Musiikkifilosofia

Wikipedia

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Musiikkifilosofia on yksi taidefilosofian osa-alue, joka tarkastelee musiikin olemusta ja sen merkitystä sekä yleisiä lainalaisuuksia inhimillisen kokemuksen tulkitsemana.

Filosofia

Filosofi · Filosofeja
Koulukuntia ja oppeja
Osa-alueita
Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tietoteoria
Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita
Biologian · Fysiikan · Historian · Kielen · Matematiikan · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tieteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskunnan · Yhteiskuntatieteiden
Historia
Länsimainen filosofia Itämainen filosofia

[muokkaa] Musiikkifilosofian peruskysymyksiä

[muokkaa] Miksi pidän juuri tietynlaisesta musiikista?

Eräs oletus on, että pidämme sellaisesta musiikista, johon alitajuisesti liitämme hyviä muistoja. Musiikkiin liittyy tämä tunnelataus ja koemme sen kautta tunne-elämyksen. Musiikki, johon liitämme huonoja muistoja, ei yleensä miellytä meitä, sillä emme halua uudelleenkokea mitään osaa jostakin epämiellyttävästä kokemuksesta, johon kyseinen musiikki oli osallisena.

Tätä ilmiötä voi havainnollistaa seuraavankaltaisella esimerkillä: Liisa rakastaa isoäitiään ja he käyvät yhdessä usein kirkossa, jossa on mahtavat urut. Yhdessä kirkossakäynti jää Liisalle rakkaaksi lapsuusmuistoksi, ja hän alkaa pitämään urkumusiikista verestääkseen hyviä kokemuksiaan.

Lähes samankaltainen käsitys on tottumuskäsitys, jonka mukaan alamme pitämään musiikista, johon totumme pienestä pitäen. Esimerkiksi Lasse elää jazz-urkurin perheessä ja kuulee kotonaan jazzia aamusta iltaan, jolloin poika alkaa itsekin löytämään jazzin ytimen ja idean ja alkaa lopulta itsekin nauttimaan tästä musiikista. Tämä käsitys voi usein esiintyä rinnakkain kokemuspohjaisen preferoimiskäsityksen kanssa.

[muokkaa] Millaista on hyvä musiikki?

Tämä on kenties musiikin kinkkisimmistä ja vaikeastivastattavimmista kysymyksistä, mikäli vastausta on ylipäänsä edes olemassa.

Monet pitävät suosiota ja julkisuutta hyvän musiikin tai yhtyeen tunnusmerkkinä. Monet taas sanovat, että taiteellisin ja nerokkain musiikki menee massakuuntelijoilta usein ohi korvien, sillä se on käänteentekevää, erikoista ja ei siis sovi peruskuuntelijoille. Mitään yksiselitteisiä suureita musiikin paremmuudelle ei ole, vaikkakin monesti hyvää musiikkia kuvaillaan "maukkaudella" tai "nerokkuudella", musiikkityylistä riippuen.

Vaikka yleispätevien sääntöjen luominen musiikin paremmuudesta on periaatteessa mahdotonta, monet silti tunnistavat hyvän ja huonon musiikin intuitionomaisesti. Usein musiikin parissa pitkään työskennelleet ihmiset tunnistavat milloin musiikki on oikeasti kekseliäästi ja teknisesti taidokkaasti toteutettu, ja sisältää uusia ja innovatiivisia tehokeinoja. Oma "saundi" on tärkeä osa hyvän yhtyeen musiikkia.

Hyvän musiikin ja hyvän yhtyeen välille voidaan kehittää pieni kuilu. Jos esimerkiksi viisi eri yhtyettä soittaa the Beatlesin kappaleita, voidaanko silloin sanoa, että yhtyeet ovat automaattisesti hyviä, jos musiikki on hyvää? Tässä kyseisessä esimerkissähän yhtyeet eivät ole kehittäneet mitään omaa tuotosta.

Yksilökohtaisesti eli subjektiivisesti tunnistamme hyvän musiikin lähes välittömästi kuultuamme sitä tarpeeksi selvästi. Musiikin kuuntelijalla on aina idea siitä, millaista on hyvä musiikki, ja kuulemaansa musiikkia kuulija vertaa tähän tiedostamattomaan malliin. Kuuntelijalla on siis ei-materiaalinen kriteerilista, joka sisältää lukemattomia eri kriteerien yhdistelmiä, esimerkiksi monimutkainen melodiakäännös yhdistettynä kaikutettuun mollisoitantaan voi olla jonkin kuuntelijan sisäinen käsitys musiikista, jolle tämä lämpenee.

[muokkaa] Musiikin merkitys

Yksilölle musiikkia voidaan pitää tärkeänä tunteiden käsittelyn muotona. Musiikin avulla yksilö joko luo tunteita tai purkaa tai tutkiskelee niitä. Useimmiten musiikkia käytetään kuitenkin suhteellisen neutraalisti, eli sillä luodaan yleensä miellyttävää taustatunnelmaa.

Yhteisöille ja yhteiskunnalle musiikki on yksi suurimmista taiteiden muodoista. Musiikki eli äänitaide on aina ollut kulttuurissa mukanakulkeva olennainen tekijä, joka usein kuvastaa ajan vallitsevaa henkeä lyriikan tai tyylisuunnan avulla.

[muokkaa] Musiikin tekeminen

Perussääntönä voidaan pitää sitä, että muusikko tekee juuri sellaista musiikkia, josta itse pitää eniten. Sen lisäksi tämä musiikki on yleensä sellaista, mitä hän on kuunnellut eniten. Esimerkiksi jos perheessä soitetaan jatkuvasti Mozartia, lapsi oppii pitämään tästä, jatkaa vanhempana tämän kuuntelua ja toteuttaa musiikkimakunsa rajoissa samankaltaista musiikkia. Kuuntelemalla musiikkia muusikko sisäistää tietynlaiset melodiset kikat, käännökset ja tehokeinot. Kaikki musiikki on siis jonkin musiikin vaikutuksen alaisena.