DX-kuuntelu
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Syy: vuoden 2005 kevään versio oli vielä selkeä ja pysyi asiassa, nykyisellään huono, sekava, täynnä asioita jotka eivät kuulu DX-kuuntelu artikkeliin Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
DX-kuuntelu eli radion kaukokuuntelu tarkoittaa yleensä kaukaisten yleisradiolähetysten kuuntelua. Tavoitteena on pystyä kuuntelemaan kaukaisten maiden yleensä myös vaikeasti kuunneltavia lähetyksiä. DX-lyhenteestä johtuen voidaan radion kaukokuuntelusta käyttää nimitystä 'diksaaminen' (engl. "DXing") ja kaukokuuntelijasta 'diksari', englanniksi ("DXer").
DX-kuuntelu eroaa radioamatööritoiminnasta ja LA-radiopuhelin- tai PMR446-radiopuhelin -harrastuksesta mm. siinä, että DX-kuuntelussa on kyse vain kuuntelusta, ei radiolähetystoiminnasta (keskustelusta). Käytössä on vain radiovastaanotin, ei lähetin-vastaanotinta. Näin ollen DX-kuunteluun ei tarvita mitään radioaseman pitämiseen tarvittavaa lupaa. Kuitenkin joissain maissa vieraiden radio-ohjelmien kuuntelu saattaa olla kiellettyä. Radionkuuntelun vaikeuttamiseksi voidaan myös radiolähetyksiä tarkoituksellisesti häiritä. Radiohäirintää (engl. jamming) suoritetaan yleensä silloin kun ohjelmien lähettäjät pyrkivät kohdemaassa tai -alueella yhteiskunnallisiin muutoksiin.
DX-kuuntelun voi aloittaa tavallisella radiolla lyhyillä aalloilla (engl. "shortwave", "SW"), joilla voi kuulla yleensä suurimpien yleisradioyhtiöiden ulkomaanlähetyksiä, kuten brittiläisen BBC World Servicen, saksalaisen DWn (Deutsche Wellen), venäläisen VORn (Venäjän äänen), venäläisen Radio Majakin, venäläisen Radio Rossiin tai kiinalaisen CRIn (China Radio Internationalin) ohjelmia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Erilaisia DX-kuuntelukohteita
[muokkaa] Piraattiasemat
Yleisradiolähetysten lisäksi tulevat kyseeseen kuunneltavina kohteina myös tilapäisten, yleisradioasemiin kuulumattomien radioasemien lähetykset. Tällaiset radioasemat pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen tai tiedottamaan, mutta ne eivät voi saada julkisen palvelun radioaseman tai kaupallisen radioaseman toimilupaa lähetystoiminnalleen.
Näitä radioasemia kutsutaan merirosvo- eli piraattiasemiksi. Merirosvoradioiden kulta-aikana lähettimet sijoitettiin, ja sijoitetaan edelleen, usein laivoihin, jolloin voitiin toimia kohdealueen tai -maan lainkäytön ulkopuolella kansainvälisillä vesillä aluevesirajan ulkopuolella.
[muokkaa] Clandestine-asemat
Toisen lähetystensä kohdealueella lähetyslupaa saamattoman asemaryhmän muodostavat clandestine-asemat. Ne ovat kotimaisten oppositioiden tai vieraiden hallitusten ylläpitämiä tai rahoittamia radioasemia, jotka pyrkivät vaikuttamaan kohdemaan tai -alueen yleiseen mielipiteeseen tavalla, jota tätä maata tai aluetta hallitsevat eivät halua.
Internetin yleistyminen on vähentänyt merirosvoradioiden ja clandestine-radioiden merkitystä oppositioiden tiedottamisessa. Kuitenkin oloissa, missä väestö ei ole luku- tai kirjoitustaitoista tai missä puutteellisen perusrakenteen, infrastruktuurin, vuoksi ei ole Internetiä käytettävissä, on radion merkitys edelleen suuri.
Clandestine-radiotoiminnat voidaan kytkeä mukaan myös sodankäyntiin osana psykologisia operaatioita, jolloin on mahdollista, että toiminta-aluelle suunnattavia lähetyksiä varten lähetetään ilmaan radiolaitteilla varustettu sotilaskuljetuskone, joka ylläpitää lähetyksiä valloitettavan alueen väestölle. Myös näiden harvinaisten ja satunnaisten lähetteiden kuuleminen kaukaa on DX-kuuntelua. Yhdysvallat käytti tämänkaltaisia lähetyksiä 1999 Kosovon ilmakampanjassa ja 2002 Afganistanissa.
[muokkaa] Hyötyliikennekuuntelu
Kuuntelua, joka ei kohdistu lähetettäviin ohjelmiin vaan lähetteisiin, joita ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle, kuten erilaiset ilma-, meri-, rautatie- ja maantieliikenteeseen liittyvät radiolähetteet, kutsutaan SWL:ksi eli hyötyliikenteen kuunteluksi. Hyötyliikenteen kuuntelijoita kutsutaan myös kuuntelija-amatööreiksi, joilla radioamatööreistä poiketen ei ole lähetintä eikä radioamatööriaseman lupaa.
Paikallisen hyötyradioliikenteen kuuntelua erittäin lyhyillä aalloilla (VHF) tai ultralyhyillä aalloilla (ULA tai UHF) kutsutaan usein skanneroimiseksi johtuen radioista, jotka kykenevät käymään läpi satoja kanavapaikkoja sekunnissa toistuvasti.
Hyötyliikenteen kuuntelemista sotilaallisessa tarkoituksessa kutsutaan radiotiedusteluksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] FM-DX - ULA-radiolähetykset ja televisiolähetykset
[muokkaa] Erilaisia FM-lähetteitä
Yleisradiolähetysten kuuntelun lisäksi DX-kuuntelu voi tarkoittaa yleensä katselualueella näkymättömien kaukaisten televisiolähetysten (erityisesti testikuvien) katselua. Radionkuuntelun tapaan voidaan myös nämä lähetteet tallentaa kuuntelutuloksen varmentamista ja lähettävän aseman tunnistamista varten.
Samanlaisia jopa yllättäviä kuuntelutuloksia kaukaa voidaan saada paikallis-alueellisten FM-lähetysten kuuntelusta sopivilla radiosäillä.
Kuuntelutuloksilla voidaan myös kilpailla. Tätä varten on olemassa pistelaskujärjestelmiä, joissa pyritään ottamaan huomioon kuuntelun tekninen vaikeus sekä kuunteluaktiivisuus.
[muokkaa] Virolaiset ja venäläiset asemat
Suomessa Suomenlahden pohjoisrannalla ja Itä-Suomessa voi FM-lähetyksiä kuulua 200 km - 400 km:n päästä Venäjän puolelta Viipurista ja Pietarista sekä Suomenlahden ylitse Virosta ja Pihkovan alueelta. Myös Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella kuuluu Yleisradionkin Joutsenosta radioitavia Yleisradion lähetyksiä.
Pietarissa on myös heikkotehoisia toimiluvattomia asemia, mitkä lähettävät FM-alueella ohjelmaa
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Raportointi ja QSL
Kuuntelutulos varmennetaan laatimalla lähettävää asemaa varten kuuluvuusraportti. Kuuluvuusraportissa pyritään yksilöimään lähete siten, että lähettävä asema pystyy todentamaan kuullun lähetyksen omakseen. Kuuluvuusraporttiin merkitään kuunneltu taajuus, kuunteluaika ja lähetteen laatu.
Tätä varten on vakioitu SINPO-luokitus, missä asteikoilla 1-5 (1=heikoin ja 5=paras) arvioidaan signaalin voimakkuus, toisten asemien lähetteiden aiheuttama häiriö, taustakohina ja radiosäästä johtuvat häiriöt. Viides numero on neljän edellisen numeron aritmeettinen keskiarvo pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Toinen tapa on tallentaa lähetettävää ohjelmaa esimerkiksi C-kasetille, äänitiedostoksi tai laserlevylle radioasemalle lähetettäväksi.
Lähettävää asemaa saattaa lisäksi kiinnostaa myös se, minkä tasoisella laitteistolla kuuntelutulos on hankittu, jotta tilannekuva lähetyksen kuunneltavuudesta voidaan muodostaa. Kuuntelupaikka voidaan todentaa osoitteen lisäksi myös karttapaikan leveys- ja pituusasteilla. Näin lähettävä asema pystyy laskemaan helposti lähetysetäisyyden sekä arvioimaan lähetys- ja vastaanotto-olosuhteet kuuntelun aikana lähetysten teknisen laadun varmistamiseksi.
Asemat lähettävät toisinaan vastaukseksi ns. QSL-todistuksia tai QSL-kortteja, joilla vahvistetaan kuuntelutulos. QSL-vahvistuksena voi toimia myös sähköpostiviesti tai kirje. Radioasemat voivat lähettää muutakin materiaalia, esim. erilaisia viirejä ja esitteitä. Oheismateriaalin kerääminen on filateliaan verrattava osa harrastusta ja samalla lisäkannustin kuuntelutoiminnalle.
Kaukokuuntelu on yleissivistävä harrastus, sillä siinä kuuntelijan tarkkaavaisuus, kielitaito, yleistietous sekä kulttuurien tai jopa maailmanpolitiikan tuntemus kehittyy.
[muokkaa] Radiovastaanottimet
Mikäli radiossa on numerollinen taajuusnäyttö, on taajuuden varmistaminen helpompaa kuin arvioimalla osoittimesta. Kuuluvuutta parantaa myös se, että voi tavanomaisen piiska-antennin lisäksi käyttää jotain lähetettä enemmän vahvistavaa ja suuntaavaa antennia. Usein auttaa dipoliantenni tai pitkälanka-antenni.
Heikkojen signaalien vastaanotossa tarvitaan suunta-antennia. Kuunneltavasta taajuusalueesta riippuen antennienkin pituudet voivat vaihdella metreistä jopa satoihin metreihin. Yli kilometrin mittaisista antenneistakin on kokemuksia. Taajamissa, mihin ei voi sijoittaa pitkiä tai suuria antenneja, voidaan käyttää aktiiviantenneja, missä antennin radiotekninen pituus muodostetaan sähkökomponenttien avulla.
DX-kuuntelun voi aloittaa myös vanhalla putkiradiolla. Keskiaaltoja voi matkaradion lisäksi kuunnella esimerkiksi kotistereroiden viristinvahvistimen AM-alueilta keskiaalloilta (MW).
Suositeltavaa kuitenkin on, että ULA-alueiden ja keskiaaltoalueiden (lyhenne MW – Medium Waves) lisäksi käytössä olevassa radiossa on lyhyet aallot (SW – Short Waves), jotka on jaettu useaan eri taajuusaluekaistaan. Lyhytaaltoalueet on mm. maailmanradioissa (engl. world band receiver), jotka on tarkoitettu ennen kaikkea matkoilla tapahtuvaan radion kuunteluun. Keskiaaltojen lisäksi monien maiden yleisradioiden ulkomaanpalvelut lähetetään lyhyillä aalloilla.
Harrastuksen edetessä voi ostaa maailmanradiota kalliimman liikennevastaanottimen (engl. communications receiver), joka on erityisesti suunniteltu heikkojen signaalien vastaanottoon ja jossa on erilaisia erikoissuodattimia ja lisäominaisuuksia, jotka liittyvät mm. ohjelmoitavuuteen.
Joissain maailmanradioissa on mahdollista vastaanottaa amplitudimoduloidun lähetteen kaltaisesta lähetteestä alasivunauha (LSB) tai yläsivunauha (USB), joista käytetään yhteisnimitystä yksisivunauha, SSB. SSB-vastaanotolla varustetulla maailmanradiolla voi kuunnella hyötyliikenteen puhetta tai sähkötystä ja samalla laajentaa kuunteluradioamatööritoimintaan.
Liikennevastaanotinta muistuttaa skanneriradio, jonka pääasiallinen käyttö voi kuitenkin suuntautua muiden kuin yleisradiolähetysten vastaanottamiseen. Se pystyy etsimään satoja kanavia sekunnissa, joista kaikki eivät toki ole yleisradiokanavia.
Skanneriradioissa kanavanhaku on liikennevastaanotinta nopeampaa, mutta niiden suodatin ja modulaatioiden vastaanottokyky on yleensä rajallisempi. Liikennevastaanottimissa on yleensä SSB, joka joistain lähinnä FM-alueella käytettävistä skannereista puuttuu.
Yleisradiolähetyksiä voi nykyään kuunnella radion lisäksi myös Internetin avulla. Tällöin joko suorakuunnellaan radioteitsekin lähetettävää ohjelmaa (engl. on line) tai jo aikaisemmin lähetettyä ohjelmaa tietokoneen tiedostosta (engl. on demand). Myös televisiokuvaa voidaan vastaanottaa samalla tavalla. Tätä kuuntelua ei kuitenkaan yleisesti pidetä DX-kuunteluna, vaikka radioaseman tunnistamisen voi toki varmistaa kuuntelemalla samaa lähetystä radion lisäksi myös tietokoneelta.
Vaikka Internetin avulla voidaan tunnistaa radioitse vastaanotteetava ohjelma, ei radion kuuntelua tietokoneen avulla Internetin kautta ei pidetä radion kaukokuunteluna, DX:nä, koska lähetystä ei vastaanoteta radion avulla, vaan datasiirtona, missä tietokoneen tietoliikennekortti korvaa antennin signaalin vastaan ottavana osana ja tietokoneen äänikortti radiolaitteen signaalin kuuntelukelpoiseksi purkavana laitteena. Radio-ohjelmia Internetin kautta lähettäviä radioasemia voidaan kutsua webradioksi world wide webin (WWW) mukaan. Yleisiä radioäänen ja videokuvan vastaanotto-ohjelmia ovat Windows Media Player, RealPlayer ja Winamp, minkä avulla tietokone voi vastaanottaa signaalia.
[muokkaa] Kuunteluolosuhteet
Kuunteluolosuhteisiin vaikuttaa yleensä suuresti Maan ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika ja vuodenaika ja mm. auringonpilkut, mikä tekee harrasteesta vaativaa. Pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa suotuisissa olosuhteissa kuulua maapallon toiselle puolelle.
Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa DX-kuuntelussa erilaisten radiolähettimien voimakkuuden ja määrän kasvu, mikä on johtanut siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan” ja saattavat jäädä lähes samalla taajuudella lähettävien voimakkaampien lähetysten jalkoihin.
Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia antenneja, millä saadaan muista suunnista tulevat lähetteet vastaanotetuiksi heikommin tai suodattimia, millä voidaan tarkalla vastaanottimella suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä kohinaa tai muita lähetyksiä pois.
[muokkaa] Yleisradioaaltoalueita
- LW pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz (long waves)
- MW keskipitkät aallot 531 kHz - 1 611 kHz (medium waves)
- SW lyhyet aallot 2 300 kHz - 26 100 kHz (short waves)
- - 120 metrin aallot 2 300 kHz - 2 495 kHz "tropiikkiaallot"
- - 90 metrin aallot 3 200 kHz - 3 400 kHz "tropiikkiaallot"
- - 75 metrin aallot 3 900 kHz - 4 000 kHz "tropiikkiaallot"
- - 60 metrin aallot 4 750 kHz - 5 060 kHz "tropiikkiaallot"
- - 49 metrin aallot 5 900 kHz - 6 200 kHz
- - 41 metrin aallot 7 100 kHz - 7 350 kHz
- - 31 metrin aallot 9 400 kHz - 9 900 kHz
- - 25 metrin aallot 11 600 kHz - 12 100 kHz
- - 22 metrin aallot 13 570 kHz - 13 870 kHz
- - 19 metrin aallot 15 100 kHz - 15 800 kHz
- - 16 metrin aallot 17 480 kHz - 17 900 kHz
- - 15 metrin aallot 18 900 kHz - 19 020 kHz
- - 13 metrin aallot 21 450 kHz - 21 850 kHz
- - 11 metrin aallot 25 600 kHz - 26 100 kHz
- UKV ultralyhyet aallot 66,0 MHz - 74 MHz (OIRT FM)
- ULA ultralyhyet aallot 87,5 MHz - 108 MHz (FM)
Edellä lueteltuja taajuuksia käytetään yleisradiolähetyksiin. Teknisesti pitkiksi aalloiksi (engl. LW; long waves) luokitellaan 30 kHz - 300 kHz aallot, keskipitkiksi aalloiksi (engl. MW; medium waves) luokitellaan 300 kHz - 3 MHz ja lyhyiksi aalloiksi (engl. SW; short waves) 3 MHz - 30 MHz aallot. Erittäin suuren taajuuden hyvin lyhyet aallot (engl. very high frequencies; VHF) sijaitsevat taajuuksilla 30 MHz - 300 MHz , mihin sijoittuvat myös tavalliset ULA:lla kuultavat yleisradiolähetykset samoin kuin osa televisiolähetyksistä.
Näin ollen yleisradiolähetyksissä yleensä käytettävät pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz sijoittuvat teknisen pitkäaaltoalueen 30 kHz - 300 kHz sisään, kun taas noin 120 metrin pituiset lyhytaallot, 2300 kHz - 2495 kHz ovat teknisesti keskiaaltoalueen 300 kHz - 3 MHz loppuosassa.
Kylmän sodan ja 1949-1988 Euroopassa kestäneen radiohäirinnän vuoksi jakautuivat ULA-lähetykset Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliiton ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, OIRT:iin käyttäen FM-lähetyksissään 66 MHz - 74 MHz:ia. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa 12. helmikuuta 1950 perustaman EBU:n jäsenet käyttivät ULA-lähetyksiinsä 87,5 MHz - 108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993.
Koska Länsi-Euroopassa nimitettiin aaltoaluetta 87,5 MHz - 108 MHz frekvenssi- eli taajuusmodulointinsa vuoksi FM:ksi, kutsuttiin vastaavasti aaltoaluetta 66 MHz-74 MHz OIRT FM:ksi. Venäjällä OIRT FM:ää kutsutaan edelleen UKV:ksi.
Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (ultrakratkie volny eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavast UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT -maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön.
Vastaavanlainen eriyttäminen UHF-alueella toteutui television osalta ei taajuusjaolla, vaan siten, ettei Itä-Euroopassa käytetty saksalaista PAL-televisiostandardia, vaan ranskalaista SECAM:ia, jottei värivastaanotto onnistuisi toiselta puolelta. Tämä ei kuitenkaan estänyt pelkän mustavalkoisen kuvan vastaanottamista.
Suomessa OIRT FM:ää ei käytetä ULA-lähetyksiin, vaan Ficora on osoittanut aaltoalueelle siirtyvää maaradioliikennettä, mm. harrastus- ja työyhteyksiä sekä sotilaskäyttöön tarkoitettua radioliikennettä.
Taajuuksien luokittelulla pitkiin, keskipitkiin ja lyhyisiin on merkitystä aaltojen vastaanottamisen kannalta. Yksinkertaisimmat lanka-antennit ovat aallonpituuden murtolukuja, esimerkiksi 1 1/2, 1, 1/2, 1/4 tai 1/8 aallonpituutta. Näin ollen pientaajuinen radioaalto aallonpituudeltaan pitkänä radioaaltona edellyttää kuuluakseen tai hyvin kuuluakseen lanka-antennilla suurta langan pituutta, kun taas suurtaajuuksinen radioaalto pituudeltaan lyhyenä voidaan vastaanottaan helposti vastaavasti lyhyellä lanka-antennilla. Lyhyen aallonpituuden ULA- ja televisiolähetyksiä ei vastaanoteta yleensä lanka-antenneilla, vaan laadun varmistamiseksi voimakkaasti suuntaavilla ja signaalia voimakkaasti vahvistavilla jagi-antenneilla, missä oikea antennisuunta on tärkeä. Aallonpituus lasketaan jakamalla valonnopeus taajuudella.
[muokkaa] Digitaalinen radio
Ensiksi radiot lähettivät pitkillä aalloilla amplitudimoduloituja lähetyksiä, koska näin vähäisellä lähettimen määrillä pystyttiin kattamaan laajoja vastaanottaja-alueita. Kun pitkät aallot alkoivat täyttyä lähetyksistä, laajennettiin radiolähetyksiä keskiaalloille ja lyhyille aalloille. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa keskiaaltojen tultua täyteen, otettiin käyttöön ultralyhyet aallot, ULA-aallot, mitkä mahdollistivat Yhdysvalloissa 1930-luvulla keksityn taajuus- eli frekvenssimodulaation, FM:n. Ultralyhyet aallot etenevät suorempaan kuin pitkät-, keski- tai lyhytaallot. Näin ollen ULA edellyttää laajaa antennien verkostoa, mutta mahdollistaa hyvälaatuisen äänen myös stereovastaanottoon.
Radion viimeinen kehitysvaihe on ollut digitalisoiminen eli se, ettei lähetys tule analogisena amplitudi- tai frekvenssimoduloituna lähetyksenä, vaan se lähetetään digitaalisessa muodossa. Digitaaliradiolähetyksen vastaanottamiseen ei käy tavanomainen analoginen radio, vaan sitä varten tulee hankkia digitaalivastaanotin.
[muokkaa] Digitaalinen radio perinteiselle FM-alueelle
Yleisradioyhtiöiden digitaaliradiokokeilut keskittyvät pääasiassa DAB-standardiin 3. aaltoalueen lohkoille 5 A/B/C/D - 12 A/B/C/D ja 13 A/B/C/D/E/F taajuusaluelle (174,928 MHz - 239,200 MHz) , L-taajuusalueille lohkoille LA-LW (1452,960 MHz - 1490,642 MHz), Kanadan lohkoille 1-10 (1452,816 MHz - 1491,184 MHz) ja Etelä-Korean ROK 8 A/B/C - 12 A/B/C (181,280 MHz - 208,736 MHz).
Näin ollen voidaan sanoa, että digitaaliradio toimivat FM 87,5 MHz - 108 MHz alueen yläpuolella ja ne edellyttävät paremman äänenlaadun vastineeksi FM:ää tiheämpää antenniverkkoa saman kattavuuden tavoittamiseksi, minkä vuoksi kaikkein harvimmin asuttujen alueiden liittäminen verkkoon voi muodostua rajakustannuskysymykseksi.
Yleisradio on Suomessa tehnyt DAB-radiokokeiluja vuodesta 1997 alkaen lopettaen ne 2005 vuoden lopussa, koska kuuntelijoita oli vain muutamia kymmeniätuhansia. Yleisradio on valmis aloittamaan DAB-lähetyksen uudelleen, mikäli siitä muodostuu eurooppalainen standardi. Standardina DAB on alkanut menestyä Euroopassa lähinnä Iso-Britanniassa. Ruotsissa Ruotsin radion suomenkielisellä toimituksella, Sisuradiolla, on DAB-lähetyslupa.
[muokkaa] Digitaalinen radio perinteiselle AM-alueelle
DAB-lähetysten sijoittuessa UHF-alueelle perinteisen FM:n yläpuolelle aloitettiin perinteiselle AM-alueelle soveltuvien digitaalilähetysten kehittäminen Digital Radio Mondiale (DRM) -standardilla. DRM-lähetyksiä voi vastaanottaa keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla 693 kHz:sta (Venäjän ääni Kaliningrad) 26012 kHz:iin (Campus-radio Nurnberg). Myös DRM-lähetysten vastaanottaminen edellyttää sitä varten tehdyn vastaanottimen hankkimista tai sitä, että HF-radiolla vastaanottaessaan kuuntelee lähetyksen tietokoneen äänikortin kautta käyttäen tätä varten kehittyä 45 euron arvoista ohjelmaa.
[muokkaa] Stereofoninen AM
Yksi keskiaalloilla kuunneltavien amplitudimoduloitujen lähetysten parantamiseksi tähtäävä hanke on AM:n lähettäminen kaksikanavaisena stereofonisena. Stereofonisia AM-lähetyksiä on jonkin verran Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
[muokkaa] Järjestäytynyt kaukokuuntelu
Suomessa on DX-kuunteluun erikoistuneita yhdistyksiä, joiden koordinoijana toimii Suomen DX-Liitto ry, mikä julkaisee säännöllisesti Radiomaailma-lehteä. Liittoon kuuluvat mm.:
- Lahden radioharrastajat ry, Lahti, Radiomäki
- DX-kuuntelu (opintokerho), Jyväskylä
- Tampereen DX-kuuntelijat ry, Tampere
- Oulun DX-Klubi ry, Oulu
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kuunneltavaa
- tekstitelevision DX-kuuntelusivu (509)
- Sveriges Radion suomenkielinen Sisuradio
- Voice of Russian suomenkielinen Venäjän ääni -radio
- Suomen yleisradion lähetystaajuudet ulkomaille
[muokkaa] Yhdistyksiä
[muokkaa] Painojulkaisuja
[muokkaa] Verkkosiviustoja
- DXing.info - uutisia ja nauhoituksia radioasemista, artikkeleita dx-kuuntelusta
- Mitä DX-kuuntelu on? - artikkeleita ja asemaluetteloita
- Hard-Core-DX, sivu vakavalle radioharrastajalle
- FMLIST, tietokanta Euroopan ja lähialueen FM-radioasemista
- Suomenkielinen hyötyliikennefoorumi
