Andreas Baader
Wikipedia
Andreas Baader (6. toukokuuta 1944 - 18. lokakuuta 1977) oli saksalaisen terroristiryhmittymä Punaisen armeijakunnan johtohahmo. Lukionsa kesken lopettaneena Baader oli yksi harvoja ryhmittymän jäseniä, jotka eivät olleet opiskelleet yliopistossa.
Vuonna 1968 Baader ja hänen tyttöystävänsä Gudrun Ensslin tuomittiin vankeuteen tuhopolttoon johtaneesta frankfurtilaisen tavaratalon pommi-iskusta. Kaksi vuotta myöhemmin Baader pakeni vankilasta muun muassa tunnetun vasemmistojournalisti Ulrike Meinhofin avustamana. Paon jälkeen muodostettiin ryhmä, joka tunnettiin julkisuudessa yleisesti nimellä Baader-Meinhof, mutta joka kutsui itseään nimellä Punainen armeijakunta.
Vuosina 1970 - 1972 Baader ja RAF ryöstivät pankkeja ja tekivät pommi-iskuja rakennuksissa. Ryhmälle oli tyypillistä ylellisyydessä eläminen, hienot asunnot, urheiluautot (poliisi etsi ryhmää erityisesti mustista BMW-merkkisistä autoista) ja hienostohotellit ulkomailla oleiltaessa. Erityisesti Baader oli mieltynyt näihin rahan tuomiin ylellisyyksiin. Konfliktissa olevat elämäntavat ansaitsivat ryhmälle myös lähtöpassit PLO:n isännöimältä harjoitusleiriltä Jordaniasta, jonne RAF oli mennyt hiomaan kaupunkisissin tarvitsemia taitoja.
1. kesäkuuta 1972 Baader ja hänen toverinsa Jan-Carl Raspe ja Holger Meins pidätettiin pitkän tulitaistelun jälkeen Frankfurtissa. Baader ja Raspe olivat linnoittautuneet autotalliin, josta heidät saatiin ulos vasta sen jälkeen, kun Baaderia oli ammuttu jalkaan ja talli ammuttu täyteen kyynelkaasua.
Ryhmän oikeudenkäynti oli pisin ja kallein Saksan historiassa ja ryhmää varten rakennettiin oma erityinen siipensä Stammheimin vankilaan. Oikeudenkäynnissä Baader esiintyi vähättelevästi ja häiritsi kaikin tavoin käsittelyn etenemistä. Hänet jouduttiinkin poistamaan pitkiksi ajoiksi oikeussalista. Samasta syystä säädettiin myös erityinen laki, Lex Baader-Meinhof, jonka tarkoitus oli mahdollistaa ensinnäkin terroristien kanssa yhteistyössä olevien puolustusasianajajien toimiminen virassa ja toisaalta mahdollistaa oikeudenkäynti vastaajien ollessa poissa oikeussalista - ryhmän tapauksessa joko jatkuvan häiriökäyttäytymisen tai nälkälakosta aiheutuneen heikkouden takia. Lopulta, lähes kahden vuoden oikeudenkäynnin jälkeen Baader, Raspe ja Ensslin tuomittiin elinkautiseen neljästä murhasta ja yli kolmestakymmenestä murhayrityksestä.
17.-18. lokakuuta välisenä yönä 1977 Andreas Baader ampui itseään niskaan selliinsä salakuljetetulla pistoolilla. Samaan aikaan selleissään myös Raspe ampui itsensä, Ensslin hirttäytyi ja ryhmän jäsen Irmgard Möller teki itsemurhayrityksen iskemällä itseään veitsellä useita kertoja.
