Suojelupoliisi
Wikipedia
Suojelupoliisi (lyhenne Supo, aikaisemmin Suopo) on valtion turvallisuudesta vastaava sisäasianministeriön alainen poliisiyksikkö. Yksikön nykyinen päällikkö on Seppo Nevala.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Organisaatio
Suojelupoliisissa on operatiivinen, preventiivinen ja strateginen linja sekä esikuntayksikkö. Linjat jakautuvat edelleen tulosyksiköihin.
Operatiivinen linja vastaa suojelupoliisin toiminnallisista tehtävistä ja toimialueensa suunnittelusta ja kehittämisestä. Linja jakautuu kenttävalvontaan, terrorismin torjuntaan sekä vastavakoiluun.
Preventiivinen linja vastaa suojelupoliisin ennalta estävästä turvallisuustyöstä sekä alueellisesta toiminnasta ja yhteydenpidosta. Suojelupoliisin alueorganisaatio on jaettu neljään alueyksikköön: eteläinen, itäinen, läntinen ja pohjoinen.
Strateginen linja vastaa suojelupoliisin yleisestä kehittämisestä, tutkimuksesta ja suunnittelusta sekä tukitoiminnoista. Linja sisältää hallinnon, tietohallinnon sekä tutkimuksen ja kehittämisen tulosyksiköt.
Esikuntayksikkö vastaa suojelupoliisin johdon avustamisesta viraston toimialaan kuuluvien asioiden hoitamisessa sekä laillisuusvalvonnasta.
[muokkaa] Henkilöstö ja budjetti
Suojelupoliisissa toimii hieman yli 200 henkilöä, joista noin 60 keskittyy terrorismin torjuntaan. Supon virkamies aloitti toimensa 1.2.2005 Euroopan unionin neuvoston tilannekeskuksessa (SitCen).
Supon budjetti on noussut viidessä vuodessa ainakin neljänneksen. Vuonna 2001 Supon budjetti oli hieman alle 11 miljoonaa euroa. 2006 vuonna budjetin arvioidaan olevan noin 14 miljoonaa euroa.
Toimintavaroista käytetään 30 prosenttia terrorismin torjuntaan. Vastavakoilu eli Suomessa olevien muiden valtioiden tiedustelutoiminnan valvonta ja torjunta vie Supon budjetista 38 prosenttia. Valtion sisäisen turvallisuuden uhkien torjuntaan budjetista kuluu 19 prosenttia. Loput 13 prosenttia varoista käytetään ennalta estävään turvallisuustyöhön.[1]
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Etsivä keskuspoliisi
Supon edeltäjä Valtiollinen poliisi (Valpo) sai alkunsa valkoisten kesällä 1918 perustamasta Osasto III:sta, jonka tehtävänä oli sotilaallinen tiedustelu ja punaisten tarkkailu. Vuoden 1919 alusta sisäisen tiedustelun tehtävää hoitanut yleisesikunnan passiosasto siirtyi sisäministeriön alaisuuteen. Organisaation uudistuksia jatkettiin kesällä 1919 perustamalla Etsivä keskuspoliisi (EK), jonka vakinaistettiin vuoden 1927 lopulla. Joulukuussa 1937 annetulla asetuksella yksikön nimeksi muutettiin Valtiollinen poliisi (Valpo). Yksikön päällikkönä 1923 - 1938 toimi Esko Riekki. [2]
[muokkaa] Valpo I
1. helmikuuta 1938 lähtien Valpon päällikkönä toimi Paavo Säippä kunnes 1. helmikuuta 1941 hänen tilalleen asetettiin saksalaismieliseksi tunnettu Arno Anthoni. Valtioneuvoston määräyksellä 15. heinäkuuta 1941 Valpo alistettiin päämajalle "Sodan loppuun saakka". Saksan tappio Stalingradin piirityksessä talvella 1943 heikensi saksalaismielisten asemaa hallinnossa, jolloin eräiden muidenkin virkamiesvaihdosten mukana Anthoni korvattiin Paavo Kastarilla 29. helmikuuta 1944. [3]
[muokkaa] Valpo II , punainen Valpo
Otto Brusiin päällikköaikana 26. huhtikuuta 1945 - 10. tammikuuta 1946 erotettiin Valposta paljon henkilökuntaa ja korvattiin kommunistisen taustan olevilla. Useat heistä olivat olleet vanhan Valpon tarkkailtavina. Kautta kutsuttiin yleisesti Punaiseksi Valpoksi, virallisemmin Valpo II. Punaisen Valpon syntyyn vaikutti valvontakomission ja kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon (Otto-Ville Kuusisen tyttären Hertta Kuusisen aviopuoliso) lisäksi asekätkentäjutun paljastuminen.
Brusiinin jälkeen Valpossa toimi useita lyhytaikaisia päällikköjä. Yksikön todellisena johtaja pidettiin ylimääräiseksi osastopäälliköksi nimitettyä SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltosta, joka puolueen sisäisistä syistä joutui eroamaan 1947. Lyhyen aikaa Supon johtajana toiminut Hanno J. Kunnas vahvisti Aaltosen vahvan aseman Valpon toimintaa tutkineen nk. Ahlbäckin komitean kuulustelussa. Tutkinta johti sittemmin Brusiin ja eräiden muiden Valpon henkilöiden asettamiseen syytteeseen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. [4]
[muokkaa] Supo
Valpon pahimmat ylilyönnit päättyivät, kun Erkki Tuominen tuli päälliköksi ja Risto Hölttä apulaispäälliköksi tammikuussa 1948, vakinaisiksi maaliskuussa 1948. Heti SKDL:n vaalitappion jälkeen valmisteltiin Valpon lakkauttaminen ja henkilöstöltään huomattavasti pienemmän Suojelupoliisin (Supo) perustaminen vuoden 1949 alusta. [5]
Etsivän Keskuspoliisin ja Valpon arkisto on noin vuoteen 1948 asti julkinen ja sen säilytyspaikka on Kansallisarkisto.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ HS-STT-Yle: Jo kolmannes Supon budjetista terrorismin torjuntaan
- ↑ FT Pekka Nevalainen , [1]
- ↑ Jukka Lindqvist, väitösk. Kuolemaan tuomitut, 1999, s. 160-161, ISBN 951-855-176-6
- ↑ Historiallinen aikakausikirja 3/1998, s.113-120 [2]
- ↑ Suojelupoliisin historia , [3]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suojelupoliisin Web-sivusto
- Etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin aineisto henkilöhistorian lähteenä
