Rastafari
Wikipedia
Rastafari on Jamaikalla syntynyt Vanhaan testamenttiin pohjautuva uskonto, joka korostaa afrikkalaisuutta. Myös uskonnon kannattajia, jotka enimmäkseen ovat mustaihoisia, kutsutaan rastafareiksi tai lyhyemmin rastoiksi. Toisinaan rasta-nimitystä käytetään myös valkoihoisista ihmisistä, jotka ovat omaksuneet elämäntapaansa erilaisia rastafariuskonnon piirteitä, kuten rastatukan ("dreadlocks").
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jamaikan rastafari
1930-luvulla syntyi Jamaikalla Vanhan testamentin pohjalta mustaihoisen väestön keskuudessa rastafari-liike. Tuolloin perustettiin useita veljeskuntia, jossa rastafarit eli rastat elivät maallisesta maailmasta, Babylonista, eristäytyneinä. Nimensä liike sai hengelliseltä päähahmoltaan: useimmat rastafarit uskovat, että Abessinian eli Etiopian keisari Haile Selassie on musta Messias, joka johdattaa Afrikan kansat vapauden ja oikeudenmukaisuuden luvattuun maahan. Ennen nousemistaan valtaistuimelle Etiopian viimeisen keisarin nimi oli ras (eli ruhtinas) Tafari Makonnen ja kruunajaistensa yhteydessä hän otti hallitsijanimekseen Haile Selassien, mikä tarkoittaa käännettynä "Pyhän Kolminaisuuden voimaa". Etiopian arvostus rastafarien keskuudessa juontuu osittain siitä, että kyseessä oli ainoa Afrikan valtio, joka pystyi 1800-luvulla torjumaan länsimaisen imperialismin ja säilyttämään itsenäisyytensä. Keisari itse ei kuitenkaan uskonut rastafarien tavoin, vaan oli harras kristitty, kuten hänen asemansakin edellytti.
Rastafari ei sinänsä ollut syntyaikoinaan aivan uusi ilmiö, vaan siihen sisältyvät piirteet olivat lyöneet leimansa jamaikalaiseen elämään 1900-luvun alusta saakka. Rastafarismin opit ja rituaalit eivät ole aivan yhdenmukaisia ja eri rastasuuntausten välillä on toisinaan esiintynyt eripuraisuutta. Useimpia Jamaikan rastafareja kuitenkin yhdistävät vihamielinen suhtautuminen riistäjäksi ja sortajaksi miellettyä länsimaista maailmaa kohtaan sekä haave mustien paluumuutosta Afrikkaan. Viimeksi mainittua monet rastafarit ovat viime vuosikymmeninä yrittäneet toteuttaa muuttamalla Etiopiaan.
Ruokavalioltaan puhdasoppinen rasta syö vain ital-ruokaa, joka on vegaanista eikä sisällä suolaa. Kaikki rastat eivät ole kasvissyöjiä. Aito rasta ei saa käyttää alkoholia. Lisäksi liikkeeseen on liitetty yleisesti kannabiksen käyttö. Uskonnollisille rastoille kannabiksen eli ganjan poltto on pyhä toimitus eli sakramentti.
Jamaikalla rastat joutuivat usein vainon kohteeksi heidän uhmattuaan ensin brittiläistä siirtomaahallintoa ja Jamaikan itsenäistymisen jälkeen maan poliittista ja taloudellista eliittiä.
[muokkaa] Rastaliike länsimaisen nuorisokulttuurin osana
Länsimaiseen nuorisokulttuuriin ja populaarimusiikkiin yhdistettynä rastafarismista muodostui 1970-luvulla alakulttuuri, joka puhutteli ihmisiä ympäri maailmaa. Rastaliikkeen kenties tunnetuin ilmentymä oli reggae-musiikki. Bob Marleyn kaltaiset tähdet saavuttivat suuren suosion. Länsimaiset nuoret alkoivat jäljitellä myös rastojen ulkoasua, johon liittyivät rastatukka, kolmiväriset pipot jne. Vaikka myöhempi reggae on monessa mielessä menettänyt alakulttuurisen luonteensa, kuuluu rastakulttuuri yhä edelleen kaikkein sitkeimpiin nuorisokulttuureihin.
[muokkaa] Rastafari ja reggaen suhde
Jamaikan alkuperäisen rastaliikkeen piirissä suhtautuminen reggae-musiikkiin ja sitä harrastaviin valkoihoisiin tai "maallistuneisiin" rastoihin on aina ollut ristiriitaista. Osa uskonnollisista rastoista kokee reggaen olevan maallista, tyhjänpäiväistä ja turmeltunuttakin viihdettä. Heillä on oma uskonnollinen nyahbinghi- eli binghi-musiikkinsa. Toiset rastasuuntaukset suhtautuvat reggae-musiikkiin ja sen valkoihoisiin harrastajiin myönteisemmin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
Kari Kosmos: Natty Congo Bongo. Juurijuttuja Jamaikalta. Jyväskylä: Like, 2002.
Ringo Ringvee: Rastafari: Kingstonin slummeista internettiin. – Vanhat jumalat – uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. (toim. Jussi Niemelä) Helsinki: Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos, 2001; s. 161–178.
Luokat: Etiopia | Jamaika | Uskonnot | Nuorisokulttuuri
