Orson Welles

Wikipedia

George Orson Welles (s. 6. toukokuuta 1915, Kenosha, Wisconsin - k. 10. lokakuuta 1985, Hollywood, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja.

[muokkaa] Biografia

Orson Wellesin lapsuus oli erikoinen. Hänen vanhempansa halusivat Orsonin isoveljestä Dickiestä tulevan merkittävä ja kuuluisa henkilö. Valitettavasti Dickie Welles ei pystynyt täyttämään vanhempiensa toiveita vaan hänestä tuli asunnoton alkoholisti. Orson peri ihmepojan roolin ja näytti maagisesti täyttävänkin vanhempiensa toiveet, mutta se ei ollut vaikuttamatta hänen ihmissuhteisiinsa.

Welles debytoi näyttämöllä Dublinissa Irlannissa vuonna 1931 ja vuoteen 1934 mennessä hän oli radiotuottajana Yhdysvalloissa. Welles herätti huomiota 1937 Shakespearen Julius Caesar-tuotannollaan, joka esitettiin fasistisessa Italiassa. Pian tämän jälkeen hän perusti yhdessä John Housemanin kanssa Mercury Theatre-yhtiön.

Kesällä 1938 Orson Welles ja Mercury Theatre aloittivat viikoittaiset radionäytelmät, jotka perustuivat klassisiin tai suosittuihin kirjoihin. Heidän 30. lokakuuta lähettämänsä kuunnelma Maailmojen sota, joka perustui H. G. Wellsin klassiseen tieteisromaaniin, teki Orson Wellesistä kuuluisan. Kuunnelma alkoi kuin tavallinen tanssimusiikkiohjelma, mutta sen keskeytti uutislähetys, jossa kerrottiin marsilaisten laskeutuneen Grover's Milliin New Jerseyyn. Tällainen realismilla leikittely oli täysin uutta ja sai aikaan paniikin, kun miljoonat kuulijat pitivät uutislähetystä aitona ja uskoivat marsilaisten todella hyökänneen Yhdysvaltoihin. Ohjelman jälkeen elokuvayhtiö RKO tarjosi Wellesille sopimusta kolmen elokuvan ohjaamisesta vapaavalintaisista aiheista.

Wellesin debyyttiohjaus Kansalainen Kane (1941, engl. Citizen Kane) on luultavasti kaikkien aikojen tunnetuin elokuva. Welles näytteli itse pääosan elokuvassa, joka kertoo sanomalehtikeisari Charles Foster Kanen noususta ja tuhosta, ja vanhenee elokuvan aikana 20-vuotiaasta pojasta kuolivuoteellaan makaavaksi vanhukseksi. Elokuvan muissa rooleissa on Mercury Theatren näyttelijäkunta. Kansalainen Kane merkitsi visuaalista vallankumousta elokuvanteossa. Aikaisemmissa elokuvissa näyttelijät olivat yleensä lausuneet repliikkejään teatterimaisesti paikallaan seisovan kameran edessä. Welles käytti ensimmäisen kerran täysimittaisesti monia keinoja, jotka nykyään ovat vakiintuneet osaksi normaalia elokuvakieltä: syvätarkkoja kuvia, suuria lähikuvia, poikkeuksellisia kuvakulmia ja pitkiä kamera-ajoja. Näyttelijät lörpöttelivät ja puhuivat toistensa päälle - tyyli johon vaikutti Wellesin kokemus radiokuunnelmien ohjaajana.

Kansalainen Kanen myötä Welles joutui jälleen julkisuuden pyöritykseen. Juorutoimittaja Louella Parsons vakuutti lehtikeisari William Randolph Hearstille, että tämä oli perustana Kanen hahmolle, kuten aivan ilmeisesti olikin. Tämän seurauksena Hearstin mediaimperiumi boikotoi filmiä ja taloudelliset vaikutukset olivat elokuvayhtiölle tuhoisat. Wellesin kerrotaan sanoneen sarkastisesti, että todellisuus olisi fiktiota shokeeraavampaa.

Wellsin seuraava filmi RKO:lle oli Mahtavat Ambersonit (1942, engl. The Magnificent Ambersons), edeltäjäänsä perinteisempi elokuva mahtisuvun hiipumisesta, joka perustui Pulitzer-palkinnon palkinnon voittaneeseen Booth Tarkingtonin romaaniin. Filmiyhtiö toivoi sen tuovan takaisin osan rahoista, jotka se oli menettänyt Kansalainen Kanen taloudellisen epäonnistumisen myötä. Kesken elokuvan valmistumisen USA:n hallitus pyysi Wellesiä tekemään dokumenttielokuvan Etelä-Amerikasta. Welles lähti Etelä-Amerikkaan saatuaan valmiiksi raakakopion Mahtavista Ambersoneista. RKO otti elokuvan lopputuotannon haltuunsa, leikkasi siitä pois yli 50 minuuttia ja lisäsi onnellisen lopun. Yhtiö pelkäsi elokuvalle käyvän kuten edeltäjälleen ja pelasi varman päälle tekemällä siitä lyhyemmän ja sovinnaisemman. Leikatut kohtaukset, mukaan lukien Wellesin loppukohtaus, ovat kadonneet. Katkera Welles kommentoi, että RKO leikkasi pois "elokuvan ytimen" ja uuden loppukohtauksen kuvasi jäljestä päätellen "studion vahtimestari".

Welles ohjasi vielä kolme elokuvaa jättääkseen Hollywoodin 1948. Seuraavana vuonna hän teki merkittävän sivuosaroolin Graham Greenen Kolmannessa miehessä (The Third Man), jossa hän Harry Limen roolissa piti kuuluisan "käkikellopuheen" - kohtauksen, jonka hän itse kirjoitti. Wellesin roolia elokuvassa pidetään kaikkien aikojen hienoimpana sivuosaroolina.

Pahan kosketusta (1958, engl. Touch of Evil) lukuun ottamatta Wellesin loppu-uran ohjaustyöt tapahtuivat Euroopassa. Welles esitti pääosaa useissa elokuvissaan, samaten kirjoitti käsikirjoituksen. Uransa aikana hän voitti elokuvistaan yhden Oscar-palkinnon (Kansalainen Kanesta) ja oli ehdolla neljään. 1971 hän sai kunnia-Oscarin elämäntyöstään.

Welles kuoli sydänkohtaukseen Hollywoodissa.

[muokkaa] Ohjaustöitä

• Kansalainen Kane (1941)
• Mahtavat Ambersonit (1942)
• Matka kauhuun (1943) - yhdessä Norman Fosterin kanssa
• Muukalainen katosi (1946)
• Nainen Shanghaista (1947)
• Macbeth (1948)
• Othello (1952)
• Salainen raportti (1955)
• Pahan kosketus (1958)
• Oikeusjuttu (1962)
• Campanadas a medianoche (1965)
• The Deep (1970)
• The Other Side of the Wind (1972)
• V niin kuin väärennös (1976)
• Filming Othello (1978)

[muokkaa] Elokuvarooleja

• Kotiopettajattaren romaani (1944)
• Kolmas mies (1949)
• Veijareiden kuningas (1949)
• Musta ruusu (1950)
• Trent's Last Case (1952)
• Napoleon (1955)
• Moby Dick – valkoinen valas (1956)
• Hehkuva kesä (1958)
• Rikollinen vietti (1959)
• Hotel International (1963)
• Palaako Pariisi? (1966)
• Kunnian mies (1966)
• Casino Royale (1967)
• Mikä hänen nimensä nyt olikaan (1967)
• Me sotasankarit (1970)
• Waterloo (1970)
• Aarresaari (1972)
• Muppet-elokuva (1979)
• Mieletön maailmanhistoria (1981) (kertoja)
• Transformers: The Movie (1986) (ääni)