Aku Ankka
Wikipedia
Aku Ankka (engl. Donald Fauntleroy Duck) on Walt Disneyn vuonna 1934 keksimä ja hahmottelema sekä animaattori Richard "Dick" Lundyn luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja seikkailee Disneyn eläinmaailmassa.
Akun tunnetuin luonteenpiirre on hänen tulinen temperamenttinsa. Varsinkin alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana.
Nyky-Akun useimmin toistuvia teemoja on Akun yleinen, usein itse aiheutettu epäonni ja vastoinkäymiset joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hämmästyttävän laaja. Ajoittaisia virtuoosimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina tai kauneushoitajana seuraa yleensä näyttävä ja täydellinen epäonnistuminen.
Aku Ankalla on holhottavanaan kolme sisarenpoikaa, Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujen partiolaisjärjestöön. Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota Hannu Hanhi -niminen kilpakosija (Akun serkku) yrittää jatkuvasti viekoitella omakseen. Akun upporikas miljardöörieno Roope Ankka (suomennettuna kuitenkin yhä Roope-setä) on usein ollut hänen työnantajansa "nälkäpalkalla". Yleisestä harhaluulosta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika.
Akun äänenä toimi näyttelijä Clarence "Ducky" Nash kuolemaansa saakka vuoteen 1985. Nashin jälkeen hahmon ääninäyttelijänä on toiminut Tony Anselmo, jonka Nash itse koulutti kyseistä roolia varten.
Vaikka Aku olikin alun perin piirroshahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvista. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Roope-sedän. Barksin on sanottu "luoneen Aku Ankalle sielun".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Varhaiset esiintymiset
Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa piirroselokuvassa Viisas Kana Kananen (Wise Little Hen), joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä lampea.
Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald's Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö alkoi selittää, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui kesäkuussa.
Aku sai yleisön keskuudessa sen verran suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan's Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.
[muokkaa] Suosio kasvaa
1930-luvulta 1960-luvulle tehtyjä Aku Ankka -animaatioita pidetään nykyään lähes taiteena. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Taku tai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128.
2. helmikuuta 1938 amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä ja Bob Karpin käsikirjoittamia strippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Taliaferro ja Karp kehittelivät Akun temperamenttista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhen, Pulivarin sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät myös Aku Ankan auton.
Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).
[muokkaa] Sotapropagandassa
1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.
Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Fuehrer's Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasi kansallissosialismia. Der Fuehrer's Facessa Aku työskenteli "Führerin" eli Hitlerin alaisena ammustehtaassa, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa "Nutzimaassa" (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: "Heil Hitler!" Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja Vapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fueher's Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvan Oscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassa Walt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.
Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Aku kirjoitti armeijan värväyspaperiin koko nimekseen Donald Fauntleroy Duck.
Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasi Kolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocan ja Panchito Pistolesin kanssa.
[muokkaa] Carl Barks
- Pääartikkeli: Carl Barks
Vuonna 1942 amerikkalainen Western Publishing Company -kustannusyhtiö alkoi julkaista Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvia sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muuassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.
Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla, Karhukoplalla, Teppo Tulpulla, Kulta-Into Piillä ja Milla Magialla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon legendaarisia ankkatarinoita, joista maineikkaimpia ovat Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret, kesäkuu 1948), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, huhtikuu 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, tammikuu 1952), Kultainen kypärä (The Golden Helmet, heinäkuu 1952) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike, maaliskuu 1953).
5. joulukuuta 1951 Suomessa ilmestyi Aku Ankka -lehden näytenumero. Nykyisin lehti on Suomen suurin viikkojulkaisu, jota lukee joka viikko yli miljoona ihmistä. Aku Ankka oli Suomessa jo ennen sarjakuvalehtivaiheen alkamista. Silloin Aku Ankan nimenä esiintyi Setä Aaron ja Ankka Lampinen. Setä Aaronin nimellä Aku seikkaili sarjakuvakirjassa ja Ankka Lampinen -nimellä muun muassa Seura-lehdessä.
[muokkaa] Nyky-Aku
Vuosina 1987–1990 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-setänsä huollettaviksi. Sarja kuvasi Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran. Akun poissaoloon on monia syitä; sarjan alkaessa Clarance Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksi tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi "sijaiseksi" lentäjä Heimo Huiman.
Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku on Italiassa, Norjassa ja Suomessa. Italialaiset sarjakuvataitelijat, kuten Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita ja edesmennyt Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkauniversuminsa, jonka luomuksia ovat muiden muuassa Kuuno Kaakkuri, Riitta Hanhi ja Akun alter ego Taikaviitta.
Nykyisistä Aku Ankka -piirtäjistä ylivoimaisesti suosituin on kuitenkin yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu amerikkalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto sisältää valtaisasti viittauksia Barksin tarinoihin. Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on chileläinen Vicar, jolla on ikioma studio, jossa hänelle työskentelee useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.
Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.
[muokkaa] Aku Ankan auto
Aku ajaa punaista pientä avoautoa rekisterinumeroltaan 313. Siinä on "Mixwell"-moottori vuodelta 1920, 1922-mallinen "Dudge"-runko ja "Paclacin" akselit vuodelta 1923. Nämä selviävät eräästä ankkamestari Carl Barksin tarinasta, jossa Aku kuvailee autoaan.
Osien nimet ja vuosiluvut ovat tietenkin keksittyjä, mutta Mixwell on todellisuudessa muunnos Maxwell-merkistä, jota on valmistettu kauan aikaa sitten. Dudge on peräisin Dodgesta ja Paclac on nimiväännösyhdistelmä automerkeistä Packard ja Cadillac.
Eräissä tarinoissa Aku on sanonut auton olevan American Bantam. Sitä on myös virheellisesti kutsuttu "Topolinoksi" joka tarkoittaa italiaksi Mikki Hiirtä.
Aku Ankan munintapäivä, 13. maaliskuuta, näkyy myös Akun auton rekisterinumerossa. Amerikkalaiseen tyyliin 13. maaliskuuta kirjoitetaan 3/13 eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Tämä on siirtynyt kaikkien tuntemaan rekisterinumeroon 313.
Don Rosa esittää tarinassaan Monikäyttöauto idean, jonka mukaan Aku kokosi auton itse, ja on siksi suuresti kiintynyt siihen.
[muokkaa] Tarinoita
- Vanhan linnan salaisuus (1948)
- Aku Ankka ja Zombi (1949)
- Joulu Karhuvuorella (1947)
- Ankkalinnan pamaus (1950)
- Lemmikkieläinten paraati (1963)
- Takaisin Klondikeen
- Kultaa ja kalavelkoja
- Murskaaja
- Vaeltava rahasäiliö
- Merirosvon kulta (1942)
- Puhuva koira
- Aku Ankka iskelmänikkarina (1952)
- Tietokilpailu
- Tehtaan varjossa
- Keväinen huviretki
- Milla Magia
- Kultaa ja konnantöitä
- Karhukoplan kavalat konnat
- Ovela Roope-setä
- Musiikin lumoissa (1954)
- Kengurujen maassa (1947)
- Rankka rankkuri (1961)
[muokkaa] Kirjoittajia
[muokkaa] Esiintymisiä
[muokkaa] Elokuvissa
- Viisas Kana Kananen (1934)
- Oppitunti (Saludos Amigos) (1942)
- Der Fuehrer's Face (1943)
- Kolme caballeroa (The Three Caballeros) (1944)
- Mikki Hiiren jouluaatto (Mickey's Christmas Carol) (1983)
- Prinssi ja kerjäläispoika (The Prince and the Pauper) (1990)
- Fantasia 2000 (1999)
- Mikki, Aku, Hessu: Kolme muskettisoturia (Mickey, Donald, Goofy: The Three Musketeers) (2004)
[muokkaa] Televisiosarjoissa
- Ankronikka (DuckTales) (1987)
- Nokkapokka (Quack Pack) (1997)
- Akun tehdas (Mickey Mouse Works) (1999)
- House of Mouse (2001–2003)
- Mikki Hiiren kerhotalo (Mickey Mouse Clubhouse) (2006)
[muokkaa] Videopeleissä
- Donald Duck's Playground (1984)
- DuckTales: The Quest for Gold (1989)
- Adventures in the Magic Kingdom (1990)
- Quackshot (1991)
- The Lucky Dime Caper starring Donald Duck (1991)
- World of Illusion (1992)
- DuckTales 2 (1993)
- Donald in Maui Mallard (SNES) (1996)
- Aku Ankka: Universumin sankari (Donald Duck: Quack Attack) (PC, PS2, GameCube]) (2000)
- Donald Duck Advance (GBA) (2001)
- Kingdom Hearts (PS2) (2002)
- Taikaviitta (PK: Out of the Shadows) (PS2, GameCube) (2002)
- Kingdom Hearts: Chain of Memories (Gameboy Advance) (2004)
- Kingdom Hearts 2 (PS2) (2005)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
