Tähtitieteilijä

Wikipedia

Tähtitieteilijä eli astronomi (ja etenkin englanninkielisessä kirjallisuudessa myös astrofyysikko) on yleisnimitys tutkijalle, joka on erikoistunut tutkimaan (Maan ulkopuolista) avaruutta, kuten Aurinkoa, planeettoja, tähtiä, galakseja, tähtienvälistä ainetta tai maailmankaikkeuden rakennetta sekä näihin liittyviä fysikaalisia prosesseja. Osa tähtitieteellisestä tutkimuksesta sulautuu saumattomasti matematiikkaan, fysiikkaan, teoreettiseen fysiikkaan sekä tietojenkäsittelytieteeseen.

[muokkaa] Koulutus

Suomessa tähtitiedettä opetetaan Helsingin, Turun sekä Oulun yliopistoissa. Tähtitiede kuuluu fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmaan. Opiskelijat valitaan muiden fysiikan opiskelijoiden mukana ja he erikoistuvat alalle opintojen alkuvaiheessa. Muiden luonnontieteellisten alojen tapaan alan ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri, mutta tutkijan uralle suuntautuvilta edellytetään käytännössä tohtorin tutkinnon suorittamista. Alalla työskentelee jonkin verran myös fysiikasta, teknillisestä fysiikasta sekä matematiikasta valmistuneita. Vastaavasti myös tähtitieteilijöitä työskentelee muilla fysikaalisten tieteiden tuntemusta vaativilla aloilla.

[muokkaa] Työnkuva

Perinteisesti kaukoputki on kuulunut tähtitieteilijöiden työvälineisiin. Vaikka havaintojen merkitys on alalla yhä hyvin keskeinen, nykyisin havaitseminen keskittyy yhä voimakkaammin eri puolilla maailmaa sijaitseville suurille teleskoopeille, joilla tutkija käy joko itse suorittamassa havaintoja tai observatorion oma henkilökunta suorittaa ne hänen puolestaan ja lähettää havainnot digitaalisessa muodossa analysoitavaksi. Tietotekniikan kehitys on lisännyt puhtaasti teoreettisen tutkimustyön osuutta merkittävästi. Suurelta osin käytännön työskentely muodostuu tutkimustulosten analysoinnista sekä niiden raportoinnista.