World Wrestling Entertainment
Wikipedia
 |
|
| Tietoja: | |
|---|---|
| Lyhenne: | WWE |
| Perustettu: | 1952 |
| Tyylilaji: | Sports-Entertainment |
| Pääkonttori: | Stamford, Connecticut, USA |
| Perustajat: | Jesse McMahon ja Toots Mondt |
| Omistaja: | Vincent K. McMahon |
| Entiset nimet: | NWA: Capitol Wrestling Federation World Wide Wrestling Federation World Wrestling Federation |
| Kotisivu: | WWE.com |
World Wrestling Entertainment (WWE) on yhdysvaltalainen showpainiorganisaatio, joka aloitti toimintansa itsenäisesti vuonna 1963, nimellä World Wide Wrestling Federation (WWWF), kun se erosi johtavasta painiliigasta, National Wrestling Alliancesta (NWA), Vincent J. McMahonin johdolla. Tätä ennen WWE tunnettiin NWA: Capitol Wrestling Federation (NWA: CWF) -nimellä. Tällä hetkellä, Vincent K. McMahon ja hänen perheensä, omistavat WWE:stä 70%. Heillä on myös 96% päätösvallasta WWE:n asioissa. Vuonna 2005 World Wrestling Entertainment muutti pääkonttorinsa Stamford, Connecticutiin, USA:han; 1241 East Main Streetille.
1970-luvun lopulla alkoi WWWF:n nousukausi ja yhdistys vaihtoi nimekseen World Wrestling Federation. Yhtiö kirjautui pörssiin vuonna 1999 nimellä World Wrestling Federation Entertainment (WWFE). Vuonna 2002 yhtiön nimi muuttui jälleen toiseksi, tällä kertaa World Wrestling Entertainmentiksi (WWE) Maailman luonnonsäätiön (World Wide Fund for Nature) nostaman syytteen johdosta.
WWE esittää joka viikko Yhdysvalloissa kaksi viikoittaista painiohjelmaa, maanantaisin esitetään suorana Monday Night RAW ja perjantaisin nähdään muutamaa päivää aiemmin nauhoitettu Friday Night SmackDown!. Viikoittaiset ohjelmat erotettiin toisistaan vuonna 2002, jolloin molemmat ohjelmat saivat omat mestaruutensa sekä painijansa. Painijoilla on oikeus esiintyä vain WWE:n ohjelmissa ja omassa viikoittaisohjelmassaan, elleivät he ole toisin sopineet. Molempia ohjelmia esitetään Suomessa SubTV:llä.
WWE:n painiohjelmissa ovat tärkeässä osassa saippuaoopperamaiset juonet, jotka luovat konflikteja painijoiden välille ja joilla perustellaan käytyjä otteluita. Näytellyt juoniosuudet vievät nykyisin huomattavan ajan ohjelma-ajasta.
Lisäksi WWE esittää "turnauksia", joka voi olla määrätty joko jommallekummalle viikoittaiselle painiohjelmalle tai se on yhteinen molemmille. Merkittävin näistä on WrestleMania, toisia merkittäviä tapahtumia ovat kesäinen SummerSlam, Survivor Series sekä Royal Rumble. Turnaukset esitetään kaapeli-tv-verkossa ja lähetykset ovat maksullisia. Niitä voi tilata katsottavaksi ns. Pay-Per-View (PPV) -kertamaksulla maissa, joissa tätä tekniikkaa käytetään. Maksullisia lähetyksiä ei nähdä Suomen TV-lähetyksissä, mutta tallenteita voi ostaa useista ulkomaisista verkkokaupoista tai tilata katsottavaksi internetistä.
Showpainin suosion myötä on julkaistu monia siihen jollakin tavalla liittyviä konsolipelejä ja elokuvia. Yksi merkittävä WWE:n projekti oli amerikkalaisen jalkapallon sarja XFL. XFL perustettiin vuonna 2001, ja sen mainostettiin olevan NFL:n rajumpi versio. Alussa XFL:n katsojaluvut olivat valtavia, jopa WWE:n omia ohjelmia suurempia, mutta kiinnostus kuitenkin lopahti nopeasti. Monet katsojat epäilivät XFL:n otteluiden olevan myös ennaltasovittuja. Ensimmäisen kauden päätyttyä televisioyhtiö NBC vetäytyi hankkeesta ja myöhemmin McMahon hylkäsi hankkeen. Tappioita hankkeesta tuli n. 70 miljoonaa dollaria.
WWE:n showpainiesityksiä on järjestetty Suomessa kolmesti Helsingissä ja kerran Turussa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] NWA: Capitol Wrestling Federation
Vuonna 1915, Roderick James "Jess" McMahon - Vincent Kennedy McMahonin isoisä ja nyrkkeilypromoottori - oli promotoimassa hänen tunnetuinta järjestämäänsä nyrkkeilyottelua Jess Willardin ja Jack Johnsonin välillä. Kymmenen vuotta myöhemmin, joulukuussa 1925, Jess liittoutui Tex Rickardin kanssa promotoimaan nyrkkeilyotteluita Madison Square Gardeniin, New Yorkiin. Tätä ennen McMahonilla oli kokemusta myös konserttien järjestämisestä.
Samaan aikaan, entisellä painijalla ja nykyisellä promoottorilla, Joseph Raymond "Toots" Mondtilla oli idea laajentaa showpaini pienistä halleista isoille areenoille. Hän myös ajatteli nostaa showpainin tasoa, pelkästä painimisesta enemmän viihdyttävämpään suuntaan. Lopulta hän ajatteli, että New Yorkissa tämä idea voisi toimia ja hän ottikin yhteyttä moneen promoottoriin, yksi niistä oli Jess McMahon.
Vuonna 1952, yhdessä Mondtin kanssa McMahon perusti showpainiorganisaation Capitol Wrestling Federation -nimikkeellä, joka liittyi vuonna 1953 osaksi National Wrestling Alliancea. Samana vuonna Vincent James McMahon, Vince K. McMahonin isä ja Jess McMahonin poika, otti Jessen paikan NWA: CWF:ssä. Tämän ajan suurimpia tähtiä CWF:ssä oli Antonio Rocca.
Vince McMahonin ja Toots Mondtin yhteistyö oli saumatonta, ja nopeasti he hallitsivatkin 70% kaikista NWA:n bookkauksista. Tämä yhteistyö oli showpainin nousun alku.
Vuonna 1956, NWA: CWF sai ohjelmapaikan WTTG Channel 5:lta.
[muokkaa] World Wide Wrestling Federation
Vuonna 1963, "The Nature Boy" Buddy Rogers oli NWA World Heavyweight-mestari ja toimi Vince J. McMahonin ja Toots Mondtin bookkauksen alaisena. NWA ei kuitenkaan pitänyt tästä, koska he antoivat Rogersin painia myös Yhdysvaltojen itärannikon ulkopuolella. Myös muita merkkejä CWF:n eroamisesta NWA:sta oli näkyvillä.
Lopulta CWF erosi NWA:sta ja muutti nimensä World Wide Wrestling Federationiksi. McMahon ja Mondt olisivat halunneet pitää Rogersin vielä maailmanmestarina, mutta hän ei halunnut uhrata 25 000 dollaria, jotka olivat panttina vyön pidosta vielä NWA:lla.
Huhtikuussa 1963, Rogers julistettiin ensimmäiseksi WWWF:n World Heavyweight-mestariksi "kuvitellussa" turnauksessa, Rio de Janeirossa. Hän kuitenkin hävisi vyön kuukautta myöhemmin Bruno Sammartinolle. Ottelua ennen Rogers kärsi sydänkohtauksen.
Sama vuonna Toots Mondt jätti yhtiön epäselvästä syystä, syyksi on arveltu hänen vanhenemistaan.
Vuonna 1971, WWWF liittyi uudelleen NWA:han ja muuttivat maailmanmestaruus-vyön nimen WWWF Heavyweight -nimikkeelle.
[muokkaa] World Wrestling Federation
Vuonna 1979, WWWF muutti nimensä World Wrestling Federationiksi ja muuttivat maailmanmestaruus-vyön nimen takaisin alkuperäiseen muotoonsa, WWF World Heavyweight -nimikkeelle.
Vuonna 1980, Vincent Kennedy McMahon perusti TitanSports Inc. -yhtiön ja osti pari vuotta myöhemmin isältään WWF:n. Vince J. McMahon oli saavuttanut WWF:lle jo johtavan aseman itärannikolla showpainibisneksessä, joten Vince McMahon halusi laajentaa WWF:n toimintaa ympäri Yhdysvaltoja. Vince myös muutti WWF:n tyylisuuntauksen painista, enemmän viihteen tyylisemmäksi, Sports-Entertainment -tyyliin (urheiluviihde).
Vuonna 1982, WWF erosi NWA:sta jälleen kerran.
Heti tositoimiin päästyään Vince alkoi lähettämään promonauhoja TV-kanaville ympäri Yhdysvaltoja, mikä raivostutti muita promoottoreita, koska WWF ei pysynyt omalla itärannikko-alueellaan. Kaiken lisäksi Coliseum Video alkoi myymään WWF:n tapahtumia videoilla ympäri Yhdysvaltoja. Näin ollen Vince rikkoi kirjoittamattomia sääntöjä, kun hän alkoi myymään tuotteitaan muuallakin kuin WWF:lle oli määrätty. Vince pahensi asioita vielä sillä, kun alkoi saamillaan rahoilla lisäämään mainostusta, TV-sopimuksia, videoiden tuotantoa, yms. Näin kaikki promootiot ympäri maailmaa kilpailivat vain ja ainoastaan WWF:ää vastaan.
Useissa haastatteluissa Vince McMahonin isä, Vince J. McMahon, varoitteli poikaansa, mutta hän ei näistä varoituksista välittänyt, vaan jatkoi "suuruudenhuulluuttaan" lähettämällä WWF:n kiertueelle ympäri Yhdysvaltoja. Kiertue ei kuitenkaan kaatanut WWF:ää, vaikka sitä epäiltiin.
Vince ei kuitenkaan tästä laantunut, vaan aikoi järjestää showpainin Super Bowlin, WrestleManian! Supershow't eivät olleet kuitenkaan mitään uutta showpainibisneksessä, NWA oli järjestänyt jo ennen WrestleManiaa StarrCade -tapahtumia. Myös aikoinaan WWF oli järjestänyt suuria tapahtumia baseball-areenoilla. Vincellä oli kuitenkin tarkoituksena järjestää WrestleMania isommassa mittakaavassa, ja hakea näin uusia katsojia WWF:lle.
WrestleMania I:ssä esiintyivät mm. Mr. T ja Muhammad Ali.
CBS piti WrestleManiasta, ja solmi tämän vuoksi TV-sopimuksen WWF-piirretystä, jota kutsuttiin nimikkeellä "Rock N' Wrestling Connection." Näin ollen WrestleMania oli onnistunut, eikä kaatanut WWF:ää. WWE on järjestänyt WrestleMania-tapahtumia 1985 vuodesta aina tähän päivään saakka.
[muokkaa] Kultaiset vuodet
WrestleManian jälkeen Vince McMahonin bisnes alkoi sujua. WWF keräsi katsojia sekä pääomaa ja nosti vapaapainibisneksen uusiin ulottuvuuksiin. WWF:n suosiota nosti erityisesti, ehkä maailman tunnetuin vapaapainija, Hulk Hogan. Kultaisina vuosina WWF:n tyylisuuntaus perustui enemmän erinlaisiin hahmoihin, kuin erikoisiin painiliikkeisiin.
[muokkaa] Mutkia matkassa...
WWF:n suosio alkoi laskea 1990-luvun puolelle tultaessa.
Vuonna 1994 painijoiden steroidien käyttö tuli yleiseen tietoisuuteen ja WWF:n suosio romahti todellisesti. Lisäksi WWF:ssä syntyi kohu seksuaalisesta ahdistelusta. Oikeudenkäynnit maksoivat yhtiölle useita miljoonia, ja WWF oli pudonnut alemmaksi kuin koskaan. Vince yritti säästää rahaa ja joutui alentamaan painijoiden palkkioita, joka osaltaan johti useiden painijoiden loikkaamiseen nousevaan federaatioon, World Championship Wrestlingiin, WCW:hen.
[muokkaa] Monday Night Wars
Eric Bischoffin käskyn alla ollut World Championship Wrestling oli "jatkanut" Jim Crockett Promotionsin perinnettä sen jälkeen, kun Ted Turner oli ostanut sen. Vuonna 1994, kun WWF:llä oli vaikeuksia, WCW kahmi WWF:stä lähteneet painijat; mm. Hulk Hogan, Randy Savage ja Lex Luger siirtyivät WCW:hen. Myöhemmin WCW onnistui nappaamaan talliinsa Scott Hallin ja Kevin Nashin.
Vuonna 1995 Bischoff sai ohjelmapaikan maanantai-illaksi Turnerin omalle TNT-kanavalle, ja ohjelman nimeksi tuli Monday Night Nitro. Show oli sijoitettu täsmällen samaan aikaan WWF:n Monday Night RAW:n kanssa. WCW:n tähtivoiman ja uuden new World order -ryhmittymän avulla WCW voitti WWF:n katsojaluvut maanantai-iltaisin monta kertaa peräkkäin.
Vince vastasi tuleen tulella ja alkoi palkkaamaan uusia ja nousevia supertähtiä. Samalla vanhat painijat saivat nauttia huikeasta noususta urallaan, mm. Bret Hart ja Shawn Michaels nousivat huipulle saakka. Yleisö alkoi kiinnostua jälleen WWF:stä, koska huomasi, että sen painijat olivat WCW:n vastaavia taitavampia. Painin tasoerosta huolimatta WWF menetti rahaa nopeasti, sillä WCW:n realistisemmat juonikuviot vetivät katsojia puoleensa.
[muokkaa] The Montreal Screwjob
Vuonna 1996, WCW:n ja WWF:n kiista nousi uudelle asteelle, kun WCW tarjosi Bret "The Hitman" Hartille yhdeksän miljoonan dollarin sopimusta, joka kattaisi kolme vuotta. Vince vastasi tähän sopimuksella, jonka rahasumma oli pienempi, mutta se kattaisi enemmän vuosia ja Bret Hart saisi osallistua luovasti käsikirjoitus-tiimin. Hart hyväksyi Vincen sopimuksen, ja jäi WWF:ään. Muutamat kuukaudet kuluivat, ja Vince ei voinut maksaakkaan Hartin sopimusta. WCW tarjosi Hartille jälleen uutta sopimusta, ja tällä kertaa hän hyväksyi tämän, ja lupasi esiintyä WCW:n nimen alla vuoden 1997 lopussa.
Asiassa oli kuitenkin pieni mutka, Hart oli nimittäin WWF Champion. Vince pelkäsi, että Hart loikkaisi WCW:hen mestaruusvyön kanssa, kuten entinen WWF Women's Champion, Alundra Blayze, oli tehnyt muutama vuosi aiemmin. Bret kuitenkin lupasi olla tekemättä näin, mutta Vince ei uskonut häntä.
Bret Hart ja Shawn Michaels olivat olleet "riidoissa" jo pitemmän aikaa, ja "riidan" huipennunus piti olla Survivor Seriesissä 1997:ssä, joka käytiin Montrealissa, Kanadassa. Bret ajatteli käyttää hyväkseen sopimustaan, ja ei halunnut hävitä mestaruutta Kanadassa, josta hän oli kotoisin, vaan olisi hävinnyt/luovuttanut sen pois heti seuraavana päivänä RAW:ssa. Vince kuitenkin turvautui salajuoneen, johon osallistuivat myös Shawn Michaels ja Bretin hyvä ystävä, tuomari, Earl Hebner.
Ottelun loppupuolella Shawn Michaels lukitsi Bret Hartin hänen omaan lopetusliikkeeseensä, Sharpshooteriin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, Bret Hart kääntäisi liikkeen omakseen, mutta sen sijaan tuomari Earl Hebner huitoikin ottelun loppumisen merkiksi. Vince McMahon, joka oli ollut kehän laidalla, oli huutanut kehäkellon soittajalle, että soittaa kelloa, vaikka Bret Hart ei missään vaiheessa ollut luovuttanut. Shawn Michaels pakeni vyö kädessään, Earl Hebnerin saattelemana karkuun. Bret kerkesi sylkäistä Vincen naamalle, ennen kuin hän poistui paikalta. Tämän jälkeen hän rikkoi vielä 20 000 $ arvoisia kehävarusteita. Shown loputtua Bret Hart tavoitti vielä Vince McMahonin backstagella, ja löi tätä tiettävämmin suoraan naamaan. Hart siirtyi WCW:hen seuraavana päivänä.
Tämä tapahtuma oli käännekohta WCW:n ja WWF:n kiistassa, sekä Vince McMahon sai näin ollen ilkeän "Mr. McMahon" -leiman itselleen. Tästä johtuen hän alkoi juonenkäänteissä käyttämään itseään pahana diktaattorina, joka taistelee kaikin keinon hyviä vastaan.
[muokkaa] Attitude
Muutamien kuukausien jälkeen Montreal Screwjobista, McMahon ja WWF:n pääkirjoittaja, Vince Russo, toivat WWF:ään enemmän "attitudea" (asennetta), kulttifederaation, Extreme Championship Wrestlingin, tapaan. WWF sai uuden logon, ja päätähdeksi Attitude-aikakaudelle nousi Stone Cold Steve Austin.
Austin toimi pahiksena King of the Ring 1996 -turnauksessa, mutta sai sen voitettuaan vahvan fanituen taakseen. Teksasilainen juntti -hahmollaan varustautunut Austin käännettiin fanien suosiosta "hyväksi hahmoksi" kesällä 1997, WrestleMania XIII:ssa. Kesän ja syksyn aikana, vuonna 1997, Austin käytti lopetusliikettään, Stone Cold Stunneria, WWF:n selostajalle, Jim Rossille, toimitusjohtaja Sgt. Slaughterille ja itse WWF:n omistajalle, Vince McMahonille. Yleisö selvästi piti tästä, ja näin ollen Austin vs. McMahon -juonikuvio saatiin käyntiin, Austinin voitettua #1 haastajuuden Royal Rumble 1998:ssa.
Attitude-aikajakson tärkeimpinä kohtina pidetään WrestleMania XIV:sta. Ammattinyrkkeilijä, Mike Tyson, toimi tuomarina Austinin ja Michaelssin välisessä WWF Championship -ottelussa. Tysonin piti olla Shawn Michaelsin, WWF:n mestarin, puolella ottelussa, mutta Austin kuitenkin selätti Michaelsin ja Tyson laski nopeasti kolmeen, jolloin Austin oli voittanut ensimmäisen WWF:n mestaruutensa. Ottelun jälkeen Michaels ja Tyson väittelivät siitä, mitä Tyson oli tehnyt. Tyson kuitenkin löi Michaelsin kanveesiin ja juhli Austinin kanssa mestaruutta. Hienon tapahtuman jälkeen, WWF oli silti häviöllä katsojaluvuissa. Kuukauden kuluessa, Monday Night RAW oli kuitenkin jo ohittanut WCW:n Monday Night Nitron katsojaluvut. Attituden aikakaudella WWE tarjosi paljon mielenkiintoa lisäämällä ohjelmiin paljon erikoisottelumuotoja. yleisimmät olivat TLC (Tables, Ladders and Chairs) Steel cage ja Hell in a cell. Steel cage ja Hell in a cell ovat kummatkin teräshäkki otteluita.
Vuoden 1998 lopussa, katsojat olivat löytäneet uuden suosikin, The Rockin, josta tuli vapaapainihistorian suosituimpia supertähtiä, mutta myös monia muita, mm. Mick Foley, joka oli otellut Hell in a Cell-ottelun, The Undertakerin kanssa, nousi kiistellyimmiksi tähdiksi vapaapainissa. Shawn Michaelsin johtama D-Generation X oli katsojien mielestä mielenkiintoisempi ryhmittymä, kuin WCW:n nWo. Näin ollen, WWF oli voittanut WCW:n kiistassa, ja jäi pysyvästi johtavaksi promootioksi showpainissa.
WWF:n tyylin muutos ei kuitenkaan tullut ilman kritiikkiä. Monet perheet kielsivät pienimpien lastensa katsoa WWF:ää tämän rajun materiaalin takia. Parents Television Council -yhdistys teki boikotointi kampanjan WWF:ää vastaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin, kuin he olivat ajatelleet. WWF sai silti enemmän katsojia uudella suunnallaan, kuin niitä menetti WCW:lle.
[muokkaa] Owen Hartin kuolema
Owen Hartin piti otella "The Blue Blazer" -hahmossaan Over the Edge 1999:ssä; Kansas Cityssä, Missourissa; 23.5. -99; WWF Intercontinental-mestaruudesta The Godfatherin kanssa. Owenin olisi pitänyt voittaa ottelu, jota ei koskaan käyty.
Owenin sisääntulon piti tapahtua vaijerilla, Kemper Arenan kattorakenteista aina kehään asti, mutta kesken matkan tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Vaijerit ilmeisesti pettivät, ja Owen Hart syöksyi 24 metrin korkeudesta rintalasta edellä kehätolppaan ja kuoli muutaman minuutin sisällä aortan repeämiseen.
Kyseessä oli suorana esitettävä maksuTV-tapahtuma, mutta juuri ennen tippumista kaikki kamerat käännettiin poispäin ikuistamasta tapahtumaa. WWF:n selostaja, Jim Ross, kertoi tapahtuman aikana tregediasta TV-katsojille, mutta areenalla olleita ei informoitu asiasta. Over the Edge 1999:ää ei koskaan esitetty uudelleen, eikä myöskään julkaistu videolla saatikka DVD:llä. Myös Over the Edge -tapahtuman nimi otettiin pois käytöstä ja The Blue Blazer -actionfiguurit vedettiin pois myynnistä.
Seuraavana päivänä koko kaksituntinen RAW-jakso oli omistettu Owen Hartin muistolle. Shown aikana sekä hyvät että pahat hahmot muistelivat keskenään Owenia, ja kaikki riidat oli unohdettu.
[muokkaa] Uutta liiketoimintaa
Vuonna 1999, WWF sai TV-paikan UPN TV-kanavalle ja aloitti uuden TV-ohjelman, SmackDown!:in, pyörittämisen RAW:n ohella. Siitä tuli nopeasti yksi UPN:n katsotuimmista ohjelmista torstai-illoissa. Vuosi 2006 kuitenkin päätti kuusi vuotta kestäneen torstai-ilta ohjelmapaikan, ja SmackDown! siirrettiin perjantai-illoille.
Samana vuonna, WWF:n koko historian aikainen emoyhtiö, TitanSports Inc., muutti nimekseen World Wrestling Federation Entertainment Inc. ja kirjautui pörssiin. Tarjolla oli 10 miljoonaa osaketta, joista jokainen maksoi 17 dollaria. WWF perusti myös klubin Times Squarelle, New Yorkiin ja alkoi tuottamaan elokuvia sekä kirjoja.
Samoihin aikoihin WWF:n johtohahmo, Steve Austin, kärsi niskaongelmista eikä voinut osallistua painimiseen. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan WWF oli saanut hyvää huomio muualla maailmassa, josta iso kiitos kuuluu The Rockin sähköiselle luonteelle ja elokuva-alalle. WWF alkoi myös jälleen nostamaan uusi tähtiä esille, mm. Vince K. McMahonin tyttären, Stephanie McMahonin miesystävä ja nykyinen mies, Triple H, nousi aina huipulle saakka. Myös tuhon partaalla olleen WCW:n tähtiä loikkasi WWF:ään, mukana olivat mm. Eddie Guerrero, Chris Benoit, Chris Jericho ja Big Show.
Vuonna 2000, WWF aikoi perustaa NFL:n tapaisen jenkkifutis-liigan, XFL:n. Ohjelma saikin kuin saikin ohjelmapaikan NBC:lle, ja saikin yllättävän korkeat katsojaluvut. Ohjelma kuitenkin vedettiin pois, yleisön kyllästyttyä siihen ja alkoi epäilemään pelejen olleen sovittuja showpainin tapaan.
Vuonna 2001, WWF palkkasi monia ECW:n tähtiä. Esimerkiksi ECW:n omistaja, Paul Heymanistä, tuli RAW:n toinen kommentaattori ja lopulta myös ECW:n johtopainijasta, Tazzista tuli SmackDown!:n kommentaattori. Huhtikuussa 2001, ECW ajautui lopulta konkurssiin.
Samana vuonna, WWF alkoi myös havitella WCW:tä. Neuvottelujen jälkeen, WWF sai lopulta ostettua WCW:n Time Warnerilta seitsemällä miljoonalla dollarilla. Viimeisen Monday Night Nitron aikana Vince McMahon kertoi RAW:ssa, että ostohuhut pitävät paikkansa. Yht'äkkiä ruudulle ilmestyi kuitenkin Shane McMahon, Vince McMahonin ja Linda McMahonin poika. Hän kertoi olleensa se, joka "oikeasti" osti WCW:n. (Todellisuudessa WWF osti WCW:n, mutta ruudussa sen teki Shane McMahon.) Tästä saatiin käyntiin yksi showpaini-historian kiistellyimpiä storylinejä, "Invasion."
[muokkaa] The Invasion
Vuonna 2001, Shane McMahonin "ostettua" World Championship Wrestling, hän toi WCW:n tähdet WWF:ään. WCW:n ja WWF:n tähdet alkoivat kiistelemään siitä, kummat ovat parempia. Invasion-storyline kuitenkin oli monien mielestä epäonnistunut siksi, koska mukana ei ollut WCW:n isoimpia tähtiä, esimerkiksi Hulk Hogania. Syy siihen oli se, että heillä oli vielä sopimus Time Warnerin kanssa.
WCW liittoutui myöhemmin keväällä Extreme Championship Wrestlingin kanssa, ja muodostivat yhdessä The Alliance -ryhmittymän. ECW:n "omistajaksi" tuli Stephanie McMahon. Monien kuukausien jälkeen, kiistan päätös nähtiin Survivor Series 2001:ssä, jossa oli "voittaja jää eloon" -eliminointiottelu. WWF voitti ottelun, jossa oli mukana heidän puoleltaan The Rock, Chris Jericho, The Undertaker, Kane ja Big Show. Alliancea edustivat Steve Austin, Kurt Angle, Booker T, Rob Van Dam ja Shane McMahon.
Vaikka kiista oli loppunut, silti monet WCW:n ja ECW:n tähdet jäivät World Wrestling Federationiin.
[muokkaa] World Wrestling Entertainment
Vuonna 2000, Maailman Luonnonsäätiö nosti syytteen WWE:n entisen nimen lyhennettä, WWF:ää vastaan. (Maailman Luonnonsäätiön nimi ennen englanniksi oli World Wildlife Fund, lyhennettynä WWF.) Oikeudenkäynnit loppuivat kahden vuoden päästä, vuonna 2002, jollein Maailman Luonnonsäätiö oli voittanut kiistan ja WWF joutui vaihtamaan nimensä, World Wrestling Entertainmentiksi. Myös kaikki tuotteet, jossa lyhenne WWF ilmenee, oli poistettava myynnistä. WWE joutui maksamaan myös rahallisia korvauksia ja käyttikin hetken tunnuslausetta "Get the 'F out!"
[muokkaa] Roster-jako
Vuonna 2002, WWE ilmoitti, että se jakaa painijat kahteen eri show'hun; RAW:iin ja SmackDown!:iin. Ainoastaan WWE Women's - ja WWE Undisputed -mestari sai otella molemmissa ohjelmissa. Myöhemmin molempiin ohjelmiin tuli omat mestaruudet.
[muokkaa] Kuuluisia hahmoja
Hahmot esitellään ohjelmissa pääsääntöisesti vain taiteilijanimellään, eikä esittäjien oikeita nimiä käytetä. Osa painijoista esiintyy kuitenkin myös omalla nimellään tai sen lyhenteellä. Seuraavassa muutamia kuuluisia esimerkkejä hahmoista.
[muokkaa] Legendoja/lopettaneita
- Hulk Hogan: Maailman kuuluisin showpainija. Isot viikset ja kirjavat, yleensä puna/keltaiset vaatteet mutta myös NWO'n aikoihin hän käytti mustavalkoisia pukuja.
- Ludvig Borga: Vihasi amerikkalaisia ja luonnon saastutusta. Oikealta nimeltään Tony Christian Halme. Entinen kansanedustaja Suomen eduskunnassa. Tuomittu painiuran jälkeen käräjäoikeudessa mm. ampuma-aserikoksesta ja huumausaineiden käyttörikoksesta. Ura, joka loppui loukkaantumiseen, vapaapainijana oli lyhyt ja varsinaista menestystä oli vähän.
- Owen Hart:: Owen Hart menehtyi WWE:n Over the Edge PPV-tapahtumassa vuonna 1999, jossa hänen oli tarkoitus laskeutua kehään katosta vaijeria pitkin. Sisääntulon aikana vaijeri petti ja hän putosi vajaat 24 metriä suoraan kehätolpalle ja menehtyi muutaman minuutin kuluttua vammoihinsa.
- Bret Hart: Kehuttu kaikkien aikojen parhaaksi painijaksi. Hart oli siirtymässä WWF:n riveistä kilpailevan WCW:n puolelle, kun häneltä huijattiin mestaruus omassa kotikaupungissa. Ottelun käsikirjoituksen mukaan Hartin olisi kuulunut voittaa Shawn Michaels, mutta Vince McMahon ei uskaltanut riskeerata WWF:n mestaruusvyötä ja käski tuomarin tuomita Michaelsin voittajaksi. Tapaus tunnetaan paremmin nimellä Montreal Screwjob.
- Eddie Guerrero: Varmasti yksi kaikkien aikojen valovoimaisimmista ja karismaattisimmista painijoista. Tulinen persoona, jolla oli paljon ystäviä niin kehässä, kuin sen ulkopuolellakin, ja joka ei tule koskaan unohtumaan. Eduardo Gory Guerrero Llanes menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen hotellihuoneessaan 13. marraskuuta 2005.
- Fabulous Moolah: Kaikkien aikojen dominoivin nainen. Piti hallussaan naisten mestaruutta vuosikymmenet. Nykyään vierailee joskus WWE:ssä ystävänsä Mae Youngin kanssa. Kuuluisin naisshowpainija maailmassa.
[muokkaa] Rosterissa
- Triple H: Yksi firman keulahahmoista. 10-kertainen maailmanmestari. Tosielämässä naimisissa WWEn johtajan Vince McMahonin Stephanie-tyttären kanssa. Lopetusliike: Pedigree.
- Randy Orton: Entinen Evolutionin jäsen, joka erotettiin ryhmästä sen jälkeen, kun hän voitti maailmanmestaruuden Chris Benoitilta vuonna 2004. Käyttää kuvapropagandassaan herkulesmaista esiintymistä, johon kuuluvat kirkkaat valot ja antiikin jumaltarustosta lainatut näyttävät poseeraukset. Bob Ortonin poika joka hyllytettiin 60 päiväksi huonon käytöksensä takia. Hän on myös voittanu urallaan Intercontinental-mestaruuden. Lopetusliike: RKO.
- John "Bradshaw" Layfield: "JBL". Yhdysvaltain keskilännen edustaja. Pukeutuu stetsoniin. Korostaa olevansa muita parempi ja idoliainesta (sanoo olevansa "Painijumala"). Kannattaa republikaaneja ja presidentti George W. Bushia. Tosielämässä John Layfield on kirjoittanut kirjan sijoituksista ja toiminut talousohjelman juontajana, mutta erotettiin CNBC:llä näkyvästä talousohjelmasta, koska hän oli eräässä ns. House Showssa Saksassa tehnyt mm. natsitervehdyksiä. "Erotettiin" SmackDown!:sta Rey Mysteriolle hävityn mestaruusottelun jälkeen, mutta palaa ohjelmaan kommentaattorina. Lopetusliike: Clothesline from Hell.
- John Cena: Rapillä ja esivallan vastaisuudella yleisön suosioon noussut painija, joka on kuitenkin viimeaikoina kerännyt ristiriitaista reaktiota yleisöltä, vaikka onkin periaatteessa ns. hyvis. John Cena on myös julkaissut raplevyn "You Can't See Me". Kolminkertainen WWE-mestari, voitti viimeisimmän tittelinsä ottelussa Edgeä vastaan Unforgiven PPV:ssä 2006. Lopetusliikkeet: FU, STFU.
- Kane: Tunteettomana ja hirviömäisenä kuvattu Kane on kuulu sadistisista tempauksistaan, joihin lukeutuu mm. auton akun kytkeminen vastustajan nivusiin ja ihmisen sytyttäminen tuleen. Hän on juonilinjojen mukaan Undertakerin veli. Tähän veljeyteen pohjautuu Undertakerin roolimalli (lue Undertaker-kohta). Pituus 206cm. Tosielämässä koulutukseltaan luokan opettaja. Lopetusliikkeet: Chokeslam, Tombstone Piledriver.
- The Undertaker: Undertaker asui vanhempiensa ja veljensä Kane kanssa Death Valleyssä. Eräänä iltana Undertaker löytää jonkinlaisen pahuuden kirjan jossa luvataan yliluonnolliset voimat sille joka suorittaa polttouhrauksen kirjassa mainitulla tavalla. Kun Taker polttaa talon hänen Veljensä pääsee pakenemaan äitinsä ruumis käsissään. Taker saa kirjan lupaamat voimat mutta koska Kane selvisi myös palosta saa hänkin samanlaiset voimat. Taker siirtyy paini bisnekseen ja aloittaa dominoivan kulkunsa, Kanen joutuessa mielisairaalaan. Kanen paettua sairaalasta hän saa kuulla että hänen veljensä käyttää voimiansa hyväkseen vapaapainissa ja päättää kostaa tälle. Kane saapuukin WWF:ään vuonna 1997 Bad Bloodiin keskeyttäen Undertakerin ja Shawn Michaelsin Hell in a Cell-ottelun. Tästä alkaakin yksi alan kuuluisimmista riidoista. Undertaker on ollut WWE:ssä vuodesta 1990 lähtien. Lopetusliikkeet: Chokeslam, Tombstone Piledriver, The Last Ride.
- Ric Flair: "Nature Boy". Paininut jo 31-vuotta, 16-kertainen maailmanmestari. Joutui lento-onnettomuuteen 4.10.1975, jolloin lääkäri ennusti ettei hän enää kävelisi. mutta kuin ihmeen kaupalla "Natu" pystyi kuntoutuksen jälkeen kävelemään. Vielä uskomattamman tempun hän teki palaamalla kehään ja voittamalla uudelleen mestaruuksia. Hän on alan kunnioitetuimpia henkilöitä ja hän on saanut lempinimen "The dirtiest player on the game" Lopetusliike: Figure-Four Leg Lock.
- Rey Mysterio Jr. Käyttää esiintyessään maskia. Kaikkien aikojen pienikokoisin raskaan sarjan maailmanmestari. Legendaarisen Rey Mysterio Sr. veljenpoika. Kuten setänsä, Rey Jr edustaa Meksikon vauhdikasta ja akrobaattista Lucha Libre-perinnettä. Lopetusliike: 619.
- Big Show: Tunnetusti maailman suurin vapaapainija. Jättiläismäinen ammattilaispainija. Pituus 213cm. Lopetusliike: Chokeslam.
- Mick Foley: Tunnettu legenda. Tunnettu kivunsietokyvystään ja Hell In a Cell ottelusta Undertakeria vastaan jossa lensi häkin katolta (n. 4,5 metrin korkeudelta) selostuspöydälle, ja samasta ottelusta Undertakeria vastaan lentäessään häkin katosta läpi Chokeslamilla mattoon. Menetti korvansa Vaderia vastaan käydyssä ottelussa Saksassa, kun Foleyn pää jäi jumiin kehäköysien väliin. Muita hahmoja: Cactus Jack, Mankind, Dude Love (Foleyn ensimmäinen painihahmo). "Apulainen": Mr.Socko. Lopetusliikkeet: Mandible claw, Double Underhook DDT.
[muokkaa] Katso myös
- Amerikkalaisen vapaapainin slangi
- Luettelo ammattipainijoista
- Luettelo entisistä WWE:n ammattipainijoista
