Brueghel

Wikipedia

Pieter Brueghel "vanhempi" (noin 1525 – 9. syyskuuta 1569) oli maisemaamalauksistaan ja talonpoikaiskuvauksistaan tunnettu alankomaalainen taidemaalari. Hän syntyi vuonna 1525 Bredan kylässä, joka nykyisin kuuluu Alankomaihin. Hän suoritti opintonsa Antwerpenissä ja hänet hyväksyttiin maalarikiltaan vuonna 1551. Brueghel matkusti Italiaan ja ulotti matkansa aina Sisiliaan asti. Kerättyään vaikutteita Italian maaseuduilta hän palasi vuonna 1553 takaisin Antwerpeniin. Pieter Brueghel seurusteli Antwerpenin oppineiston kanssa ja oli hyvin arvostettu jäsen. Vietettyään kymmenen vuotta Antwerpenissä hän asettui Brysseliin, jossa vietti loppuelämänsä vuoteen 1569.

[muokkaa] Brueghelin taide

Useat 1500-luvun flaamilaiset taiteilijat omaksuivat italialaisvaikutteisen tyylin maalauksissaan. Ei kuitenkaan Brueghel; hän hylkäsi tietoisesti muodikkaan tyylisuunnan ja kehitti oman täysin poikkeavan satiirisen maalaustavan. Aiheenaan hän käytti maaseudun elämää ja ihmisiä. Pieter Bruegheliä pidetään yhtenä 1500-luvun suurimmista keskieurooppalaisista taiteilijoista ja samalla flaamilaisen taiteen isänä.

Brueghel maalasi lähinnä yksityisille taiteenkeräilijöille. Hänen työnsä olivat etenkin Espanjan hallitsijasuvun suosiossa. Keräilijät arvostivat teoksia kaiketi niiden luonnonkuvausten ja huvittavuuden ansiosta. Brueghelin tarkoitus ei kuitenkaan ollut olla viihdyttävä, vaan herättää ihmiset huomaamaan oma yksinkertaisuutensa. Maalaukset ovat teknisesti taitavia mutta tahallisen naiiveja ja yliampuvia. Henkilöt ovat usein narrimaisia ja rujoja. Kaoottisessa ahdistavuudessaan maalaukset tuovat mieleen Hieronymus Boschin maailman.

Ajan henkeen nähden Pieter Brueghel oli hyvin moralisoiva ja kriittinen. Hän kantoi syvää huolta ihmisten typeryydestä, siitä mielettömyydestä, joka ajoi heitä syntiin. Hän verhosi hätähuutonsa huvittavuuteen pilkatessaan yhteiskunnan alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Italian renessanssin ihmistä oli totuttu pitämään luomakunnan herrana. Bruehgel kuvasi tämän pienenä onnettomana typerysparkana luonnonvoimien armoilla.

Eräs viehättävimmistä Brueghelin teoksista on maalaus nimeltä "Flaamilaisia sananlaskuja". Kuvaan kätkeytyy lähes 50 opettavaista sananlaskua ja vertauskuvaa, joista osaa käytetään myös meillä Suomessa. Kuvan oikeassa alakulmassa esimerkiksi mies kurkottaa kahteen leipään yhtä aikaa kuin aasi kahden heinätupon välissä saavuttamatta kumpaakaan. Hieman tästä vasemmalla toinen mies kylvää ruusuja (lue: helmiä) sioille.

Vertauskuvien käyttö ilmenee myös hänen ehkä tunnetuimmassa teoksessaan "Sokeat". Se kuvaa ihmisten sokeaa luottamusta johtajaan tai auktoriteettiin, joka todellisuudessa on yhtä sokea kuin he itse. Huonostihan siinä käy. Hieman oudolta tuntuu ajatella, että nämä maalaukset olivat suosittuja hovissa. Kenties taiteenkeräilijöillä oli itseironian kykyä tai sitten viesti ei mennyt perille.

Maalauksiensa lisäksi Brueghel teki myös kaiverruksia. Näistä viimeisimmät ennen kuolemaansa hän antoi vaimolleen poltettaviksi peläten niiden olevan liian kriittisiä ja kuohuttavia.

Pieter Brueghelin nimen yhteydessä käytetään usein liitettä "vanhempi". Tämä johtuu siitä, että hänen molemmat poikansa Jan Breghel ja Pieter Brueghel "nuorempi" olivat myös kuvataiteilijoita.

[muokkaa] Lähteet

• Maailman taiteen historia/Honour & Fleming, OTAVA, Helsinki 1994.
• Maailmantaide, Renessanssi/Andrew Martindale, TAMMI, Helsinki 1967.
• WebMuseum: Brueghel, Pieter the Elder: http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/bruegel/