Yrjö Leino
Wikipedia
Yrjö Kaarlo Leino (s. 28. tammikuuta 1897, Helsinki - k. 28. kesäkuuta 1961, Helsinki) oli suomalainen kommunistinen poliitikko, joka oli mm. vangittuna poliittisista syistä, kansanedustajana ja sisäministerinä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiset vuodet
Yrjö Leino opiskeli Helsingin Normaalilyseossa, mutta ei koskaan valmistunut ylioppilaaksi. Toimittuaan ensin linnoitustöissä Helsingissä ja sekalaisissa maataloustöissä, Leino valmistui vuonna 1921 maatalousteknikoksi. Valmistumisensa jälkeen Leino siirtyi ensin opettajaksi Liperin maamieskouluun, jossa hän viipyi vuoteen 1924 asti. Liperin vuosiensa jälkeen Leino osti oman maatilan Kirkkonummelta, mutta oman tilan pito johti Leinon pian talousvaikeuksiin.
[muokkaa] Poliittisessa vankeudessa
Leino suuntautui kohti äärivasemmistoa 1930-luvulle tultaessa. Vuonna 1935 Leino sai vankeustuomion avustettuaan Toivo Antikaista. Leino vapautui vankilasta vuonna 1938. Vapauduttuaan Leino osallistui silloin kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) maanalaiseen toimintaan.
[muokkaa] Sotavuodet
Talvisodan aikana Leino pysytteli maan alla piilleskellen viranomaisia yhdessä useiden muiden kommunistien kanssa. Näinä aikoina Leino tutustui tulevaan vaimoonsa Hertta Kuusiseen. Välirauhan aikana vuonna 1940 Leino pidätettiin. Leinon pidätys jatkui vuoteen 1941, jolloin Leino karkasi vankijunasta Riihimäellä Leino jatkoi salaista toimintaansa SKP:ssa sodan loppuun saakka. Välirauhan tulon myötä SKP:n toiminta laillistettiin ja Leinosta tuli Paasikiven toisen hallituksen toinen sosiaaliministeri.
[muokkaa] Eduskunta- ja ministerivuodet
Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa Leino valittiin kansanedustajaksi Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä SKDL:n edustajana. Eduskunnassa Leino pysyi vuoteen 1950 asti.
Paasikiven kolmanteen hallitukseen Leino tuli sisäministeriksi vuonna 1945. Myös seuraavassa Pekkalan hallituksessa Leinolla oli sisäministerin toimi. Leinon kauteen sisäministerinä liitetään usein määre ”vaaran vuodet”, koska sisäministeriön hallinnonala oli kommunistien, joiden pelättiin suunnitelevan Suomen muuttamista kansantasavallaksi, hallinnassa. Lisäksi usein koettiin, että sisäministeri Leino oli Valvontakomission määräiltävissä. Leino mm. luovutti Neuvostoliittoon 20 hengen ryhmän, ns. Leinon vangit, joka koostui Suomen kansalaisista ja Suomessa Nansenin passilla oleskelevista pakolaisista. Sisäministerikaudellaan Leino alkoholisoitui nopeasti, ja tasavallan presidentti Paasikivi erotti Leinon sisäministerin tehtävistä muotoseikan nojalla vuonna 1948. Kaikkiaan Leino toimi ministerinä 1 283 vuorokautta.
[muokkaa] Yksityiselämästä
Leinon yksityiselämä oli usein myrskyisää. Hännen kolmesta eroon päättyneestä avioliitosta kuuluisin oli viimeisin Hertta Kuusisen kanssa. Leinolle syntyi ensimmäisestä avioliitostaan Alli Simolan kanssa myöhemmin radiotoimittajana kuuluisuutta saavuttanut Lieko Zachovalova. 1958 Leino kirjoitti muistelmakirjan 'Kommunisti sisäministerinä', jonka koko painos tuhottiin Neuvostoliiton vaatimuksesta. Kirja voitiin julkaista uudelleen vasta 1991.
