Varsovan gheton kansannousu
Wikipedia
Varsovan gheton kansannousu oli juutalaisten reaktio natsi-Saksan aikeille tuhota Varsovan geton loputkin juutalaiset 2. maailmansodan aikana. Taistelu ghetossa kesti huhtikuun 19. päivästä toukokuun 16. päivään asti vuonna 1943, jolloin Jürgen Stroopin johtamat SS-joukot kukistivat vastarinnan lopullisesti. Kansannousun ennusmerkkejä oli havaittavissa jo alkuvuodesta 1943, kun saksalaisia joukkoja vastaan hyökättiin aseellisesti 18. tammikuuta.
[muokkaa] Taustaa
Natsit aloittivat 1940 Puolan yli kolmen miljoonan juutalaisen keskittämisen gettoihin tiettyihin puolalaisiin kaupunkeihin. Näistä oli suurin Varsovan getto, jossa oli 380 000 juutalaista. Varsovan getosta juutalaisia siirrettiin pääosin Treblinkan keskitysleirille. Syksyyn 1942 mennessä noin 300 000 Varsovan juutalaista oli lähetetty kuolemaansa tuhoamisleireille. Jo kuljetusten alussa vastarintaliikkeet (mm. ZZW ja ZOB) harkitsivat pakkosiirtojen takia vastatoimia, joista kuitenkin pidättäytyivät uskoessaan kuljetusten vievän vain työleireille. Loppuvuodesta 1942 oli kuitenkin jo selvää, mihin siirretyt juutalaiset päätyivät, jolloin jäljelle jääneet 40 000–50 000 päätti järjestäytyä taistelemaan. Näistä vain 750–1 000 tosiasiassa otti taisteluihin osaa.
[muokkaa] Taistelu
18. tammikuuta 1943 alkanut juutalaissiirtojen "toinen" aalto johti saksalaisten ja juutalaisten välillä aseelliseen yhteenottoon, mikä päätyi juutalaisten eduksi neljässä päivässä. ZZW:n ja ZOB:n organisaatiot ottivat johdon getossa; ne rakennuttivat useita taisteluasemia ja teloittivat ilmiantajiksi epäilemiään juutalaisia.
Seuraavat kolme kuukautta molemmat osapuolet valmistautuivat lopulliseen yhteenottoon: turhautuneet natsit varasivat lisäjoukkoja lopettaakseen kapinoinnin, ja juutalaiset linnoittivat gettoa. Sadat bunkkerit, joita rakennettiin talojen alle, yhdistettiin toisiinsa pääosin viemäriverkostoa hyväksikäyttäen. Niissä oli usein sähkö ja juokseva vesi. Jotkin tunnelit johtivat jopa geton ulkopuolelle Varsovan turvallisemmille alueille. Saksalaiset kokosivat geton taisteluun 2 054 sotilasta, joista 821 oli Waffen-SS-valiosotilaita.
Ulkopuolinen tuki geton juutalaisille oli rajoitettu, mutta Puolan vastarintaliikkeet onnistuivat iskuillaan häiritsemään natsien toimintaa ja saivat salakuljetettua asetarvikkeita gheton muurien sisäpuolelle.
Lopullinen taistelu alkoi 19. huhtikuuta. Juutalaiset iskivät saksalaisiin kranaatein ja ampumalla kujilta, viemäreistä, ikkunoista, jopa palavista taloista. Natsit vastasivat etsien ja teloittaen juutalaisia talo talolta, ja polttamalla sitten kortteleita maan tasalle. Suurimmat taistelutoimenpiteet olivat ohi jo 23. huhtikuuta, ja lopullisesti kansannousu päättyi 16. toukokuuta 1943. Kuitenkin pientä vastarintaa jatkui koko kesän 1943.
[muokkaa] Seuraukset
Taisteluissa kuoli noin 7 000 juutalaista, kaasuihin tukehtuneita ja tulipaloihin kuolleita oli noin 6 000 lisää. Selvinneistä kymmenistä tuhansista lähes kaikki lähetettiin keskitysleireille, suurin osa edelleen Treblinkaan. Sekä saksalaiset että juutalaiset teloittivat itse noin 300 ilmiantajiksi paljastunutta omaansa.
Taistelun jälkeen getto muodostui puolalaisten vankien teloituspaikaksi, ja paikalle perustettiin Varsovan keskitysleiri.
