Lin Biao
Wikipedia
Lin Biao (林彪; Pinyin Lín Biāo; Wade-Giles: Lin Piao) (5. joulukuuta 1908–13. syyskuuta 1971) oli kiinalainen poliittinen ja sotilasjohtaja, joka kerran tunnettiin Mao Zedongin aseveljenä ja todennäköisenä seuraajana, mutta myöhemmin tuomittiin petturiksi.
Lin oli vaatimattoman kiinalaisen tilanomistajaperheen poika, joka liittyi 18-vuotiaana sosialistiseen nuorisoliittoon. Hän pääsi Whampoan sotilasakatemiaan, missä hän tutustui Zhou Enlaihin. 1926 Lin Biao osallistui pohjoiseen retkikuntaan, minkä tarkoituksena oli lannistaa pohjoisessa kiinalaiset sotalordit. Jiang Jieshin tultua guomindangin puheenjohtajaksi puolueesta puhdistettiin kommunistit, mutta selvinneet perustivat Jiangxhin neuvoston.
Kansalliset saartoivat kommunistit, jotka lokakuussa 1934 aloittivat pitkän marssin 100 000 sotilaan voimalla koillis-Kiinaan turvaan. Vuoden kuluttua 20. lokakuuta 1935 perille tuhansien kilometrien marssista oli selvinnyt vain 30 000.
Lin Biao erikoistui lähinnä sissisotaan, haavoittui 1938 ja pääsi hoitoon Moskovaan vuoteen 1942 saakka. Vuonna 1945 Lin Biaosta tuli koillisen Kansan vapaustusarmeijan komentaja. Hän jatkoi sissitaktiikkaa luopumalla yrityksestä pitää kaupungit hallussa, mutta pureutui ympäröivään maaseutuun eristäen guomingdangin joukot kaupunkeihin. Vuoteen 1948 mennessä guomingdang oli menettänyt Mantšurian Kansan vapautusarmeijalle. Lin Biaon komentama neljäs kenttäarmeija osallistui Pekingin, Wuhanin, Guangzhoun ja Hainanin saaren valtauksiin. Lin Biaon ajattelussa korostui neljä ensisijaisperiaatetta: miesmäärä ennen aseita, politiikka ennen muuta, ideologia ennen rutiineja ja käytäntö ennen kirjaviisautta.
Lin Biao oli myös vastuussa kiinalaisista vapaaehtoisista joukoista Korean sodassa 1950-1953, minkä ansiosta hänet ylennettiin 1955 Kansan vapautusarmeijan marsalkaksi. Hänestä tuli myös Kiinan kansantasavallan puolustusministeri. Hänestä tuli Kiinan kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan, politbyroon varapuheenjohtaja 1958 ja Kiinan puolustusministeri 1959. Elokuussa 1966 Mao esitti Lin Biaota Li Shaoqin sijaan seuraajakseen.
Lin Biao osallistui kulttuurivallankumouksen avaamiseen pitämällä 3. lokakuuta 1966 puheen, missä hän kehotti arvostelemaan niitä, jotka ovat saaneet vaikutteita Nikita Hruštšovin Stalinia kohtaan suunnatusta kritiikistä. Lin Biao myös kokosi pienen taskukirjan Maon kootuista puheista, mikä tuli myöhemmin tunnetuksi Maon punaisena kirjana.
Lin Biaon tapaan myös Zhou Enlai tuki aluksi kulttuurivallankumousta, mutta alkoi epäillä sitä sen jälkeen kun revisionistien ja kulttuurivallankumousta kannattavien nuorten punakaartilaisten väliset riidat puhkesivat väkivaltaisuuksiksi. Vuoden 1966 lopussa Zhou Enlai kehotti lopettamaan hyökkäykset puoluevirkailijoita vastaan. Kulttuurivallankumouksen henki kuitenkin säilyi kansanvapautusarmeijan tuella puhemies Maon säilyessä kampanjan johdossa. Revisionismia edustanut Liu Shaoqi erosi 13. lokakuuta 1968 mennessä kaikista viroistaan.
Lin Biao kannatti myös Maon vaimon johtamaa neljän koplaa. Pienen aseellisen kapinan jälkeen alettiin epäillä, että Lin Biao suunnittelee puhemies Maon murhaa ja vallankaappausta. Kiinan virallisen historian mukaan Lin Biao pelkäsi Maon kääntyneen häntä vastaan ja asemansa pelastamiseksi Lin Biao yritti vallankaappausta, minkä hänen oma tyttärensä paljasti.
Lin Biao yritti paeta Kiinasta Neuvostoliittoon lentokoneella, mutta kone putosi Mongoliassa. Viikkojen kuluessa Lin Biaon kuolemasta Kiinan korkein sotilasjohto puhdistettiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lin Biaon puheita
[muokkaa] Sisällissodasta ja sissitaktiikasta
- Long Live the Victory of People’s War!
- The Principal Contradiction in the Period of the War of Resistance Against Japan and the Line of the Communist Party of China
- Correctly Apply the Line and Policy of the United Front
- Rely on the Peasants and Establish Rural Base Areas
- Build a People’s Army of a New Type
- Carry out the Strategy and Tactics of People’s War
- Adhere to the Policy of Self-Reliance
- The International Significance of Comrade Mao-Tse Tung’s Theory of People’s War
