Mustekalat
Wikipedia
| Mustekalat | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 Tursas |
||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Alaluokat ja lahkot | ||||||
|
Mustekalat (Cephalopoda) eli pääjalkaiset ovat vedessä eläviä nilviäisiä. Ne pyydystävät saaliinsa päästä lähtevillä pitkillä lonkeroilla, joissa on imukupit. Päässä ovat myös hyvin kehittyneet silmät. Vaipassa on 2 tai 4 kidusta sekä suolen, mustepussin, munuaisten ja sukuelinten aukot.
Kahdeksanlonkeroiset mustekalat eli tursaat (esim. meritursas) ryömivät enimmäkseen merenpohjassa tai makaavat kätköissä vedenalaisissa kallionkoloissa. Kymmenenlonkeroisilla mustekaloilla eli kalmareilla (esim. seepia) on kaksi lonkeroa, jotka ovat muita pitemmät. Ne vangitsevat saaliin pitkillä lonkeroilla ja vievät sen suuhun, joka sijaitsee muiden lonkeroiden keskellä. Useimmat mustekalat syövät pieniä kaloja ja selkärangattomia. Saaliin koko luonnollisesti vaihtelee kyseessä olevan lajin koon mukaan. Esim. jättiläiskalmarin ruokailua ei olla päästy todistamaan, mutta sen koko mahdollistaa suurtenkin eläinten saalistuksen. Mustekalan leuat muistuttavat papukaijan nokkaa. Kymmenenlonkeroisilla on ruumiissaan kaksi eväpoimua, joita heiluttelemalla ne uivat eteenpäin.
Mustekalat voivat ruiskuttaa veteen ruskehtavaa väriainetta, kun ne huomaavat vaaran uhkaavan. Tumman verhon suojassa ne pääsevät helposti pakoon vihollistaan. Mustekalat voivat myös nopeasti muuttaa väriään, niin että ne sulautuvat siihen ympäristöön, jossa ne ovat. Jos kumpikaan keino ei tepsi, ne voivat yhä selvitä hengissä saalistajien hampaista uhraamalla yhden lonkeron. Mustekalat pystyvät nimittäin kasvattamaan tarvittaessa uuden tilalle.
Suurin mustekalalaji on Architeuthis dux, joka voi kasvaa 18 metrin mittaiseksi.
Pääjalkaiset jaetaan kolmeen alaluokkaan:
- Nautiloidea eli helmiveneet
- Coleoidea sisältää seepiat, tursaat ja kalmarit
- Ammonoidea eli ammoniitit ovat kuolleet sukupuuttoon
