sydämensä on haudattu Varsovan Pyhän Ristin kirkon pilariin. Hautajaisia varten tehtiin orkesterisovitus myös Chopinin Hautajaismarssipianosonaatin (opus 35) kolmannesta osasta, josta on tullut yksi Chopinin tunnetuimmista teoksista.
[muokkaa] Musiikki
Chopin omisti koko uransa pianomusiikille, jonka tekniikan hän uudisti. Hänen musiikissaan yhdistyy ainutlaatuinen rytminen taju ja hänen luomansa taiturillinen soittotapa, joiden tuloksena syntyy herkkä ja hauras ääni pohjautuen kuitenkin vakaaseen harmoniaan. Chopinin melodioilla on uniikki rakenne ja monet niistä ovat mieleenpainuvia ja tunnettuja, kuten Vallankumosetydi (etydit opus 10 nro 12) ja Minuuttivalssi (opus 64 nro 1).
Chopin oli yksi harvoista 1800-luvun säveltäjistä, joka ei ottanut vaikutteita Beethovenin musiikista. Sen sijaan hänen tyylissään näkyy erityisesti Johann Sebastian Bachin vaikutus. Muita hänen esikuvinaan käyttämiä säveltäjiä olivat pianomusiikissa Carl Maria von Weber, Johann Nepomuk Hummel, Jan Ladislav Dusík ja John Field ja muutoin Vincenzo Bellini. Lisäksi Chopin sai innoitteita puolalaisesta kansanmusiikista. Chopinin musiikki taas vaikutti varsinkin Lisztiin ja Schumanniin: Liszt sovitti useita Chopinin lauluja pianolle ja Schumann puolestaan käytti omissa teoksissaan Chopinin melodioita.
[muokkaa] Uudistukset
Chopin vei irlantilaisen säveltäjän John Fieldin kehittämän nokturnon hienostuneemmalle tasolle. Hän käytti ensimmäisenä scherzoa ja keksimäänsä balladia itsenäisinä teoksina. Bachin preludit hän kehitti samoin uudenlaisiksi. Puolalaisessa kansanmusiikissa hän toi masurkkoihin ja poloneeseihin laajemman melodian ja tunteen ilmaisuskaalan, kuten myös wieniläisiin valsseihin. Chopinin etydit muodostavat perustan kyseisen sävellysmuodon repertuaarille.
Pianotekniikassa Chopin uudisti erityisesti melodiikkaa ja ornamentiikkaa. Hänen pianoteoksensa ovat keskimäärin hyvin vaativia verrattuna aiempien säveltäjien teoksiin, ja ne edellyttävät pianistilta erityisen hyvää sorminäppäryyttä. Chopin oli hyvin tarkka teostensa esitystavasta, ja esimerkiksi tempon säilyttämisessä hän oli tinkimätön. Säveltäjän kuoleman jälkeen Schumann ja Liszt toivat hänen teoksiinsa niihin kuulumattoman ohjelmallisuuden, mikä leimasi niitä pitkälle 1900-luvulle. Vasta viime aikoina teosten korostetusta romantisoinnista on luovuttu – Chopin itse ei pitänyt itseään romantikkona, vaikka hänet nykyään yhdeksi tyylisuunnan keskeisistä säveltäjistä luetaankin – ja teosten esittäminen tapahtuu nykyisin enemmän säveltäjän alkuperäisiä ajatuksia kunnioittaen.
[muokkaa] Tuotanto
Chopinin sävellykset ovat enimmäkseen pienimuotoisia, ja ne on poikkeuksetta tarkoitettu pelkälle pianolle tai pianon sisältäville kokoonpanoille. Tuotannon rungon muodostavat lukuisat soolopianoteokset, kuten 4 balladia, 27 etydiä, 3 fantasiaa, 4 improptua, 58 masurkkaa, 21 nokturnoa, 16 poloneesia, 26 preludia, 4 scherzoa, 3 sonaattia ja 19 valssia sekä muutamat muun tyyppiset teokset. Lisäksi on kuusi pianolle ja orkesterille tarkoitettua teosta, kuten kaksi pianokonserttoa ja Grande Polonaise brillante, 20 puolankielistä laulua pianon säestyksellä sekä neljä kamarimusiikkiteosta, jotka kaikki sisältävät pianon yhtenä instrumenttina.
78 lähinnä Chopinin elinaikana julkaistua teosta on opusnumeroitu ("op."), jonka lisäksi on 37 kuoleman jälkeen julkaistua teosta ("op. posth."). Chopinin teokset ovat aina säilyttäneet suosionsa, ja niistä on nykyisin saatavilla runsaasti kattavia levytyksiä.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Teokset pianolle ja orkesterille
- Konsertto nro 1, e-molli, op. 11
- Konsertto nro 2, f-molli, op. 21
- Muunnelmat Lá di cirem la mano, op. 2
- Fantasia, op. 13
- Krakowiak, op. 14
- Andante Spianato e Grande Polonaise Brillante, op. 22
[muokkaa] Pianosonaatit
- c-molli, op. 4
- b-molli, op. 35
- h-molli, op. 58
[muokkaa] Muut pianoteokset
- 4 balladia
- 4 scherzoa
- 27 etydiä
- 19 nocturnea
- 25 preludia
- 14 valssia
- 10 poloneesia
- 55 masurkkaa
- Impromptut
- Fantasia-impromptu
- Bolero
- Berceuset
- Tarantella
- Barkarolit
- Allegro de Concert
- Fantasia
- Ecoissaiset
[muokkaa] Kamarimusiikki
- Pianolle: Trio, op. 8
- Sellolle: Sonaatti, g-molli, op. 65
- Pianolle ja sellolle: Introduction et Polonaise Brillante, op. 3
[muokkaa] Lauluääni
- 17 puolalaista laulua, op. 74
