David Lynch

Wikipedia

David Lynch Cannesin elokuvajuhlilla 2001

David Lynch (s. 20. tammikuuta 1946, Missoula, Montana) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja. Hänet tunnetaan omaperäisestä tyylistään, ja hänen elokuviansa yhdistää vahvasti surrealistinen sävy.

Lynchin isä oli maatalousministeriön tutkija, minkä takia perhe joutui muuttamaan alati. Monet Lynchin kotikaupungeista muistuttivat kummasti niitä idyllisiä, mutta outoja pikkukaupunkeja joihin hän sijoitti myöhemmin useat elokuvistaan.

Vuonna 1964 Lynch pääsi opiskelemaan bostonilaiseen taidekouluun, mutta jätti opinnot pian kesken ja aloitti ne jälleen Pennsylvaniassa. Tuolloin hän tapasi myös Peggy Reaveyn, tulevan vaimonsa, jonka kanssa hän sai tytär Jenniferin, josta myös tuli myöhemmin elokuvaohjaaja. Lynch ja Reavey asuivat Philadelphian pahamaineisimmalla alueella, jonka kurja ilmapiiri epäilemättä heijastui myöhemmin tärkeänä osana Lynchin rujoa elokuvamaailmaa. Vuonna 1967 Lynch teki pari muutaman minuutin mittaista lyhytelokuvaa, ja myöhemmin 34-minuuttisen elokuvan The Grandmother elokuvakoulussa. Lopulta syntyi Eraserhead (1977), Lynchin ensimmäinen pitkä elokuva. Pienistä pätkistä lähtenyt, viisivuotiseksi projektiksi venynyt, pieni ja äärimmäisen omalaatuinen filmi leimattiin jopa liian sairaaksi julkaista. Lopulta kuitenkin Eraserhead näki päivänvalon ja saavutti nopeasti kulttimaineen.

Viisivuotisen työrupeaman aikana Lynchin ja Reaveyn avioliitto päättyi, ja Eraserheadin ilmestymisvuotena 1977 Lynch avioitui toisen vaimonsa Mary Fiskin kanssa. Lynch nousi suuren yleisön tietoisuuteen seuraavalla elokuvallaan. Tositapahtumiin ja Sir Frederick Trevesin kirjaan perustuva Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) oli kaukana Eraserheadista, vaikka tyyli pysyikin painostavana. Elefanttimieheksi kutsutun John Merrickin elämästä kertovaa filmiä ylistivät niin kriitikot kuin yleisökin, ja se nappasi itselleen peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Vuonna 1982 syntyi Austin, David Lynchin toinen lapsi.

Pian Elefanttimiehen jälkeen Lynch palkattiin filmatisoimaan massiivinen scifiromaani Dyyni (Dune, 1984). Massiivisella budjetilla tehty filmi osoittautui häen uransa selkeimmäksi flopiksi. Pari vuotta myöhemmin Blue Velvet (1986) nosti Lynchin kuitenkin jälleen suursuosioon. Elokuvassa ilmenevät selkeästi Lynchin tavaramerkit: pikkukaupunkiin sijoittuva, synkkä mutta romanttinen trilleri. Uskaliaasti väkivaltaista seksiä ja ihmismielen kiemuroita esittelevä filmi toi Lynchille toisen Oscar-ehdokkuuden, mutta herätti myöskin paljon kohua. Lynch ja Mary Fisk erosivat vuonna 1987, minkä jälkeen huhuiltiin Lynchin ja Blue Velvet -tähti Isabella Rosselinin romanssista. Rosselini oli mukana myös Lynchin seuraavassa elokuvassa Villi Sydän (Wild at Heart, 1990), jota tähdittivät Nicolas Cage ja Laura Dern. Villi sydän nappasi Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun. Nyt Lynchin elokuviin oli löytynyt myöskin vakiosäveltäjä: Lynchin tiivis yhteistyö Angelo Badalamentin kanssa on sittemmin ollut tärkeä osa hänen elokuviensa ilmapiiriä.

Samoihin aikoihin Lynch oli tekemässä pilottia ensimmäiselle televisiosarjalleen yhdessä Mark Frostin kanssa. Twin Peaks – Tyttömurhat (Twin Peaks, 1990) laajeni tuottajien armosta lopulta sarjaksi. Vuonna 1990 kaikki kerääntyivät televisionsa ääreen seuraamaan pikkukaupungin murhamysteeriä: kuka murhasikaan teinityttö Laura Palmerin? Kaksi vuotta myöhemmin Lynch ohjasi sarjan jatkoksi myöskin elokuvan, jossa valotettiin tapahtumia ennen varsinaista murhaa. Twin Peaks – Tuli kulje kanssani (Twin Peaks: Fire Walk with me, 1992) ei kuitenkaan saanut yhtä lämmintä vastaanottoa kuin itse sarja. Lynchin ja Frostin toinen televisiosarja On the Air (1992) ei menestynyt.

Villi sydän -romaanin kirjoittanut Barry Gifford alkoi kirjoittaa Lynchin kanssa 1990-luvun puolivälissä uutta elokuvakäsikirjoitusta. Lost Highway (1997) on Eraserheadin ohella epäilemättä Lynchin vaikeimpia elokuvia. Unenomainen palapeli yhdisteli eri elokuvagenrejä rankasti rokahtavalla soundtrackilla. Mutta seuraavaksi Lynch tekikin jotain aivan muuta: The Straight Story (1999) ei tunnu selittelemättömässä kiltteydessään Lynchiltä juurikaan. Kyseessä on kuitenkin paljon kiitelty, tositapahtumiin perustuva filmi Alvin Straightistä, joka lähtee tapaamaan aivohalvauksen saanutta veljeään toiseen osavaltioon kulkuneuvonaan ruohonleikkuri. Elokuvassa pääosaa esittänyt Richard Farnsworth sairasti syöpää, ja pakeni tuskaa pian itsemurhalla. Elokuva jäi hänen viimeisekseen.

Straight Storyn jälkeen Lynch palasi tuttuihin kuvioihinsa. Mulholland Drive (Mulholland Dr., 2001) on pitkälti samanlainen elokuva kuin Lost Highway, vaikkakin selvästi pehmeämpi ulkoasultaan. Alun perin televisiosarjaksi suunniteltu Mulholland Drive näki vastoin odotuksia päivänvalon, kun Studio Canal suostui tuottamaan sen elokuvana. Mulhollandin jälkeen Lynch on auttanut myös muita, omasta mielestään lupaavia ohjaajanalkuja pääsemään alkuun urallaan – esimerkkinä vaikkapa Eli Roth (Cabin Fever, 2002). Lynchin uusin elokuvaprojekti Inland Empire saanee ensi-iltansa vuonna 2006.