Värttinä

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee kansanmusiikkiyhtyettä. Työkalua varten katso Värttinä (työkalu).

Värttinä Berliinissä 22.4.2006

Värttinä on Suomen menestynein nykykansanmusiikkiyhtye, joka syntyi Sari ja Mari Kaasisen projektina vuonna 1983 Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa. Värttinä juhlii nyt 23-vuotista taivaltaan ja 11. albuminsa Miero julkaisua. Värttinän juuret ovat karjalaisessa perinteessä, erityisesti naisten tavassa laulaa ja niin sanoituissa runolauluissa.

Värttinän kokoonpano on vuosien varrella muuttunut useasti. Tällä hetkellä yhtyeen keulahahmoina on kolme naista: Mari Kaasinen, Susan Aho ja Johanna Virtanen. Heidän rinnallaan soittaa kuusi akustista muusikkoa. Värttinä on kiertänyt ympäri maailmaa 1990-luvun alusta asti, jolloin läpimurtolevy Oi Dai toi yhtyeen ihmisten tietoisuuteen. Kiertueet ovat kattaneet koko Euroopan, Pohjois-Amerikan, Japanin, Australian ja Brasilian.

Loppuvuodesta 2005 Värttinä kirjoitti uuden levytyssopimuksen Peter Gabrielin omistaman Real World -levymerkin kanssa. Real World Records on erikoistunut maailman tasokkaimpiin ja omaleimaisimpiin maailmanmusiikkiartisteihin. Tammikuussa 2006 ilmestynyt Miero on ensimmäinen tälle levy-yhtiölle tehty levy. Tällä hetkellä levytyssopimus kattaa kaksi levyä.

Värttinän viimeisimpiä saavutuksia on Lord of the Rings -musiikkinäytelmän sävellystyö yhdessä intialaisen Bollywood-säveltäjän A.R. Rahmanin kanssa. Maailman kallein teatteriproduktio (kustannukset noin 20 miljoonaa euroa) sai maailmanensi-iltansa Torontossa 23. maaliskuuta 2006, ja kaksi ja puoli vuotta kestänyt sävellystyö saatiin näin ainakin osittain päätökseen. Vuoden 2007 keväällä on vuorossa ensiesitys Lontoon West Endissä. Lontoon ensi-illan jälkeen musiikkinäytelmän odotetaan leviävän teattereihin ympäri maailmaa.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Vanha Värttinä

Värttinän syntyyn vaikuttivat vahvasti rääkkyläläiset sisarukset Sari ja Mari Kaasinen. Tyttöjen äidin ohjastamana he olivat esittäneet runonlausuntaa jo 70-luvulta alkaen Tsupukat -nimisenä ryhmänä. Tsupukoiden lopetettua perustettiin Värttinä vuonna 1983, jolla tytöt osallistuivat nuorten taidetapahtumaan ja selvisivät loppukilpailuun asti. Seuraavana vuonna lausunta vaihtui laulamiseen, ja samaisissa kisoissa ryhmä ylsi voittoon asti. Vuonna 1985 Värttinä esiintyi ensimmäisen kerran Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja tuolloin ryhmään kuului jo poikiakin. "Korkeelta ja kovvoo" kailottava yhtye nousi kansanmusiikkipiirien tietoisuuteen.

Sari Kaasinen oli noussut Värttinän johtohahmoksi, ja rääkkyläläiset lapset halusivat innolla mukaan yhtyeeseen. Suurimmillaan ryhmässä olikin kaksikymmentäyksi lasta. Kun ryhmän kokoa ei enää voitu kasvattaa, Sari perusti Sirmakka -yhtyeen kaikkein nuorimmille tulijoille.

Vuoden 1987 alussa Värttinä valittiin Kaustisella ”Vuoden Yhtyeeksi”, mistä syntyi tarve äänittää ensimmäinen levy. Äänitysstudioon orkesteri menikin jo samana keväänä, ja äänitti Värttinän ensilevyn Värttinä soittiminaan kanteleet, akustinen kitara, kontrabasso, viulu, haitari, saksofoni, huilu ja tinapilli. Julkisuus ja keikkailu lisääntyivät, ja yhtye teki vuoden aikana Sari Kaasisen arvion mukaan yli sata keikkaa.

Kesällä 1989 julkaistiin seuraava albumi Musta lindu. Iän ja kokemuksen tuoma parantunut soittotaito ja -varmuus kuuluivat levyltä hyvin. Kappaleet olivat Sari Kaasisen matkoilta keräämiä marilaisia lauluja, ja mukaan mahtui myös yksi Sarin oma sävellys. Loppukesällä matkalla Ahvenanmaalta kotiin Rääkkylään Värttinä tunsi tulleensa tiensä päähän. Opiskelujen vuoksi ryhmä oli hajoamassa. Kaasisen siskokset, Janne Lappalainen, Kirsi Kähkönen ja Minna Rautiainen eivät kuitenkaan halunneet luovuttaa juuri kun oma tapa tehdä musiikkia oli löydetty, ja tästä seurasi uuden Värttinän alku.

[muokkaa] Uusi Värttinä

1990-luvun alkaessa koko edellä mainittu porukka oli muuttanut Helsinkiin, ja aloittanut harjoittelun Sibelius-Akatemian tiloissa. Sari siirtyi laulajaksi muiden tyttöjen rinnalle, ja taustalle vakiintui kokoonpano Janne Lappalainen, Tommi Viksten, Tom Nyman, Riitta Potinoja ja Kari Reiman. Värttinä teki demon, joka johti levytyssopimukseen Sonetin kanssa. Syksyllä ilmestynyt single Marilaulu lisäsi yleisön ja median kiinnostusta entisestään, ja loppukeväästä 1991 julkaistu albumi Oi dai muodostui yhtyeen läpimurroksi. Yhtyeen tyyliksi oli muotoutunut vahva ja energinen naislaulu, suomalais-ugrilaiseen musiikkiperinteeseen pohjautuvat kappaleet ja akustisilla soittimilla soittava bändi. Värttinän luoma tyyli, joka sekoitti kansanmusiikkia rokkiin, jazziin ja pop-musiikkiin oli tuolloin ennenkuulumatonta.

Vuosi 1992 toi mukanaan paljon keikkoja sekä Emma-palkinnon, ja kiristyvä tahti vaati muutamia jäsentenvaihdoksia. Loppuvuodesta ilmestyi Seleniko-albumi, jolla oli entistä enemmän yhtyeen omia sävellyksiä. Levy nousi Euroopan maailmamusiikkilistan kärkeen ja pysyi siellä kolme kuukautta. Levy julkaistiin myös USA:ssa, ja seuraavana vuonna, kun myös Oi dai julkaistiin Yhdysvalloissa, Värttinä lähti ensimmäiselle Pohjois-Amerikan kiertueelle.

Selenikon jälkeen kitaristiksi tuli Antto Varilo ja basistiksi Pekka Lehti. Syksyllä 1994 äänitetylle Aitara-levylle tuli rumpaliksi Anssi Nykänen, mutta keikoille rumpujen taakse istui Marko Timonen. Jälleen levy nousi listoille ja siltä nousivat tunnetuimmiksi kappaleiksi Tumala ja Outona omilla mailla. Yhtye lähti keikoille ympäri Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Naisten omaperäinen laulutapa herätti paljon kiinnostusta, ja he vierailivat mm. Maggie Reillyn levyllä.

Värttinän kuudes albumi Kokko julkaistiin loppuvuodesta 1996. Kokon kappaleiden tekijätiedoissa ei esiintynyt enää tuttua trad.-tekijää, vaan koko materiaali oli yhtyeen omaa käsialaa. Albumin julkaisun jälkeen Värttinä lähti ensimmäisille kiertueilleen Japaniin ja Australiaan, vaikka Sari Kaasinen joutui jättämään yhtyeen perhesyistä, ja laulajiksi jäi enää kolme naista.

Elokuussa 1998 julkaistiin seitsemäs albumi Vihma, joka tehtiin uudelle Wicklow Records-levy-yhtiölle, jonka oli perustanut Chieftains-yhtyeen Paddy Malone yhdessä BMG-levy-yhtiön kanssa. Vihma-levyn kohdalla voidaan sanoa Värttinän tyylin jossain määrin muuttuneen. Kaikki sävellykset olivat yhtyeen miespuolisten jäsenten tekemiä, ja ne sisälsivät enemmän monimutkaisia tahtilajivaihteluja ja myös laulumelodioista tuli rytmisesti monimuotoisempia. Vihma nousi listoille ympäri maailmaa edeltäjiensä tapaan. Levyn musiikkia kuultiin myös yhdysvaltalaisessa lasten-TV-ohjelmassa Arthur.

Talven 1998-1999 aikana Värttinä koki jälleen miehistön vaihdoksia. Aiemmin Riitta Kossin (os. Potinoja) tilalle tullut Susan Aho siirtyi pysyvästi eturiviin laulajaksi, ja hänen tilalleen haitarin soittajaksi liittyi Markku Lepistö. Laulaja Sirpa Reimanin tilalle tuli Riikka Väyrynen.

Kesäkuussa 1999 Värttinä palkittiin BASF Master Awardilla, joka myönnetään artisteille, tuottajille, äänittäjille ja studioille levystä, joka saa listamenestystä ja osoittaa samalla korkeaa teknistä ja taiteellista laatua. Aikaisemmin palkinnon olivat saaneet mm. Metallica ja Shania Twain. Palkinnon jälkeen Värttinä siirtyi studioon valmistelemaan seuraavaa levyään Ilmatar, joka julkaistiin alkuvuodesta 2000. Ilmatar vei Vihmalla kuultua kokeilevaa ja monimuotoista tyyliä yhä pidemmälle ja kuulosti hyvin paljon siltä, miltä Värttinä kuulostaa tänä päivänä. Levyn suosituimmaksi kappaleeksi nousi Äijö, jolla vieraili laulaja Ismo Alanko. Vuoden aikana yhtye keikkaili jälleen Japanissa ja ympäri Eurooppaa päättäen kiertueen Helsingin Savoy-teatteriin, jossa itsenäisyyspäivänä 6.12. äänitettiin samanniminen live-albumi. Levy julkaistiin seuraavan vuoden alussa samaan aikaan Kimmo Nevalaisen kirjoittaman Korkeelta ja kovvoo-kirjan kanssa. Vuonna 2001 Ilmatar julkaistiin Brasiliassa, minkä johdosta Värttinä esiintyi Rio de Janeirossa, Rock in Rio-festivaaleilla yli 200.000 hengelle.

[muokkaa] Nykyinen Värttinä

Johanna Virtanen ja Lassi Logrén

Vuonna 2001 Värttinän kokoonpano vaihtui jälleen, kun Johanna Virtanen tuli korvaamaan ryhmästä eronnutta Riikka Timosta (os. Väyrynen), ja Jaakko Lukkarinen istui rumpali Marko Timosen paikalle. Hieman myöhemmin Värttinästä vielä erosivat viulisti Kari Reiman, basisti Pekka Lehti ja laulaja Kirsi Kähkönen. Reimanin tilalle tuli Lassi Logren, joka oli jo lapsena ollut mukana vanhassa Värttinässä. Basistiksi pestautui Hannu Rantanen. Molemmat olivat jo aiemmin esiintyneet yhtyeen riveissä sijaisina. Laulajatrion säilyessä muodossa Kaasinen-Aho-Virtanen, Värttinä aloitti ”kolmannen aikakautensa”. Tämän ryhmän ensimmäinen julkaisu oli Iki vuonna 2003, jolloin yhtye vietti myös 20. juhlavuottaan.

Myöhemmin samana vuonna Värttinä kutsuttiin säveltämään musiikkia musiikkinäytelmään, joka pohjautuu J.R.R. Tolkienin kirjoittamaan Taru sormusten herrasta-trilogiaan. Esityksen ensiesitys piti alun perin olla Lontoossa, mutta siirtyi myöhemmin Torontoon, Kanadaan. Maailman kalleimmaksi luonnehditun tuotannon budjetti on noin kaksikymmentä miljoonaa euroa. Värttinä sävelsi musiikkia kaksi ja puoli vuotta yhdessä intialaisen A.R. Rahmanin kanssa koordinaattorinaan englantilainen Christopher Nightingale. Matthew Warchusin ohjaama teos sai ensi-iltansa 23. maaliskuuta 2006.

Joulukuussa 2005 Värttinä palkittiin taiteen Suomi-palkinnolla, jonka opetusministeriö myöntää vuosittain huomattavista taiteellisista ansioista ja merkittävistä ammatillisista saavutuksista. Tammikuun lopussa 2006 Värttinä julkaisi 11. levynsä Miero. Levy oli yhtyeen ensimmäinen, joka tehtiin Peter Gabrielin perustamalle Real World Recordsille.

[muokkaa] Nykyinen kokoonpano

Mari Kaasinen (laulu)
Susan Aho (laulu)
Johanna Virtanen (laulu)
Janne Lappalainen (bouzouki, saksofoni)
Lassi Logrén (viulu)
Markku Lepistö (harmonikka)
Hannu Rantanen (kontrabasso)
Antto Varilo (kitara, cümbüs tambur)
Jaakko Lukkarinen (rummut, perkussio)

[muokkaa] Tuotanto

Värttinä (1987)
Musta Lindu (1989)
Oi Dai (1991)
Seleniko (1992)
Aitara (1994)
Kokko (1996)
Vihma (1998)
Ilmatar (2000)
6.12. (2001) (live-taltiointi Helsingissä 6.12.2000 esitetystä konsertista)
Double Life (2002) (2 CD-levyn kokoelma, joka sisältää kaikki 6.12.-levyn kappaleet ja kappaleita studioalbumeilta Seleniko, Aitara ja Ilmatar)
Iki (2003)
Snow Angel (2005) - (kokoelma, joka sisältää kappaleita studio- ja livealbumeilta)
Miero (2006)