Erkki Tuominen
Wikipedia
Erkki Tuominen (s. 26. heinäkuuta 1914 Hollola – k. 25. heinäkuuta 1975 Moskova) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi Karjalaisen II hallituksen oikeusministerinä 1970–1971.
Erkki Tuominen syntyi Hollolassa 1914 maanviljelijäperheeseen. Tuomisen isä kuoli 1931, äitinsä nimeä hän ei tiennyt. Kasvatusäiti hankki nuorelle pojalle paikan oppikoulussa. Ylioppilaaksi Tuominen pääsi Oulunkylän yhteiskoulusta. Kouluissa hyvin menestyttyään hän pääsi Helsingin yliopistoon lakia lukemaan ja valmistui vuonna 1941 suoritettuaan ylemmän oikeustutkinnon.
Valmistuttuaan Tuominen pääsi sosialidemokraattien kansanedustaja Mikko W. Erichin asianajotoimistoon. Tuominen avioitui Mirjam Viren kanssa 1941. Pariskunta sai yhden lapsen vuonna 1947. Vuosina 1942–1946 Tuominen toimi Kansanhuoltoministeriön toimistovirkailijana.
Sotien jälkeen Tuominen työskenteli kitkeäkseen syvästi vihaamansa fasismin jäänteitä yhteiskunnasta. Hän liittyi Akateemiseen sosialistiseuraan (ASS) 1945 ja hänet valittiin järjestön puheenjohtajaksi turhia aikailematta. Tuominen nimitettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna Valtiollisen poliisin apulaispäälliköksi ja päälliköksi hän nousi 1. tammikuuta 1947. Ripeää uranousua selittivät kansandemokraattien keskuudessa harvinainen oikeustutkinto ja läheinen suhde Suomen kommunistisen puolueen (SKP) johdon Aimo Aaltoseen.
"Punaisen" Valpon jouduttua puhdistetuksi liittyi Tuominen viimein SKP:hen 1949. Koko 1950-luvun hän toimi Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) eduskuntaryhmän opillisena sihteerinä ja tutkijana. Vuonna 1954 SKP:n keskuskomiteaan valittu Tuominen jatkoi vuosina 1955–1957 opintojaan Moskovassa. Hän nousi SKP:n poliittiseen toimikuntaan 1961. Vuonna 1962 Tuominen siirtyi Kansaneläkelaitoksen johtotehtäviin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kommunisti nimitettiin merkittävään valtion virkaan sitten 1940-luvun. Kommunisti-lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana Tuominen aloitti 1964. Hän oli suomalais-neuvostoliittolaisen hallitusten välisen yhteistyökomission jäsenenä 1966 lähtien.
Tuomisen poliittisen uran kohokohta osui vuoteen 1970, jolloin hänet nimitettiin oikeusministeriksi Ahti Karjalaisen Karjalaisen II hallitukseen. Tuomisen valinta tärkeälle paikalle herätti kohua, sillä mies tuli tehtävään – luonnollisesti SKDL:n mutta ennen kaikkea – SKP:n opposition edustajana. Tuominen aloitti työnsä innokkaana, mutta joutui myöntämään, ettei vallankumousta välttämättä oikeusministeriöstä aloiteta. Tuomisen ministerikautta leimasi jopa radikalismin puute. Toisaalta kausi jäi niin lyhyeksi, ettei Tuominen ehtinyt toteuttaa visioitaan.
Tuominen suhtautui SKP:n puolueriidan alussa kiistaan varsin neutraalisti välttäen kummankaan osapuolen tukemista, mutta 1960-luvun päättyessä hän oli sitoutunut oppositioon edustaen sen maltillisempaa siipeä. Valintaan lienevät vaikuttaneet aikaisemmat yhteydet oppositiojohtoon yhdistettynä Valpo-menneisyyteen. Tuomisen puoliso Mirjam Vire-Tuominen oli lisäksi ollut opposition näkyviä johtohahmoja alusta alkaen. Tuominen kuului 1970-luvun alussa opposition ydinjohtoon istuessaan esimerkiksi Tiedonantaja-yhdistyksen hallituksessa. Tuominen kuoli yllättäen 25. heinäkuuta 1975 Moskovassa leikkauskomplikaatioihin.
