Megawati Sukarnoputri

Wikipedia

Diah Permata Megawati Setyawati Sukarnoputri (s. 23. tammikuuta 1947) oli Indonesian presidentti heinäkuusta 2001 aina 20. lokakuuta 2004 saakka. Susilo Bambang Yudhoyono voitti hänet presidentinvaalien toisella kierroksella 20. syyskuuta 2004. Megawati on vuonna 1945 itsenäistyneen Indonesian ensimmäisen presidentin Sukarnon vanhin tytär.

Megawati syntyi Yogyakartassa Sukarnon toisena lapsena ja vanhimpana tyttärenä. Hänen äitinsä oli yksi Sukarnon yhdeksästä vaimosta. Megawati kasvoi isänsä Merdekan palatsissa. Hän meni Padjadjaranin yliopistoon Bandungiin opiskelemaan maataloutta, mutta lopetti opinnot 1967, kun hänen isänsä syrjätettiin vallasta. Suharton johtama sotilashallitus jätti Sukarnon rauhaan tämä pysyessä poissa politiikasta.

Vuonna 1970, kun Sukarno kuoli, Megawati meni Indonesian yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mutta lopetti jälkeen opiskelun toisen vuoden jälkeen. Edes hänen kannattajansa eivät väitä Megawatia intellektuelliksi, ja hänen ei sanota tuntevan juurikaan asioita Indonesian ulkopuolella. Hän on harras muslimi, mutta seuraa myös Indonesian kansanuskoa ja luottaa astrologiaan.

Megawatin ensimmäinen aviomies, luutnantti Surindo Supjarso kuoli lento-onnettomuudessa 1970. Vuonna 1972 hän nai egyptiläisen diplomaatin Hassan Gamal Ahmad Hasanin. Avioliitto mitätöitiin pian. Nykyisen aviomiehensä Taufik Kiemasin hän nai 1973. Heillä on kolme lasta.

Sukarnoputri merkitsee Sukarnon tytärtä, eikä siis ole sukunimi. 'Megawati' on johdettu sanskriitin sanasta meghavatī, "hänellä on pilvi", mikä viittaa pellot kastelevaan sateeseen ja siihen että hänen syntyessään satoi.

[muokkaa] Poliittinen ura

Megawati vältti politiikkaa kaksikymmentä vuotta, vaikka hänen isänsä seuraajat pitävät häntä hänen poliittisena perijänään. Vuonna 1987 Megawati kuitenkin liittyi Indonesian demokraattiseen puolueeseen (PDI), joka toimi hallituksen hyväksymänä demokraattisen fasadina Suharton hallinnolle. Palkintona hyväksynnästään hallitukselle, hänet valittiin parlamenttiin.

Vuonna 1993 hänet valittiin puoleen johtoon, ja hänestä tuli suosittu vastine Suhartolle. Megawatin kerättyä kansansuosiota korruptoitumattomana poliitikkona ja Sukarnon tyttärenä, hallitus huomasi tehneensä virheen, ja 1996 syrjäytti hänet asemastaan. Tämä johti mellakoihin Jakartassa.

Megawatia kiellettiin osallistumasta toukokuun 1997 vaaleihin. Tämä vain lisäsi hänen suosiotaan. Hän perusti 1998 oman keskustavasemmistolaisen demokraattisen taistelupuolueen (PDI-Perjuangan, PDI-P).

Suharto joutui lopulta eromaan toukokuussa 1998 Aasian talouskriisin ja korruptiosyytösten seuraksena. Hänen seuraajansa B. J. Habibie lupasi vapaat vaalit 1999. PDI-P:sta tuli suurin puolue parlamenttivaaleissa 1999, mutta se ei saavuttanut määräenemmistöä. Uuden perustuslain mukaan parlamentti valitsi presidentin. Muut puolueet estivät Megawatin presidenttiyden, osaksi koska hän on nainen ja muslimi. Hänen liittolaisensa ja ystävänsä Abdurrahman Wahid valittiin sen sijaan. Megawatista tuli varapresidentti.

Wahid kärsi useita sairauskohtauksia ja häntä syytettiin korruption katsomisestä läpi sormien. Heinäkuussa 2001 hänet pakotettiin eroamaan. 23. heinäkuuta 2001 Megawati nousi Indonesian presidentiksi.

Megawatin alaisuudessa demokratiauudistukset jatkuivat, vaikkakin hitaasti. Hänet nähtiin pääasiassa kansallisen yhtenäisyyden symbolina, ja hän osallistui harvoin hallituksen työskentelyyn. Armeija sai jälleen vaikutusvaltaa, joka se menetti Suharton kaatumisen jälkeen. Korruptio oli edelleen laajaa, tosin Megawatia ei ole tästä syytetty.

Vuonna 2004 maan talous oli osittain selvinnyt 1997 talouskriisistä, mutta työttömyys ja köyhyys on olivat edelleen korkealla. Perustuslakiin tehtiin lisäys presidentin valitsemiseksi suoralla kansanäänestyksellä ja Megawati oli ehdokkaana toiselle kaudelle. Hän oli gallupeissa usein jäljessä, osittain sukupuolensa ja keskinkertaisen viranhoitonsa vuoksi. Toisella kierroksella hänet voitti Susilo Bambang Yudhoyono.

Megawati ei vahvistanut häviötään, onnitellut seuraajansa tai osallistunut hänen virkaanastujaisiinsa. Hän lähti presidentinpalatsista ja palasi normaaliin elämäänsä antamatta lausuntoja.

	Indonesian presidentit
	Sukarno (1945–1976) | Suharto (1967–1998) | Jusuf Habibie (1998–1999) | Abdurrahman Wahid (1999–2001) | Megawati Sukarnoputri (2001–2004) | Susilo Bambang Yudhoyono (2004–)