Triple H
Wikipedia
Paul Michael Levesque (s. 27. heinäkuuta 1969, Nashua, New Hampshire) on yhdysvaltalainen vapaapainija. Parhaiten hänet tunnetaan nimellä Triple H, joka on lyhenne hänen aiemmin käyttämästään nimestä Hunter Hearst Helmsley. Triple H on kymmenkertainen maailmanmestari: viisinkertainen WWE:n mestari ja viisinkertainen (WWE:n) raskaansarjan maailmanmestari. Levesquen on myös näytellyt elokuvissa: Blade Trinity ja Jornada del muerte.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uran alku ja D-Generation X
Triple H debytoi vuonna 1992, ja WWF:än hän siirtyi vuonna 1995. WWF-uransa alussa hän esitti snobia "siniveristä" Hunter Hearst Hemsleytä, joka oli rikkaasta perheestä ja hemmoteltu pilalle. Uransa alussa hän pysyi pienissä single- ja push-otteluissa, kunnes hän voitti Maksu-TV-debyyttiottelunsa Hardcore Hollyä vastaan. Alun vihanpidot Rikishin ja Henry Godwinin kanssa johtivat hänen nousuunsa midcardista mahdolliseksi mestariehdokkaaksi. HHH alkoi saamaan kannattajia taakseen laajan liikearsenaalinsa ja näyttävän lopetusliikkeensä ansiosta. Hän pääsi vauhtiin, kun hän voitti Ahmed Jonhssonin King of the Ring-turnauksen finaalissa vuonna 1997. Myöhemmin HHH muodosti tiimin Chynan, Shawn Michaelsin ja Rick Ruden kanssa, ja näin D-Generation X (tunnetaan myös lyhenteellä DX) oli syntynyt. Shawn Michaelsin loukkaannuttua vuonna 1998 Triple H otti ryhmän johtajan paikan ja samalla esitteli uuden jäsenen X-Pacin. Triple H johti "DX-armeijaa" vuoden 1998 läpi ja kääntyi samalla ensimmäistä kertaa WWF-urallaan faceksi ja pian Triple H:sta tulikin yksi WWF:n suosituimmista painijoista. Noihin aikoihin Triple H voitti Intercontinental-mestaruuden tikapuumatsissa toiselta WWF:n nousevalta tähdeltä, The Rockilta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pitää mestaruutta kauaa loukattuaan polvensa kyseisessä ottelussa. Kesäkuussa 2006 D-Generation X muodostettiin uudelleen Triple H:n ja Shawn Michaelsin voimin.
Triple H voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 23. elokuuta 1999 Mankindilta, uhattuaan aluksi rikkoa selostaja Jim Rossin käden ellei saisi sille illalle mestaruusottelua. Tästä eteenpäin HHH tappeli WWF:n suosituimpia tähtiä vastaan. Hän myös omaksui itselleen nimimerkin "The Game" - ja tuolloin alkanut heel-kausi jatkui muutamaan kuukauden taukoja lukuun ottamatta pitkälti vuoteen 2006.
[muokkaa] "The Game"
Vuoden 2000 alussa Triple H oli jo kolminkertainen maailmanmestari. Näihin aikoihin käytiin myös juonikuvio, jossa Triple H meni juonikuvioissa "naimisiin" Vince McMahonin tyttären Stephanien kanssa. Tämä juonikuvio kantoi Triple H:n uraa seuraavat pari vuotta.
21. toukokuuta 2001 Triple H kohtasi uransa vaikeimman kohdan loukatessaan jalkansa vakavasti eräässä RAW'n episodissa. Tämä onnettomuus piti HHH:n ulossa kuvioista yli 7 kuukautta. Hän palasi vuoden 2002 ensimäisessä RAW'n episodissa facena - ja suosionsa siivittämnä voittikin vuoden 2002 Royal Rumble-eliminointiottelun saaden ykköshaastajan paikan silloista hallitsevaa mestaria, Chris Jerichoa vastaan. Triple H:n ja Stephanien avioliitto oli juonikuvioissa vaikeuksissa, ja fanit halusivat ehdottomasti Triple H:n pääsevän Stephaniesta eroon. Stephanie yritti kovasti pitää kiinni miehestään ja jopa väitti olevansa raskaana. Tästä ilahtuneena Triple H suostui uusimaan vihkivalat, mutta saadessaan tietää Stephanien huijanneen, Triple H erosi hänestä. Tämän jälkeen Stephanie liittoutui hallitsevan mestarin, Chris Jerichon, kanssa.
Wrestlemania X-8:ssa Triple H voitti kiistattoman maailmanmestaruuden Stephanien estelyistä huolimatta. Kauaa hän ei sitä pitänyt kun kuukauden päästä hän hävisi Hulk Hoganille. Brock Lesnarin voittaessa WWE:n mestuuden hän ilmoitti ettei hän puolusta vyötään enää RAW'ssa. Tällöin Eric Bischoff loi uuden raskaansarjan mestaruuden ja julisti ensimmäiseksi mestariksi Triple H:n.
[muokkaa] Evoluutio
Mestaruuden saatuaan Triple H muodosti uuden ryhmän, jonka tarkoitus kayfabessa oli pitää Triple H mestarina. Ryhmään otettiin ’parhaimmat painijat’, niin menneeltä ajalta (Ric Flair), nykyiseltä ajalta (Triple H) kuin tulevaltakin ajalta (Batista ja Randy Orton). Evoluution tehtävänä oli nostaa kaksi painijaa (Batista ja Randy Orton) niin suuriksi tähdiksi kuin he vain voisivat tulla.
Triple H:n hävittyä mestaruutensa Wrestlemania XX:ssä Chris Benoitille, mestaruuden vei vuoden 2004 SummerSlamissa Randy Orton. Voittoa seuraavassa RAW'n jaksossa Triple H erotti Ortonin Evoluutiosta ja voitti Ortonin kuukauden kuluttua Unforgiven PPV:ssä nousten jälleen mestariksi. Triple H:n mestaruus asetettiin avoimeksi hänen hävittyään ottelunsa RAW'ssa ristiriitaisesti. Triple H voitti kymmenennen mestaruutensa vuoden 2005 New Years Revolutionissa.
Seuraavien kuukausien aikana Batista alkoi kääntyä faceksi, ja voitettuaan Royal Rumblen Batista jätti Evoluution ja haastoi Triple H:n mestaruusotteluun WrestleMania 21:een. Triple H hävisi mestaruutensa WrestleManiassa ja uusintaottelunsa Backlashissa ja Vengeancessa. Viimeisimmän häviön jälkeen Triple H piti parin kuukauden tauon painimisesta.
[muokkaa] Evoluution jälkeen
Palattuaan takaisin painin pariin, Triple H aloitti juonikuvion hänen pitkäaikaisen ystävänsä, Ric Flairin kanssa. HHH syytti Flairia siitä ettei hän ollut enää samanlainen kuin ennen. Taboo Tuesday -tapahtumassa fanit äänestivät heidät kohtaamaan teräshäkki-matsissa, jossa panoksena oli Ric Flairin Intercontinental-mestaruus. Ric Flair voitti ottelun karattuaan häkistä. Tämä ei kuitenkaan lopettanut juonikuviota, ja Triple H kävi vielä toisen väkivaltaisen ottelun Flairin kanssa Survivor Series-tapahtumassa, Last Man Standing-ottelussa.
Triple H:lla oli lyhyt feud Big Show:n kanssa, kun Show oli suivaantunut Triple H:lle siitä kuinka hän oli kohdellut Ric Flairia menneinä kuukausina. Tästä vihanpidosta Triple H siirtyi eteenpäin ja voitti turnauksen, jonka palkintona oli mestaruusmatsi WrestleManiassa WWE-mestaruudesta John Cenaa vastaan. HHH hävisi tämän ottelun, kuten myös tätä seuraavan Triple Threat-ottelun Backlashissa.
[muokkaa] D-Generation X muodostuu jälleen
Shawn Michaelsilla ja Vince McMahonilla oli päällä verinen feudi vuoden 2005 lopusta lähtien. Alkukesästä alkoi esiintyä huhuja D-Generation X'n uudelleenyhdistymisestä, ja huhut voimistuivat entisten DX'n jäsenten tehdessä kuuluisia 'Crotch Chop'-liikkeitään otteluissaan, mm. WrestleMania 22:ssa. Triple H:kin aloitti feudin Vince McMahonin kanssa tämän evätessä Triple H'lta mestaruusottelumahdollisuudet.
Huhuja vahvisti myös se, kun WWE:n huutokaupassa myytiin WWF 1998 lehtiä, joissa oli kumpienkin Shawn Michaelsin ja Triple H:n nimikirjoitukset. Samalla pistettiin myyntiin DX DVD:itä ja T-paitoja, kuten myös toimintafiguureja, joissa olisi Shawn ja Triple H kummatkin heidän DX asusteissaan. DX'n paluusta kertova Vengeance-PPV'n mainos julkistettiin internetissä monta viikkoa ennen virallista yhdistymistä.
12. Kesäkuuta D-Generation X lopulta palasi yhteen kahden entisen jäsenen voimin. Keskellä Triple H:n gauntlet matsia Spirit Squadia vastaan, Shawn Michaels tuli auttamaan vanhaa kaveriaan. Kun he olivat hoidelleet Spirit Squadin, he ilmaisivat selkein kädenliikkein olevansa tyytymättömiä Vince McMahoniin. DX voitti Spirit Squadin 5 vs. 2 tasoitusottelussa Vengeancessa, 25. kesäkuuta. Voiton jälkeen he alkoivat pilailla Spirit Squadin, Vincen, Shanen ja Jonathan Coachmanin kustannuksella. Sitten he voittivat Spirit Squadin Saturday Night's Main Eventissä 5 vs. 2 eliminaatiotasoitusottelussa.
SummerSlamissa D-Generation X kohtasi Vince McMahonin ja tämän pojan Shane McMahonin. DX voitti ottelun, vaikka Umaga hyökkäsikin heidän kimppuunsa ottelun aikana. DX'n ja McMahonien feudi siirtyi sivuun Unforgivenin jälkeen, McMahonien hävittyä DX'lle 2vs3 tasoitus-Hell in a Cell-ottelussa. D-Generation X on tällä hetkellä juonikuviossa Edgen ja Randy Ortonin kanssa - vierailevan tuomarin avustuksella nämä kaksi saivat DX'n häviämään ensi kertaa uudelleenyhdistymisensä jälkeen Cyber Sunday-tapahtumassa.
