Stanley Clarke
Wikipedia
Stanley Clarke (s. 30. kesäkuuta 1951, Philadelphia, Pennsylvania) on amerikkalainen muusikko, joka tunnetaan sähköbasson sekä akustisen pystybasson taitajana.
Clarke valmistui Philadelphian musiikkiakatemiasta ja muutti New Yorkiin vuonna 1971. Hän toimi siellä yhteistyössä monien kuuluisien muusikoiden, kuten Horace Silverin ja Art Blakeyn, kanssa. Hän tuli tunnetuksi Chick Corean vuonna 1971 perustamassa fuusio-yhtyeessä Return to Forever. Clarke alkoi näihin aikoihin myös tehdä soololevyjä.
Clarkea pidetään yhtenä basson suurimmista virtuooseista, ja hän hallitsee sekä akustisen basson että sähköbasson. Bassokitaran soitossa Clarke oli 1970-luvulla Jaco Pastoriuksen ohella suurin vaikuttajahahmo. Hän kehitti tunnistettavan soundinsa ja sovelsi funkissa käytettyä peukutustekniikkaa jazz -rock -musiikkiinsa. Clarke on myös kunnostautunut säveltäjänä. Sen lisäksi, että hän on säveltänyt soololevyjensä materiaalin ja monia Return to Foreverin kappaleita, hän on myös säveltänyt musiikkia useisiin elokuviin.
Toisin kuin muilla tunnetuilla 1970-luvun fuusio -yhtyeillä, Return to Foreverin ohjelmistoon kuuluivat pitkät bassosoolot, joissa Clarke pääsi näyttämään osaamistaan. Clarken omista levyistä merkittävin on vuonna 1976 julkaistu School Days, joka on yksi keskeisiä bassolevyjä ja samalla fuusion keskeisiä klassikkojulkaisuja. Levyn kansiteksteissä kiitetään scientologian perustaja L. Ron Hubbardia, mutta Clarke hylkäsi kuitenkin scientologian pysyvästi 1970-luvun lopulla.
Suurista ansioistaan huolimatta monet ihmiset odottivat Clarkelta paljon enemmän kuin mitä hän on lopulta saanut aikaan. Clarke on huomattavan taitava akustisen basson soittaja, mutta hän ei ole kuitenkaan levyttänyt perinteisempää jazzia juuri lainkaan. Samoin monet hänen soololevyistään sisältävät keskinkertaista rockia tai poppia sen sijaan, että hän olisi jatkanut mielikuvituksellisen fuusion kehittelyä.
Clarken soololevyistä merkittävin on School Days (1976), ja muita mainittavia ovat Stanley Clarke (1974), Journey to Love (1975) sekä hieman perinteisempää jazzia sisältävä levy If This Bass Could Only Talk (1988). Clarken soitto ja sävellykset ovat hyvin edustettuna mukana myös kaikilla Return to Foreverin levyillä.
[muokkaa] Diskografia
- Children of Forever (One Way) (1972)
- Stanley Clarke (Epic) (1974)
- Journey to Love (Epic) (1975)
- School Days (Epic) (1976)
- I Wanna Play for You (Epic) (1977)
- Modern Man (Nemperor) (1978)
- Fuse One (IMS) (1980)
- Rocks, Pebbles and Sand (Epic) (1980)
- The Clarke/Duke Project, Vol. 1 (Epic) (1981)
- Let Me Know You (Columbia) (1982)
- The Clarke/Duke Project, Vol. 2 (Columbia) (1983)
- Time Exposure (Epic) (1984)
- Find Out! (Epic) (1985)
- Hideaway (Epic) (1986)
- Project (CBS) (1988)
- If This Bass Could Only Talk (Portrait) (1988)
- 3 (Epic) (1989)
- Passenger 57 (Epic) (1992)
- East River Drive (Epic) (1993)
- Live at the Greek (Epic) (1993)
- Live in Montreaux (Jazz Door) (1994)
- Rite of Strings (Gai Saber) (1995)
- At the Movies (Epic Soundtrax) (1995)
- The Bass-ic Collection (1997)
- 1, 2, to the Bass (2003)
