Euroopan patenttivirasto
Wikipedia
Euroopan patenttivirasto (lyh. EPO, European Patent Office) on Euroopan patenttisopimukseen EPC (European Patent Convention) liittyneiden maiden patentteja myöntävä virasto. EPO:n pääkonttori sijaitsee Münchenissä sekä haarakonttori Haagissa.
Kaikkiin EPC-sopimukseen liittyneihin maihin voi jättää keksinnöstä myös suoran kansallisen patenttihakemuksen, joten EPO on rinnakkainen ja vaihtoehtoinen tapa hakea keksinnölleen patenttia EPC-maihin. Jos keksinnölle halutaan useampia patentteja eri EPC-maihin niin EPO on yleensä hakijan kannalta edullisempi vaihtoehto verrattuna suoriin kansallisiin hakemuksiin.
Euroopan patenttivirasto on Euroopan unionista täysin erillinen, ja EU:in kuulumattomista maista mm. Sveitsi kuuluu EPO:on.
EPO:n jäsenmaita (tilanne 1.7.2005) ovat seuraavat maat (suluissa liittymisaika): Belgia (1977), Alankomaat (1977), Iso-Britannia (1977), Luxemburg (1977), Ranska (1977), Saksa (1977), Sveitsi (1977), Italia (1978), Ruotsi (1978), Itävalta (1979), Liechtenstein (1980), Espanja (1986), Kreikka (1986), Tanska (1990), Monaco (1991), Irlanti (1992), Portugali (1992), Suomi (1996), Kypros (1998), Turkki (2000), Bulgaria (2002), Slovakia (2002), Tšekki (2002), Viro (2002), Slovenia (2002), Unkari (2003), Romania (2003), Puola (1.3.2004), Islanti (1.11.2004), Liettua (1.12.2004), Latvia (1.7.2005).
EPO:n myöntämä eurooppapatentti voidaan ulottaa koskemaan myös seuraavia EPO:n laajennusvaltioita eli ns. extension-valtioita (suluissa liittymisaika), jotka ovat solmineet erillissopimuksen Euroopan patenttiviraston kanssa (tilanne 1.7.2005): Albania (1996), Makedonia (1997), Kroatia (1.4.2004), Serbia ja Montenegro (1.11.2004).
EPO:n tutkimalle ja hyväksymälle eurooppapatentille vaaditaan vielä kansallinen rekisteröinti sekä kohdemaan hyväksymällä kielellä toimitettu käännös kansalliseen patenttivirastoon ennen kuin patentti on voimassa hakijan haluamassa EPC-maassa. Eurooppapatentilla on myöntämisensä jälkeen yhdeksän kuukauden väiteaika. Ellei väiteajan puitteissa esitetä vastaväitteitä niin eurooppapatentti saa kohdemaassaan lainvoimaisen patentin arvon ja on siten samassa lainopillisessa asemassa kuin kansallisen patenttiviraston myöntämä lainvoimainen patentti.
EPO rahoittaa toimintaansa patenttihakemusten vuosimaksuilla. Eurooppapatentin hakija joutuu maksamaan vuosittain vuosimaksun EPO:lle, jos haluaa pitää hakemuksensa patentointiprosessin vireillä EPO:ssa. Vuosimaksun maksaminen loppuu sellaisessa tapauksessa, jossa EPO on hylännyt patenttihakemuksen. Jos eurooppapatentti on myönnetty tulee vuosimaksu suorittaa niiden maiden kansallisille virastoille, joihin myönnetty eurooppapatentti on rekisteröity ja halutaan pitää patentti voimassa. Vuosimaksun maksamatta jättäminen mitätöi patentin voimassaolon siinä maassa missä vuosimaksua ei ole suoritettu.
Suomessa EPO-patentin kansallinen rekisteröinti suoritetaan Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH).
Muita keskitettyjä alueellisia patenttiorganisaatioita ovat Euraasian patenttiorganisaatio (EAPO), Afrikan alueellinen teollisoikeusorganisaatio (ARIPO) ja Afrikan henkisen omaisuuden järjestö (OAPI).
