Paavo Nurmi

Wikipedia

Paavo Johannes Nurmi (s. 13. kesäkuuta 1897, Turku; k. 2. lokakuuta 1973, Helsinki) oli suomalainen yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja ja liikemies. Juoksijoiden kuninkaaksi ja Lentäväksi suomalaiseksi (The Flying Finn) ristitty Nurmi on arvioitu niin kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin yhdeksi kaikkien aikojen yleisurheilijoistakin.

Kotimaassaankin lähes tuntematon Nurmi osallistui Antwerpenin olympialaisiin 1920 Suomen joukkueessa. Hänen ensimmäinen kilpailunsa oli 17. elokuuta 1920 juostu 5 000 metrin kilpailu. Nurmi yritti kovalla alkuvauhdilla tiputtaa muut juoksijat kyydistä, mutta Ranskan Joseph Guillemot pysyi mukana ja voitti Nurmen loppukirissä. Nurmi kommentoi myöhemmin tappiotaan elämänsä katkerimmaksi. Kaksi päivää myöhemmin ohjelmassa oli 10 000 metrin kilpailu. Nurmi seurasi kilpailun etenemistä joukon keskivaiheilla, kunnes nousi kärkiryhmään kahdeksan kilometrin kohdalla. Guillemot yritti lopussa nykäistä, mutta Nurmi kykeni seuraamaan häntä. Loppusuoran kirikamppailussa Nurmi oli tällä kertaa vahvempi ja näin hän otti uransa ensimmäisen olympiavoiton ajalla 31.45,8.

21. elokuuta 1920 oli vuorossa 8 kilometrin maastojuoksu. Guillemot otti vauhdinpitäjän roolin jo heti juoksun alusta lähtien. Nurmi ja Ruotsin Erik Backman seurasivat häntä. Kuuden kilometrin kohdalla Nurmi kiristi vauhtia, mihin ainoastaan Backman kykeni vastaamaan. Guillemot puolestaan putosi kyydistä ja keskeytti kilpailun hieman tämän jälkeen. Backman onnistui juoksun loppuvaiheessa jopa ohittamaan Nurmen ja saapuikin ensimmäisenä stadionille. Nurmen loppukiri kuitenkin puri ja hän voitti kultaa 0,6 sekunnin erolla Backmaniin. Heikki Liimatainen oli kilpailun kolmas ja Teodor Koskenniemi kuudes, joten Suomi saavutti kultaa myös joukkuekilpailussa.

Olympialaisten jälkeen Nurmi muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut teollisuuskoulussa sponsoriensa tuella. Seuraavana vuonna hän yritti rikkoa 5 000 metrin maailmanennästystä Tukholmassa 20. kesäkuuta 1921, mutta huonot olosuhteet pilasivat yrityksen. Kaksi päivää myöhemmin 10 000 metrillä hän onnistui juosten uuden maailmanennätyksen ajalla 30.40,2. Samassa juoksussa kuuden mailin väliaika oli 29.41,2, joka oli myös alle silloisen maailmanennäksen, mutta aikaa ei kuitenkaan ratifioitu. Vuonna 1922 Nurmi palasi ennätysjahtiin. Ensimmäiseksi hän paransi 4. syyskuuta 2 000 metrin maailmanennätystä lukemiin 5.26,3. Hannes Kolehmaisen 1912 Tukholmassa juoksemaa 5 000 metrin maailmanennätystä 14.36,6 pidettiin yleisesti mahdottomana rikkoa. Nurmi otti ajan kuitenkin tähtäimeensä ja laati tarkan aikataulun juoksulle, jonka loppuaika olisi 14.35. Ensimmäisen kerran hän yritti rikkoa ennästystä 10. syyskuuta, mutta rankkasateessa juostu aika 14.48,1 oli vasta maailmantilaston kolmanneksi nopein. Kaksi päivää myöhemmin sää oli hyvä, ja Nurmi yritti ennätystä uudelleen. Juoksun alkuvauhti oli erinomainen, mutta puolimatkassa näytti siltä, että hän kangistuisi. 4 600 metrin väliaika oli 13.33,0, mikä tarkoitti sitä, että aikataulusta oltiin kaksi sekuntia jäljessä. Nurmi onnistui puristamaan viimeisen kierroksen aikaan 62,3, eli loppuajaksi tuli 14.35,3, uusi maailmanennätys. Myöhemmin syksyllä hän teki vielä HIFK:n 25-vuotisjuhlakilpailussa 1 500 metrin juoksun uuden Suomen ennätyksen ajalla 3.59,8. Kyseessä oli ensimmäinen suomalaisen juoksema alle neljän minuutin aika.

Sisällysluettelo 1 Olympialaisten arvokisamitalit 2 Lähteet 3 Kirjallisuus 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Olympialaisten arvokisamitalit

• Antwerpen 1920:
  • kultamitali - 10 000 m juoksu
  • kultamitali - 8 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
  • kultamitali - 8 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
  • hopeamitali - 5 000 m juoksu

• Pariisi 1924:
  • kultamitali - 1 500 m juoksu
  • kultamitali - 5 000 m juoksu
  • kultamitali - 5 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
  • kultamitali - 5 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
  • kultamitali - 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)

• Amsterdam 1928:
  • kultamitali - 10 000 m juoksu
  • hopeamitali - 5 000 m juoksu
  • hopeamitali - 3 000 m estejuoksu

Näiden yhdeksän kulta- ja kolmen hopeaolympiamitalin lisäksi Nurmen meriitteihin sisältyy 25 henkilökohtaista ja kaksi viestimaailmanennätystä, noin 300 osallistuttua kilpailua, joista hävittyjä vuoden 1919 jälkeen vain viitisentoista, sekä ainoa kaikkien 800 m ja 10 000 m välisten juoksumatkojen SM-voittaja (myös maastojuoksussa).

Nurmen juoksijanura päättyi skandaalinkäryisesti vähän ennen vuoden 1932 kesäolympialaisia Los Angelesissa, jolloin hänet päätettiin julistaa ammattilaiseksi amerikkalaisissa kilpailuissa hankkimiensa palkintojen takia. Päätös esti Nurmea tavoittelemasta olympiauransa huipennusta maratonjuoksusta.

Juro ja sulkeutunut urheilija antautui tämän jälkeen liikealalle. Viimeisiä mahdollisuuksia nähdä Nurmi juoksemassa julkisesti oli vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen avajaiset, jossa hänelle suotiin kunnia kantaa olympiasoihtu stadionille.

Paavo Nurmi loi toisen uran liike-elämässä. Rakennustoiminta ja osakesijoittaminen olivat hänen keskeisiä bisneksiään.

Liikemies Nurmi hankki nimeä myös lahjoittajana, ja ensimmäiset lääkäriambulanssit hankittiin Suomeen hänen tuellaan. Nurmen tärkeimpiä urheilijauran ulkopuolisia saavutuksia on vuonna 1968 perustettu hänen omaa nimeään kantava säätiö, joka tutkii sydän- ja verisuonitauteja sekä yleistä kansanterveyttä.

Paavo Nurmi suostui 70-vuotishaastatteluun vain, koska presidentti Urho Kekkonen haastatteli häntä.

[muokkaa] Lähteet

• Kilpakenttien sankarit, 1. osa, Tammi 1992, s. 225–229

[muokkaa] Kirjallisuus

• Antero Raevuori: Paavo Nurmi, juoksijain kuningas ISBN 951-0-21850-2 (sid.)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen urheilumuseon kokoama laaja tietopaketti Paavo Nurmesta
• Paavo Nurmen säätiö
• Paavo Nurmen nimellä järjestettäviä urheilutapahtumia
• Paavo Nurmen haastattelu. Urho Kekkonen kyselijänä

Miesten 1 500 metrin juoksun olympiavoittajat

1896: Teddy Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Josy Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herbert Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj

Miesten 5 000 metrin juoksun olympiavoittajat

1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Saïd Aouita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj