Magellan-luotain
Wikipedia
Magellan oli 1990-luvun ainoa varsinainen Venus-luotain. Se sai nimensä 1500-luvun portugalilaisen tutkimusmatkailijan mukaan. Magellan laukaistiin avaruussukkula Atlantiksesta IUS-apuraketilla 4. toukokuuta 1989 ja se oli ensimmäinen avaruussukkulan kuljettama planeettoja tutkiva avaruusluotain. Luotain kiersi aurinkoa lähes puolitoista vuotta ennen kuin saavutti Venuksen. 10. elokuuta 1990 Magellan asettui Venusta kiertävälle radalle.
[muokkaa] Avaruusalus
Magellan oli koottu suurelta osin muista luotaimista ylijääneistä osista. Magellanin runko, suuri antenni sekä rakettimoottori olivat peräisin Voyager-luotainprojektista. Pari tietokonetta ja voimansiirtojärjestelmä olivat peräisin Galileo-luotaimesta. Pienempi antenni taas oli jäänne Marsia tutkineesta Mariner 9-luotaimesta. Lisäksi luotaimeen rakennettiin kaksi 2,5x2,5 metristä aurinkopaneelia sekä "synteesiapertuuritutka", jolla Venuksen pintaa kartoitettiin sen pilvien lävitse.
[muokkaa] Tieteellinen tehtävä
Magellan kartoitti Venusta kuudella havaintojaksolla syyskuusta 1990 toukokuuhun 1991, toukokuusta 1991 syyskuuhun 1992, syyskuusta 1992 toukokuuhun 1993, toukokuusta elokuuhun 1993 sekä elokuusta 1993 huhtikuuhun 1994. NASA sai luvan jatkaa tehtävää syyskuuhun. Tutkijaryhmä kavensi omaa rahoitustaan niin, että luotainta seurattaisiin lokakuuhun asti. Magellanin rataa laskettiin hiljalleen alemmas, kunnes viimeisen radankorjauksen jälkeen korkeus oli enää 138 km. 12. lokakuuta aamuyön tunteina yhteys luotaimeen katkesi sen siirtyessä Venuksen varjopuolelle. Sen jälkeen ei Magellanista kuulunut mitään. Magellan kiersi Venusta napojen yli kulkevalla radalla. Alun perin sen rata oli huomattavan elliptinen; etäisyys planeetan pinnasta vaihteli 294:stä 8543 kilometriin. Luotaimen käydessä lähellä planeettaa sen tutka nappasi joukon hyvälaatuisia kuvia. Magellanin kuvat ovat lisänneet tutkijoiden ymmärrystä Venuksen pinnanmuotojen synnystä.
