Roomalainen mytologia
Wikipedia
| Osa artikkelisarjasta Rooman valtakunta |
|
 |
|
|
Hallinto ja politiikka |
|
|
Kulttuuri |
|
Roomalainen mytologia tarkoittaa antiikin Rooman tarustoa. Se oli saanut voimakkaita vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta. Roomalaisen tarun mukaan Rooman kaupungin perustivat Romulus ja Remus. Romulus ja Remus olivat veljeksiä, ja taru kertoo, että heidän äitinsä oli Alba Longan kuninkaan Numintorin tytär, papitar Rhea Silvia, ja heidän isänsä sodanjumala Mars. Rhea Silvian olisi papittarena pitänyt olla naimaton, mutta kun hän sai kaksoset, vauvat hylättiin korissa Tiberjokeen. Eräs susiemo oli tarun mukaan ottanut Romuluksen ja Remuksen huostaansa ja kasvattanut aikuisiksi.
Rooman keisariaikana runoilija Vergilius kirjoitti keisari Augustuksen toiveesta Roomalle ja Augustuksen suvulle sankarieepoksen Aeneis, joka kytkeytyi kreikan mytologiseen tarustoon ja etenkin Troijan sotaan. Vergiliuksen mukaan Troijan hävityksestä pelastunut sankari Aineias perusti roomalaisen sivilisaation Italian niemimaalle saatuaaan jumalilta siihen kehotuksen.
[muokkaa] Uskonto Roomassa
Uskonto oli Rooman yhteiskunnassa tärkeässä asemassa. Roomalainen mytologia ja uskonto on pääosin lainattu kreikkalaisesta mytologiasta. Uskonnollisia rituaaleja roomalaiset harjoittivat aluksi kotonaan perhepiirissä vanhimman miespuolisen sukulaisen johdolla. Vanhin mies asetti uhrin ja uhrasi sen pihapiiriä ja kotia suojeleville hengille.
Rooman valtion kehittyessä myös uskonto muuttui. Politiikan asema uskonnossa lisääntyi, ja rituaalit saivat myös valtiollista merkitystä. Rooman uskonto eroaa kreikkalaisesta erityisesti ammattipapiston osalta. Rooman ensimmäinen ammattipapisto oli ns. Vestan Neitsyet, joka perustettiin kotilieden jumalattaren kunniaksi.
[muokkaa] Roomalaisten tärkeitä jumalia
- Ylijumala Juppiter (kreikkalaisten vastine Zeus)
- Ylijumalan puoliso Juno (kreikkalainen vastine Hera)
- Sodan jumala Mars (kreikkalainen vastine Ares)
- Meren jumala Neptunus (kreikkalainen vastine Poseidon)
- Manalan valtias Pluto (kreikkalainen vastine Hades)
- Ennustamisen ja sivistyksen jumala Apollo (kreikkalainen vastine Apollon)
- Sodankäynnin jumalatar Minerva (kreikkalainen vastine Athene)
- Sanansaattaja Mercurius (kreikkalainen vastine Hermes)
- Metsästyksen jumalatar Diana (kreikkalainen vastine Artemis)
- Rakkauden jumalatar Venus (kreikkalainen vastine Afrodite)
- Sadonkorjuun jumala Saturnus (kreikkalainen vastine Kronos)
- Onnetar Fortuna (kreikkalainen vastine Nike)
- Kodin jumalatar Vesta (kreikkalainen vastine Hestia)
- Lemmenlevittäjä Cupido (kreikkalainen vastine Eros)
Roomalaisilla oli myös täysin omia jumalia, kuten Janus, laarit ja penaatit.
[muokkaa] Jumalien taantumus
Roomalainen valtionuskonto alkoi menettää asemaansa erilaisille mysteeri- ja muille kulteille. Näistä suosituimmaksi nousi ennen pitkää Kristus- kultti eli kristinusko. Valtio pyrki säilyttämään valtionuskonnon asemaa määrittelemällä kristinuskon kielletyksi taikauskoksi (superstitio, vastakohtana oikea uskonto religio, johon kuului esimerkiksi linnuista ja sisälmyksistä ennustaminen). Kristinuskon leviämistä yritettiin moneen otteeseen rajoittaa vainoilla. Vainot olivat aluksi katkonaisia. 200 jaa. alkaen vainot kuitenkin yleistyivät, mutta vuonna 310 ne loppuivat, kun keisari Konstantinus Suuri antoi roomalaisille uskonvapauden. Keisari Theodosius I teki kristinuskosta valtionuskonnon 380-luvulla.
Roomalaisten jumalat elävät edelleen aktiivisesti kirjallisuudessa ja länsimaisessa kulttuuriperinnössä.
