X Japan

Wikipedia

X Japan
Toiminnassa	1982–1997
Kotipaikka	Japani
Laulukieli	japani
Tyylilaji	Speed metal Alternative rock Visual Kei
Levy-yhtiö	Exstasy Records, Sony Records, East West Japan
Jäsenet	Toshi Yoshiki hide Heath Pata

X Japan oli japanilainen rock/heavy metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1982 nimellä Noise. Yhtye tunnetaan säveltäjä-sanoittaja Yoshikin melodisista ja nopeatempoisista rock-kappaleista ja kauniista, rauhallisista sekä herkistä balladeista. Vähintään yhtä tunnetuksi nousi yhtyeen visuaalinen ilme. Aluksi hyvin paljon 80-luvun glam rockista vaikutteita ottanut imago pysyi yhtyeen käytössä suhteellisen pitkän ajan, mutta muuttui myöhemmin hillitymmäksi. Varsinkin Yoshiki käytti aikanaan hyvin naisellista imagoa lavalla.

Yhtyeen perustaja Yoshiki oli tuntenut Toshin viisivuotiaasta asti; he perustivat Xn yhdessä yhdeksäntoistavuotiaina. Toshi ei ollut aluksi kovin innokas yhtyeen suhteen, koska hän halusi opiskella lääkäriksi. Yoshiki sai kuitenkin suostuteltua Toshin antamaan täyden panostuksensa yhtyeelle. Aluksi Toshi soitti yhtyeessä kitaraa, mutta koska yhtyeen senhetkinen laulaja ei halunnut lähteä bändin kanssa Tokioon etsimään mainetta ja mammonaa, Toshi ryhtyi yhtyeen solistiksi, koska hänellä oli jäljellä olevista jäsenistä paras ääni.

Vuonna 1983 yhtyeen nimi oli jo X. Ei ole tarkkaa tietoa, kuinka kauan yhtye esiintyi Noise-nimellä, mutta on olemassa pari bootleg-nauhoitusta vuodelta 1982, jolloin yhtyeen nimi oli vielä Noise. Eräässä vuoden 1983 bootleg-nauhoituksessa, joka on nauhoitettu Asan lukiossa, yhtye esiintyy jo nimellä X. Kyseisessä konsertissa yhtye soitti pari omaa kappaletta (We Are X sekä I'll Kill You) sekä covereita yhtyeiltä kuten Loudness ja Iron Maiden.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Alkuhämärät 1.2 Valoa näkyvissä 1.3 Nousu julkisuuteen 1.4 Lopun alkua 1.5 Viimeiset askeleet 2 Jäsenet 3 Diskografia 3.1 Studioalbumit 3.2 EP:t 3.3 Live-albumit 3.4 Kokoelmat 3.5 Remix-albumit 3.6 Singlet 3.7 Videot 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuhämärät

Vuosina 1985 ja 1986 yhtye soitteli paljon pienissä klubeissa. Miehet vaihtuivat yhtyeessä tiuhaan tahtiin, mutta se ei haitannut Yoshikia hänen säveltäessään. Klassikot kuten "Kurenai", "Orgasm" ja "X" syntyivät jo vuonna 1985 ja "Stab Me in the Back" vuonna 1986. Yhtye onnistui tekemään muitakin taidokkaita kappaleita kuten "Lady in Tears", "Endless Dream", "Stop Bloody Rain" ja "Only Way", mutta niitä ei ikinä julkaistu. Muutamia kappaleita on vanhoilla demonauhoilla. Bootleg-nauhoitukset ovat melkein ainoa keino kuulla vanhoja klassikoita.

Kesällä 1985 yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä nimeltä I'll Kill You. Singleä painettiin vain 1000 kappaletta ja se on nykyään erittäin harvinainen. Singlen B-puolella oli kappale "Break the Darkness", joka oli senaikainen live-suosikki. Singlellä soitti Toshin ja Yoshikin lisäksi Terry, Tomoyuki ja Atsushi. Tomoyuki ei kuitenkaan pysynyt yhtyeessä kovin pitkään sen jälkeen – kesäkuun keikoilla kitararoita soittivat Terry ja Eddie. Marraskuussa 1985 julkaistiin japanilainen heavy metal -kokoelma nimeltä Heavy Metal Force III, jota varten X nauhoitti uudelleen kappaleen "I'll Kill You". Samoihin aikoihin kun levy julkaistiin, kaikki paitsi Toshi ja Yoshiki lähtivät yhtyeestä, joten oli taas aika etsiä uudet jäsenet. Kitaraa tuli soittamaan Jun ja bassoa Yoshikin kämppäkaveri Taiji. Taiji ei kuitenkaan pysynyt kovin pitkään yhtyeessä, minkä jälkeen bassoa soitti Hikaru. Tämä kokoonpano soitti lähes vuoden yhdessä ja sai julkaistua uuden singlen nimeltä Orgasm vuonna 1986. Tätä singleä painettiin 1500 kappaletta ja sen julkaisi Extasy Records, Yoshikin oma levy-yhtiö jonka hän perusti, koska mitkään levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneet X:stä. Yhtyettä pidettiin liian rankkana, eikä sen menestykseen uskottu.

Loppuvuodesta 1986 Jun ja Hikaru lähtivät. Yoshikin kaveri Taiji tuli takaisin yhtyeeseen ja kitaraa soitti hetken aikaa Kerry. Kerrykään ei pysynyt yhtyeessä. Yhtye sai kutsun nauhoittaa kaksi kappaletta tulevalle japanilaiselle heavy metal -kokoelmalle nimeltä Skull Thrash Zone Vol. 1, joka julkaistiin maaliskuussa 1987. Yhtye palkkasi kitaristin nimeltä Pata soittamaan kaksi kappaletta, mutta Pata osoittautui hyväksi muusikoksi, joka sitten jäi yhtyeeseen loppuun asti. Yoshiki halusi myös toisen kitaristin ja löysi kaverin nimeltä Isao, joka kuitenki loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa eikä voinut soittaa kitaraa. Sitten Yoshikille tuli mieleen, että yhtye nimeltä Yokosuka Saver Tiger on hajonnut ja siinä soitti karismaattinen ja loistava esiintyjä nimeltä Hideto "hide" Matsumoto. Yoshiki pyysi hideä liittymään X:ään, mutta hide ei ollut aluksi innostunut, koska oli ajatellut ryhtyä seuraamaan vanhempiensa jalanjälkiä ja ruveta suunnittelemaan omia vaatteita. Yoshiki sai kuitenkin hiden puhuttua ympäri, ja hän liittyi yhtyeeseen 1987 ja pysyi siinä loppuun asti.

Yhtye keikkaili ahkerasti kesällä 1987 ja julkaisi myös ensimmäisen videon nimeltä Xclamation. Videota sai pelkästään kahdella keikalla, joten nykyään se on erittäin harvinainen. Video sisälsi kolme musiikkivideoita, Xclamation, Stab Me in the Back ja Kurenai. Joulukuun lopussa yhtye esiintyi Sony/CBS Recordsille, siinä toivossa että saisi levytyssopimuksen, mutta Sony/CBS kieltäytyi – vähäksi aikaa.

[muokkaa] Valoa näkyvissä

Vuoden 1987 marraskuussa ja joulukuussa oli yhtyeen ensimmäinen kiertue Wink Tour. Tällä kiertueella yhtye soitti myös vanhoja kappaleita, mutta hyvin paljon uusia kappaleita, joita he olivat säveltäneet ensimmäiselle levylleen, Vanishing Visionille. Huhtikuussa 1988 päivänvalon näki Vanishing Vision, yhtyeen ensimmäinen levy, edelleen Extasy Recordsin julkaisema. Levy menestyi erittäin hyvin indie-levyksi, minkä takia Sony/CBS tajusi aikaisemman virheensä ja lähestyi yhtyettä. Kesä meni kuitenkin kiertueella levyä promotoiden. Kiertueen nimi oli Vanishing Tour ja se kesti noin kaksi kuukautta. Syyskuussa yhtye soitti Kyoto Sports Valleyssa klassisen keikan, jonka Sony/CBS kuvasi, mutta video varastettiin Sonyn arkistoista, eikä sitä koskaan julkaistu. Kyseisellä keikalla X soitti yhden kappaleen Hanoi Rocksia, joka oli tietenkin Tragedy.

Lokakuussa yhtye lähti toiselle kiertueelle nimeltä Burn Out Tour, joka kesti vain lokakuun ajan. Japanilainen lehdistökin huomasi yhtyeen ja VOS-niminen lehti pani Toshin kanteen sekä lehden mukaan videon, jolla oli pari kappaletta Kyoton konsertista sekä Yoshikin haastattelu. Vuoden lopussa yhtye alkoi tehdä seuraavaa levyään, jonka julkaisisi Sony/CBS Records.

[muokkaa] Nousu julkisuuteen

Huhtikuussa 1989 yhtye julkaisi toisen levynsä Blue Blood. Levy oli Sony/CBS Recordsin julkaisema, joten se sai paljon promootiota myös levy-yhtiöltä ja levy upposi kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Levyllä oli paljon rankkoja kappaleita kuten Vanishing Visionilla, mutta Yoshiki oli myös säveltänyt kaksi kaunista balladia Endless Rain ja Unfinished. Myös rockia oli saatu mukaan mm. kappaleilla Week End ja Celebration. Blue Bloodille oli nauhoitettu uudelleen kaksi vanhaa kappaletta X ja Orgasm, jotka oli alun perin julkaistu 1986. Myös Kurenai julkaistiin uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli japaninkielinen versio. Vanishing Visionilla ollut Kurenai oli kokonaan englanniksi.

Totta kai yhtye lähti kiertueelle ja Blue Blood Tour käynnistyikin jo ennen levyn julkaisua. Maaliskuussa yhtye soitti kaksi konserttia, joista toinen kuvattiin ja julkaistiin videona kesäkuussa. Videon nimi oli Blue Blood Tour 爆発寸前 Gig. Video kuvattiin maaliskuun 16. päivä Tokion Shibuya Kohkaidossa. Kyseisessä konsertissa jaettiin videota nimeltä ThanX 愛をこめて, joka sisälsi Kurenai-musiikkivideon "making of" -pätkän. Kiertue jatkui levyn julkaisun jälkeen ja päättyi kesäkuun 13. päivä Niigataan. Toiseksi viimeisestä konsertista, joka soitettiin Tokion Hibiya Yaonissa, on julkaistu muutama livekappale myöhemmillä singleillä sekä videoilla. Kesällä yhtye esiintyi festivaaleilla, kuten Nagoya Rock Wave, Kawaguchiko The Rock Kids sekä Sendai Rock N' Roll Olympic.

Syyskuussa julkaistiin ensimmäinen single Blue Bloodilta nimeltään 紅. Kurenaista tuli X Japanin kaikkien aikojen tunnetuin ja suosituin kappale. Vähän ennen singlen julkaisua yhtye pääsi esiintymään japanilaisiin TV-ohjelmiin kuten Music Stationiin, jossa se vieraili melkein aina, kun uusi single oli julkaistu. Syyskuussa käynnistyi seuraava kiertue, Rose & Blood Tour. Yhtye soitti paljolti samoja kappaleita kuin Blue Blood -kiertueella, mutta nyt soitettiin vain isommissa paikoissa. Marraskuussa kiertue kuitenkin keskeytettiin Yoshikin loukkaantumisen takia. Kiertue jatkui 4. helmikuuta 1990 Budokanissa. Seuraava konsertti soitettiin kuitenkin vasta maaliskuussa. Kiertue päättyi 17. toukokuuta Osakaan. Tauon aikana yhtye julkaisi toisen singlen nimeltä Endless Rain. Se julkaistiin 1989 joulukuun alussa ja joulukuun lopussa tuli toinen video 刺激 Visual Shock Vol.2, jolla oli musiikkivideoita Blue Bloodin kappaleista. Mukana oli myös muutama live-kappale. Suurin osa videoista oli kuvattu Blue Blood -kiertueella sekä kesän festivaaleilla. Mukaan oli saatu myös hieman Rose & Blood -kiertueen sekä vuoden 1988 materiaalia. Huhtikuussa 1990, tasan vuosi Blue Bloodin julkaisun jälkeen, yhtye julkaisi singlen Week End, joka sisälsi täysin uudelleen nauhoitetun ja hieman parannellun version Week Endistä. Syyskuussa bändi julkaisi vielä yhden videon, Visual Shock Vol.2.5 "Celebration", jossa oli pari musiikkivideota sekä live-versio Endless Rainistä, nauhoitettu Budokanissa 1990.

Kiertueen jälkeen yhtye piti taukoa, jonka jälkeen he palasivat studioon tekemään kolmatta levyään. Kolmas levy, nimeltään Jealousy, julkaistiin heinäkuussa 1991. Levy on huomattavasti rockimpi kuin aikaisemmat levyt, koska Yoshikin tekemiä kappaleita ei ole kuin pari. Yoshiki oli kiireinen säveltäessään eeppistä kappaletta Art of Life, jonka hän halusi olevan Jealousyllä, mutta Sony Records halusi levyn nopeasti ulos, joten Yoshiki ei saanut biisiään valmiiksi. Levylle oltiin myös säveltämässä toista kappaletta, joka ei sille ehtinyt. Kappale oli nimeltään Standing Sex, ja se julkaistiin singlenä lokakuussa. Standing Sexin tilalle yhtye nauhoitti vanhan kappaleen Stab Me in the Back. Tähän aikaan yhtyeen imago vähän muuttui, ja Yoshiki alkoi käyttää naisellisia vaatteita ja hiustyylejä. Pata ja Taiji tosin hillitsivät ulkoasuaan ja olivat ihan tavallisia rokkareita. Toshi ja hide taas käyttivät vähän samantyylistä lookia kuin aiemminkin. Hiukset eivät vain olleet niin pystyssä enää. Tähän aikaan yhtye myös yritti päästä Amerikan mantereelle ja kävi siellä lehdistötilaisuudessa, mistä on vähän materiaalia videolla Visual Shock Vol. 3. Amerikassa ei kuitenkaan enää oltu kiinnostuneita 1980-luvun visuaalisista yhtyeistä. Yhtye palasi hieman pettyneenä takaisin Japaniin, mutta pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Jealousy oli kaikkein menestynein X-levy.

Kiertue Violence in Jealousy Tour käynnistyi elokuun 6. päivä Niigatasta ja päättyi marraskuun 13. päivä Yokohama areenalle. Elokuun 23. päivä tapahtui jokaisen yhtyeen unelma, ensimmäinen ja vielä loppuunmyyty keikka Tokyo Domessa. Tämä viimeistään oli merkki kaikille, että X on suuri rockbändi muiden suurten nimien joukossa. Kiertueen aikana syyskuussa julkaistiin Jealousyn ensimmäinen single Silent Jealousy sekä video Visual Shock Vol.3 刺激2 －夢の中にだけ生きて－, jossa oli musiikkivideoita Jealousyn kappaleille. Tällä kertaa suurin osa videoista oli kuvattu studiossa, mutta mukaan oli saatu hieman videokuvaa myös kiertueelta, mm. Tokyo Domesta sekä kiertueen ensimmäiseltä keikalta Niigatasta. Kiertueen jälkeen julkaistiin 3. single Say Anything (joulukuun alussa) sekä video Visual Shock Vol.3.5 Say Anything X Ballad Collection (joulukuun lopussa). Videolla on nimensä mukaisesti vain balladeja.

Vuoden lopussa Taijilla ja Yoshikilla alkoi olla isoja riitoja siitä, mihin suuntaan yhtyettä pitäisi viedä. Taiji halusi tähdätä lisää Amerikan markkinoille, mutta Yoshikia se ei kiinnostanut. Kun Taiji oli päättänyt lähteä yhtyeestä, yhtye järjesti kolme konserttia Tokyo Domeen tammikuussa 1992. Kaikki oli myyty loppuun. Kolmas konsertti tammikuun 7. päivänä jäi sitten Taijin viimeiseksi esiintymiseksi X:ssä, ja kyseiseltä keikalta julkaistiin video marraskuussa nimeltä Visual Shock Vol.4 破滅に向かって 1992.1.7 Tokyo Dome Live. Vasta tammikuussa 1995 sama konsertti julkaistiin CD:llä. Taijin jälkeen yhtyeessä oli iso aukko täytettävänä, koska Taiji oli erittäin lahjakas basisti sekä säveltäjä. Vasta syksyllä yhtye löysi uuden basistin nimeltä Heath, joka ei useiden mielestä ollut musiikillisesti aivan yhtä lahjakas kuin Taiji. Onkin esitetty kommentteja, että Heath palkattiin yhtyeeseen pelkästään ulkonäkönsä perusteella – mikä ei välttämättä ole yhtään mahdotonta, koska palkattiinhan hidekin pelkästään ulkonäkönsä ja lavakarismansa takia.

[muokkaa] Lopun alkua

Heathin liityttyä yhtyeeseen se oli pitkähköllä tauolla. Uuden vuoden aattona Heath oli ensimmäistä kertaa TV:ssä esiintymässä yhtyeen kanssa. Yhtye esiintyi jokavuotisessa Kouhaku Utagassen -ohjelmassa ja esitti Kurenai-kappaleen. Yoshiki, Toshi sekä monet muut japanilaiset laulajat esittivät vielä kappaleen Tears ~Daichi wo Nurashite~, josta myöhemmin syntyi pelkkä Tears. Loppuvuonna 1992 Heath oli myös esiintynyt yhtyeen kanssa Extasy Summit illoissa, joissa eri yhtyeet, jotka ovat Extasy Recordsin alaisena, esiintyvät ja soittavat omia kappaleitaan, sekä yhdessä covereita.

1992 lopussa tai 1993 alussa yhtye muutti viimeisen kerran nimeään ja siitä tuli X Japan. On puhuttu, että yhtye muutti nimeään heti Heathin liityttyä siihen, mutta ainakin 1992 uudenvuoden aattona Kouhaku Utagassen -ohjelmassa yhtyeen nimeksi ilmoitettiin pelkkä X. Kuitenkin, kun yhtyeestä tuli X Japan, he myös vaihtoivat levy-yhtiötä. Yoshiki ei pitänyt Sonyn tavasta kiirehtiä, minkä takia Jealousy julkaistiin raakileena Yoshikin mielestä. Uusi levy-yhtiö oli Atlantic Records, jonka ensimmäinen X Japan -julkaisu oli elokuussa 1993 ilmestynyt EP Art of Life. EP sisältää vain yhden kappaleen, joka kestää 29 minuuttia. Kappaleessa on erittäin monipuolista kitaratyöskentelyä, luovia rumpukomppeja ja kauniita melodiota – sekä lähes 10-minuuttinen pianosoolo. Marraskuussa yhtye julkaisi toisenkin uuden kappaleen Tears singlen muodossa. Marraskuussa myös vanha levy-yhtiö Sony päätti julkaista singlekokoelman nimeltä X Singles. Sony julkaisi myös myöhemmin kokoelmia, jotka koostuvat 1989–1992 nauhoitetuista kappaleista. Mitään erikoista Sony ei kyllä ikinä julkaissut, vaan kaikkien kokoelmien kaikki kappaleet ovat Sonyn aikaisilta singleiltä tai levyiltä.

Joulukuun 30. ja 31. päivä X Japan palasi lavalle, vajaan kahden vuoden jälkeen edellisestä keikasta. Paikka oli taas Tokyo Dome. Konserttien nimi oli X Japan Returns to Tokyo Dome ~Nihonchokugeki Countdown~. Yhtye soitti enimmäkseen vanhoja kappaleitaan, mutta mukaan oli saatu uudet Art of Life ja Tears. Nämä kaksi keikkaa olivatkin ainoat, missä Art of Life on koskaan esitetty. Tears-biisiä on kuultu myöhemminkin X Japanin keikoilla, mutta vain Toshin tulkitsemana, harpun säestämänä. Molempia keikkoja vaivasi Toshin ääni, joka oli huonossa kunnossa, varsinkin uudenvuoden aattona. Siitä syystä Art of Lifen live-versio nauhoitettiin 30. päivä. Live-versio tosin julkaistiin vasta maaliskuussa 1998 EP:nä Art of Life Live. Muita live-kappaleita 1993-vuoden konserteista on 1997-vuoden live-levyllä Live Live Live Tokyo Dome 1993–1996. Ainoa video, joka tästä konsertista on julkaistu, ilmestyi vasta syyskuussa 2003 ja DVD:n nimi on Art of Life 1993.12.31 Tokyo Dome. Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä vain video on kuvattu 31. päivänä. Musiikki on sama kuin 1998 julkaistulla CD:llä, eli se on nauhoitettu jo 30. päivä.

Vuosi 1994 oli hyvin samanlainen edellisen vuoden kanssa, eli hiljainen. Heinäkuussa julkaistiin yksi single Rusty Nail ja yhtye soitti kaksi konserttia Tokyo Domessa joulukuun 30. ja 31. päivä.

1995 tammikuussa Sony Records julkaisi live-levyn 1992-vuoden Tokyo Dome -konsertista nimeltä 破滅に向かって 1992.1.7 Tokyo Dome Live ja samana päivänä vielä videon nimeltä X Clips, joka sisälsi vuosien 1989–1992 videoiden parhaat kappaleet. Elokuussa X Japan julkaisi taas uuden singlen nimeltä Longing～跡切れたmelody～ ja joulukuussa samasta kappaleesta erilaisen version nimeltä Longing～切望の夜～. Syksyllä yhtye myös muutti lookia melkoisesti leikkaamalla hiukset pois. Pata ja Heath olivat ainoat pitkätukkaiset, mutta värit ja muotoilut oli poistettu hiuksista. Hide alkoi käyttää hiuksissaan pinkkiä väriä, josta tuli hänen tavaramerkkinsä, ja juuri näistä hiuksista hänet muistetaan parhaiten.

Yhtyeen viimeinen kiertue Dahlia Tour käynnistyi marraskuussa 1995 Yamagatasta ja keskeytettiin Nagoyaan maaliskuussa 1996 Yoshikin loukkaannuttua jälleen kerran. Joulukuun 30. ja 31. päivä 1995 yhtye soitti jo perinteeksi muodostuneet Tokyo Dome -konsertit. Helmikuussa 1996 yhtye julkaisi jälleen kerran uuden singlen nimeltä Dahlia ja maaliskuussa Sony julkaisi kokoelman B.O.X ~ Best of X. Levyllä oli kaikkien X-nimellä nauhoitettujen levyjen parhaat kappaleet sekä karaokelevy, jolla oli Best Of -levyllä olleiden Blue Blood- ja Jealousy-kappaleiden karaokeversiot. Pakettiin kuului myös mm. video, jolla oli 1992.1.7 Tokyo Dome -konsertin parhaat kappaleet sekä X Japan -kondomi. Tämä kaikki oli vain maaliskuussa julkaistussa erikoispainoksessa, sillä joulukuussa julkaistiin tavallinen painos, jolla oli vain Best Of- sekä karaokelevyt. Best Of -levyltäkin oli poistettu kaikki Vanishing Visionin kappaleet.

4. marraskuuta 1996 Atlantic East West Japan julkisti X Japanin viimeiseksi jääneen levyn, Dahlian. Levy piti sisällään useita jo sinkkuina julkaistuja kappaleita uudelleenmiksattuina levyä varten sekä myös muutamia uusia kappaleita, jotka julkaistiin sinkkuina levyn jälkeen. Dahlia-levyn kymmenestä kappaleesta vain kaksi ei päätynyt singlejulkaisuksi. Niistäkin toinen päätyi Dahlian jälkeen ensimmäiselle singlejulkaisulle, Scarsille, joka julkaistiin 18. marraskuuta 1996. Dahlia myi äärimmäisen nopeasti painoksen loppuun; varsinkin nykyään albumi on ehkäpä yhtyeen vaikeiten saatavilla oleva levy.

[muokkaa] Viimeiset askeleet

20. huhtikuuta 1997 Toshi ilmoitti lähtevänsä bändistä. Huhun mukaan Toshi ilmoitti syyksi, ettei hän enää kyennyt laulamaan Yoshikin surumielisiä lyriikoita, mutta edes Yoshiki ei saanut tietää syytä Toshin lähtemiseen. Hän kunnioitti miehen mielipidettä vaikka tiesi, että se olisi yhtyeen loppu. Yoshiki ilmoitti yhtyeen hajonneen 22. syyskuuta, 1997.

Forever Love (Last Mix) -single ilmestyi Polydorin julkaisemana 19. joulukuuta 1997 ja jäi yhtyeen toiseksi viimeiseksi uutta materiaalia sisältäväksi singleksi. Vain puolitoista viikkoa ennen yhtyeen viimeistä konserttia julkaistu single antoi jo osviittaa tulevalle.

Alun perin Yoshiki ajatteli soittaa viimeisen konsertin ilman Toshia, jolloin yleisö olisi laulanut koko esityksen ajan, mutta Yoshiki sai Toshin tulemaan laulamaan yhtyeen väistämättömälle viimeiseksi jääneeseen konserttiin, joka nimettiin The Last Live. The Last Live pidettiin 31. joulukuuta 1997, X Japanin jokavuotisen Tokyo Dome -konsertin päivänä. Konsertti oli loppuunmyyty; X Japanin ihailijat ympäri maailmaa olivat tulleet suremaan yhtyeen hajoamista. Konsertti kesti massiiviset neljä tuntia ja nauhoitettiin videolle sekä esitettiin myös TV:ssä. Konsertti julkaistiin CD:llä vasta 30. toukokuuta 2001 ja DVD/VHS-videona 29. maaliskuuta 2002.

1998 Yoshiki kirjoitti yhtyeelle vielä yhden kappaleen, The Last Song, jonka myös X Japan esitti The Last Livessä viimeisenä kappaleena. Single julkaistiin 18. maaliskuuta 1998 Polydorin kautta. Se sisälsi kappaleen lisäksi yhtyeen sen astisen koko diskografian listattuna, The Last Song -video-otteen The Last Live -keikalta, joka leikattiin alun perin The Last Live Videosta pois, sekä Yoshikin kirjoittaman yhtyeen lopetuspuheen. Singlen kansikuvaksi päätyi yksi ehkä The Last Liven kauneimmista hetkistä, Yoshikin ja Toshin halaus Forever Love -kappaleen soidessa taustalla.

Huhujen mukaan Yoshiki ja hide suunnittelivat kasaavansa X Japanin uudelleen vuonna 2000. Jos he eivät olisi saaneet Toshia mukaan, hide olisi ruvennut yhtyeen laulajaksi, mutta tämä suunnitelma kuoli pois hiden mukana 2. toukokuuta 1998.

[muokkaa] Jäsenet

• Toshi (Deyama Toshimitsu) – Laulu (1982–1997)
• Yoshiki (Hayashi Yoshiki) – Rummut, piano (1982–1997)
• Terry (Izumisawa Yuji) – Kitara (1983–1985)
• Tomo (Ogata Tomoyuki) – Kitara (1984–1985)
• Eddie – Kitara (1985)
• Hally – Kitara (1985)
• Atsushi (Tokuo Atsushi) – Basso (1985)
• Hikaru – Basso (1986)
• Jun (Takai Hisaishi) – Kitara (1985–1986)
• Taiji (Sawada Taiji) – Basso (1985, 1986–1992)
• Zen – Kitara (1986)
• Kerry – Kitara (1986)
• Satoru – Kitara (1986)
• Isao – Kitara (1987)
• Pata (Ishizuka Tomoaki) – Kitara (1987–1997)
• hide (Matsumoto Hideto) – Kitara (1987–1997)
• Heath (Morie Hiroshi) – Basso (1992–1997)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

• Vanishing Vision (1988)
• Blue Blood (1989)
• Jealousy (1991)
• Dahlia (1996)

[muokkaa] EP:t

• Art of Life (1993)
• Art of Life Live (1998)

[muokkaa] Live-albumit

• 破滅に向かって 1992.1.7 Tokyo Dome Live (1995)
• Live Live Live Tokyo Dome 1993–1996 (1997)
• Live Live Live Extra (1997)
• Live in Hokkaido 1995.12.4 Bootleg (1998)
• The Last Live (2001)

[muokkaa] Kokoelmat

• X Singles (1993)
• B.O.X ~ Best of X (1996)
• Ballad Collection (1997)
• Singles ～Atlantic Years～ (1997)
• Special Box (1997) koostuu kahdesta levystä
  • Art of Life
  • Dahlia
• Single Box (1997) koostuu kahdeksasta singlestä
  • Tears
  • Rusty Nail
  • Longing～跡切れたmelody～
  • Longing～切望の夜～
  • Dahlia
  • Forever Love
  • Crucify My Love
  • Scars
• Neomax Gold Disc Version (1998) koostuu kahdesta levystä
  • Art of Life
  • Dahlia
• Neomax Gold Disc Monument (1998) koostuu kahdesta singlestä
  • Forever Love
  • Scars
• Single System Organizer (1998)) koostuu seitsemästä singlestä
  • Tears
  • Rusty Nail
  • Longing～跡切れたmelody～
  • Dahlia
  • Forever Love
  • Crucify My Love
  • Scars
• Star Box (1999)
• Perfect Best (1999)
• X Japan Best ～Fan's Selection～ (2001)
• X (Japan) Best (DVD/CD) (2004) julkaistu vain Amerikassa
• X Japan Complete II (2005) koostuu seitsemästä levystä, viidestä DVD:stä sekä kahdesta Bonus DVD:stä
  • Levyt
    • Art of Life
    • Dahlia
    • Live Live Live Tokyo Dome 1993–1996
    • Live Live Live Extra
    • X Japan Live In Hokkaido 1995.12.4 Bootleg
    • Art of Life Live
    • The Last Live

• • DVD:t
    • Dahlia The Video Visual Shock #5 Part I & Part II
    • Dahlia Tour Final
    • X Japan Clips II
    • The Last Live Video
    • Art of Life 1993.12.31 Tokyo Dome

• • Bonus DVD:t
    • X Film Gigs 1993～Visual Shock 攻撃再開～ Directors Cut
    • Super Rare Clips 1987 Xclamation～紅-Kurenai

[muokkaa] Remix-albumit

• Symphonic Blue Blood (1991)
• Symphonic Silent Jealousy (1992)
• X Japan On Piano (1998)
• X Japan On Guitar (2000)
• Trance X (2002)

[muokkaa] Singlet

• I'll Kill You (1985)
• オルガスム (1986)
• 紅 (1989)
• Endless Rain (1989)
• Week End (1990)
• Silent Jealousy (1991)
• Standing Sex (1991)
• Say Anything (1991)
• Tears (1993)
• Rusty Nail (1994)
• Longing～跡切れたmelody～ (1995)
• Longing～切望の夜～ (1995)
• Dahlia (1996)
• Forever Love (1996)
• Crucify My Love (1996)
• Scars (1996)
• Forever Love (Last Mix) (1997)
• The Last Song (1998)
• Forever Love (1998) kultainen hiden muistoksi julkaistu CD
• Scars (1998) kultainen hiden muistoksi julkaistu CD
• Forever Love (2001) uudelleenpainos

[muokkaa] Videot

• Xclamation (1987)
• Blue Blood Tour 爆発寸前Gig (1989)
• 刺激 Visual Shock Vol.2 (1989)
• Visual Shock Vol.2.5 "Celebration" (1990)
• Visual Shock Vol.3 刺激2 －夢の中にだけ生きて－ (1991)
• Visual Shock Vol.3.5 Say Anything X Ballad Collection (1991)
• Visual Shock Vol.4 破滅に向かって 1992.1.7 Tokyo Dome Live (1992)
• X Clips (1995)
• Dahlia The Video Visual Shock #5 Part 1 (1997)
• Dahlia The Video Visual Shock #5 Part 2 (1997)
• Dahlia Tour Final 1996 (1997)
• X Japan Clips II (2001)
• The Last Live Video (2002)
• Art of Life 1993.12.31 Tokyo Dome (2003)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu
• Extasy Records
• Suosittu fanisivusto