Miekkavalas
Wikipedia
| miekkavalas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Miekkavalas eli tappajavalas (Orcinus orca) on lämminverinen, ilmaa hengittävä merinisäkäs.
Miekkavalasuros painaa noin 3600 kg ja on noin 8,2 metriä pitkä. Naaras painaa noin 1400 kg ja on noin 7,3 metrin pituinen. Miekkavalaat syövät kaloja, merinisäkkäitä ja muita valaita. Miekkavalaat pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h normaalin uintivauhdin ollessa 3-10 km/h.
Miekkavalaat käyvät pinnalla hengittämässä puolen minuutin välein, mutta pystyvät olemaan sukelluksissa 15-20 minuuttia. Normaali sukellussyvyys on 60 - 180 metriä, mutta miekkavalaat voivat käydä 300 metrin syvyydessä.
Miekkavalaat päästävät kolmenlaisia ääniä: napsahduksia, vihellyksiä ja äänipulsseja. Napsahduksia käytetään kaiukuluotaukseen: saaliin paikallistamiseen ja ympäristön havainnointiin. Äänipulssit ovat kutsuääniä.
Miekkavalaita esiintyy lähes kaikissa maailman merissä. Eniten havaintoja on Japanin, Pohjois-Amerikan rannikon, Islannin, Norjan, Skotlannin, ja Etelämantereen vesiltä.
Miekkavalaat ovatkin levinneet laajemmalle alueelle kuin mikään muu petoeläinlaji. Niiden ei myöskään tarvitse juuri pelätä muiden petoeläinten hyökkäyksiä. Vaikka kaskelotti onkin kooltaan suurimpia petoläimiä, niin silti sekin voi joutua nälkäisten miekkavalaiden saaliiksi. Yleensä miekkavalasparvet erikoistuvat jonkin tietyn saaliseläimen pyydystämiseen. Toisille kelpaavat hylkeet ja muut merinisäkkäät, toiset taas keskittyvät kaloihin.[1] Miekkavalaat saalistavat kalaparvia iskemällä pyrstöllä kaloja tainnoksiin. Suurempia nisäkkäitä, kuten kaskelotteja ja merileijjonia miekkavalaat saalistavat tönimällä päällään saalista ja aiheuttamalla niille sisäisiä verenvuotoja.
Miekkavalaan selkä ja sivut ovat mustat, silmän yläpuolella on soikea valkea laikku, kyljet sekä vatsa ovat valkeat. Selkäevän takana on valkea satulalaikku, vartalo on torpedomainen ja tukeva. Miekkavalaalla on melamaiset, päistään pyöristyneet kylkievät. Urosten selkäevä voi olla 2 metriä korkea, naarailla se on matalampi.
Naaraiden ikä on keskimäärin 50 vuotta, mutta ne voivat elää 80-vuotiaiksi. Urokset elävät keskimäärin 30 vuotta ja korkeintaan 50 - 60 vuotta. Naaraat kantavat poikasta 17 kuukautta. Synnytyksessä on mukana ainakin yksi toinen miekkavalas. Poikasia imetetään yhdestä kahteen vuoteen. Poikaset imevät useita kertoja tunnissa, pari sekuntia kerrallaan.
Miekkavalaat muodostavat perheitä, jotka rakentuvat äiti-valaan ympärille. Laajennetut perheet muodostavat parvia, jotka kuuluvat klaaneihin. Klaanin yksilöitä yhdistää sama kutsuääni. Klaanit muodostavat yhteisöjä, joita käytetään myös miekkavalaiden tunnistamisessa. Miekkavalaat voidaan luetteloida valokuvien perusteella. Tunnusmerkkejä ovat evän takana olevan valkoisen läiskän muoto ja evän reunan kolot. Miekkavalasyhteisöön kuuluvien yksilöiden välillä ei ole havaittu aggressiivista käytöstä. Miekkavalaille on tyypillistä yhteistyö, kommunikaatio, luottamus ja hyväksyntä.
Norjassa on mahdollista käydä katsomassa luonnossa miekkavalaita valassafareilla, joita järjestetään loka-tammikuussa.
Eräs kuuluisa miekkavalas oli Free Willy -elokuvassa esiintynyt Keiko.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Miekkavalaan hyytävät kesäseikkailut. Tieteen kuvalehti 7/2002.
