Leopold II (Belgia)
Wikipedia
 |
|
| Syntyi | 9. huhtikuuta 1835 Bryssel, Belgia |
|---|---|
| Kuoli | 17. joulukuuta 1909 Belgia |
Leopold II (Louis Philippe Marie Victor) (s. 9. huhtikuuta 1835 – k. 17. joulukuuta 1909) oli Belgian kuningas vuodesta 1865 kuolemaansa saakka. Hän seurasi isäänsä Leopold I:stä. Belgian ulkopuolella Leopold II muistetaan lähinnä Kongon vapaavaltion perustajana ja ainoana omistajana. Kongon vapaavaltio oli yksityinen hanke - jonka kuningas otti toimekseen - kumin ja norsunluun keräämiseksi. Hanke perustui julmaan orjuuteen ja oli vastuussa miljoonien afrikkalaisten kuolemasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Biografia
Leopold II syntyi Brysselissä kuningas Leopold I:n ja prinsessa Louise-Marie Thérèse Charlotte Isabelle d'Orléansin lapsena. Nuorena hän liittyi Belgian armeijaan ja Brysselissä 22. elokuuta 1853 meni naimisiin Marie Henriette Anne von Habsburg-Lothringen, Itävallan arkkiherttuattaren kanssa. Hän oli Itävallan arkkiherttuan (1776 – 1847) tytär, jonka isoisä oli Leopold II:n, Pyhän Rooman keisarikunnan keisari (1747 – 1792).
Leopold II:n ja Marie Henriette Annen lapset olivat:
- Louise-Marie Amélie, syntyi Brysselissä 18. helmikuuta, 1858 ja kuoli Wiesbadenissa 1. maaliskuuta 1924. Hän oli naimisissa Saxe-Coburg und Gothan prinssin, Philippin kanssa.
- Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie, Hainautin kreivi (kruununperijän vanhin poika), Brabantin kreivi (kruununperillisenä). Syntyi Laekenissa 12. kesäkuuta 1859 ja kuoli Laekenissa 22. tammikuuta 1869 keuhkokuumeeseen pudottuaan lammikkoon.
- Stéphanie Clotilde Louise Herminie Marie Charlotte, syntyi Laekenissa 21. toukokuuta 1864 ja kuoli Pannonhalman luostarissa Győrszentmártonissa, Unkarissa 23. elokuuta 1945. Hän oli naimisissa (1) Itävallan kruununprinssi Rudolfin kanssa ja myöhemmin (2) Lónyay de Nagy-Lónya kreivin (1917 lähtien Lónyay de Nagy-Lónya et Vásáros-Naményn prinssin) Elemér Edmundin kanssa.
- Clémentine Albertine Marie Léopoldine, syntyi Laekenissa 30. heinäkuuta 1872 ja kuoli Nizzassa Ranskassa 8. maaliskuuta 1955. Hän oli naimisissa ruhtinas Napoléon Victor Jérôme Frédéric Bonaparten (1862 – 1926) kanssa, joka oli Bonaparte suvun päämies.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Leopold II siitti avioliittonsa ulkopuolella myös kaksi poikaa: Lucien Philippe Marie Antoine (1906-1984) ja Philippe Henri Marie François (1907 – 1914). Heidän äitinsä oli Blanche Zélia Joséphine Delacroix, tunnetaan myos nimella Caroline Lacroix. Hän meni kuninkaan kanssa naimisiin 12. joulukuuta 1909 uskonnollisessa seremoniassa, joka ei ollut Belgian lakien mukaan pätevä. Seremonia tapahtui viisi päivää ennen kuninkaan kuolemaa Laekenin linnassa. Lacroix:n seuraava aviomies Antoine Durrieux adoptoi pojat vuonna 1910. Caroline Lacroix'sta kerrotaan tehdyn Vaughanin paronittaren, Lucien'sta Tervurenin herttuan ja Philippestä Ravensteinin kreivin, mutta tällaisia aatelisia titteleitä ei kuitenkaan ole Belgiassa rekisteröity.
15. marraskuuta 1902, italialainen anarkisti Gennaro Rubino yritti epäonnistuneesti murhata kuningas Leopold II:n, joka ratsasti kuninkaallisessa saattueessa juuri kuolleen vaimonsa, Marie Henrietten, muistoseremoniaan, kun Rubino avasi tulen ampuen kolme laukausta kohti Leopoldin vaunua. Rubinon laukauksista yksikään ei osunut ja hänet pidätettiin välittömästi paikanpäällä.
Belgian sisäpolitiikassa Leopold painotti erityisesti vahvaa armeijaa puolueettomuuden pohjana, mutta hän ei saanut voimaan yleistä asevelvollisuuslakia ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kuningas Leopold II kuoli 17. joulukuuta 1909 ja haudattiin Belgian kuninkaiden hautakammioon Laekenin linnankirkossa.
[muokkaa] Yksityinen kolonialismi
Leopold uskoi hartaasti siirtomaiden olevan avain maan suuruuteen ja työskenteli väsymattömästi saadakseen siirtomaan Belgialle. Siirtomaa ei kuitenkaan kiinnostanut belgialaisia eikä Belgian hallitusta, ja lopulta Leopold alkoikin hankkimaan siirtomaata omiin nimiinsä yksityisenä kansalaisena.
Useiden epäonnistuneiden siirtomaiden hankkimiseen Afrikassa tai Aasiassa tähtäävien suunnitelmien jälkeen, loi Leopold II vuonna 1876 yksityisen hallintoyhtiön, joka oli naamioitu kansainväliseksi tieteen ja ihmisystävällisyyden yhdistykseksi. Vuonna 1879, hallintoyhtiön nimissä, hän palkkasi Henry Morton Stanleyn - kuuluisan tutkimusmatkailijan - perustamaan siirtomaan Kongon alueelle. Diplomaattinen toiminta sai aikaan vuoden 1884-85 Berliinin konferenssin, jossa 14:sta Euroopan maan sekä Yhdysvaltojen edustajat tunnustivat Leopoldin vallan suurimmalla osalla alueesta, johon hän ja Stanley olivat asettaneet vaatimuksensa. Seurauksena 5. heinäkuuta 1885 syntyi Kongon vapaavaltio (myöhemmin Belgian Kongo, sitten Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta), alue joka oli 76 kertaa Belgian kokoinen ja jota Leopold II oli vapaa hallitsemaan yksityisenä omaisuutenaan.
Tänä päivänä Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikkomuksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan asukkaaseen. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (mm. orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.
Leopold II on yhä ristiriitainen henkilö Kongossa; vuonna 2005 hänen patsaansa otettiin alas vain muutama tunti sen jälkeen, kun se oli uudelleenpystytetty pääkaupungissa, Kinshasassa. Kongolainen kulttuuriministeri Christoph Muzungu päätti uudelleenpystyttää patsaan vedoten siihen, että ihmisten pitäisi nähdä myös kuninkaan hyvät puolet huonojen puolien lisäksi. Mutta vain muutama tunti siitä, kun tämä 6-metrinen patsas oli pystytetty keskelle liikenneympyrää lähellä Kinshasan päärautatieasemaa, otettiin se alas ilman selitystä.
[muokkaa] Leopold II ja belgialaiset
Monet belgialaiset pitävät Leopold II:sta "Rakentajakuninkaana" (ransk. le roi bâtisseur, holl. Koning-Bouwer), sillä hän aloitti useita rakennus- ja urbanisointiprojekteja Belgiassa (pääasiassa Brysselissä, Ostendissa ja Antwerpenissa). Rakennukset käsittävät mm. Kuninkaalliset kasvihuoneet Laekenissa (osana Laekenin kuninkaallista linnaa), Japanilaisen tornin, Kiinalaisen paviljongin, Musée du Congo (nykyään Royal Museum for Central Africa) ja sitä ymparöivän puiston Tervurenissa, Cinquantenaire itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien monumentti Brysselissä ja Antwerpenin rautatieaseman. Hän oli kykenevä täyttämään suuruudenhulluutensa ja pystyttämään nämä rakennukset varoilla, jotka Kongon vapaavaltion riistosta saatiin.
Kun Kongo siirrettiin Leopoldilta Belgialle, tapahtui "Suuri unohdus", kuten Adam Hochschild asian ilmaisee King Leopold's Ghostissa. Adam Hochschildin sanoin:
- Kongo tarjoaa hyvän esimerkin unohtamisen politiikasta. Leopold ja belgialaiset siirtomaaviranomaiset menivät pitkälle yrittäessään poistaa historiasta syyttävät viittaukset. (Adam Hochschild, King Leopold's Ghost).
Hämmästyttävästi Royal Museum for Central Africa (Tervurenin museo) ei mainitse sanallakaan Kongon vapaavaltiossa tapahtuneita julmuuksia ja hirmutekoja. Tervurenin museossa on laaja kokoelma siirtomaan esineistöä, mutta suurinta vääryyttä Kongoa kohtaan ei mainita. Toisen esimerkin voi loytää Blankenbergen rantakadulta, suositulta rantalomakohteelta, jossa monumentti esittää kolonialistia jaloissaan musta lapsi (oletettavasti tuomassa hänelle "sivistystä") ilman mitään kommentteja, antaen lisäkuvaa "Suuresta unohduksesta".
[muokkaa] Kirjoituksia Leopold II:sta
Monet huomattavat kirjailijat ottivat osaa kansainväliseen Kongon väärinkäytösten vastustukseen, esimerkiksi Arthur Conan Doyle, Booker T. Washington, sekä alla mainitut.
Adam Hochschildin King Leopold's Ghost kuvailee kuningas Leopoldin Kongon hallinnon historiaa ja julmuuksia.
Joseph Conrad kuvailee kirjassa Pimeyden sydän Kuningas Leopoldin Belgian Kongoa orjatyövoiman, raiskauksien ja silpomisien järjestelmäksi.
Mark Twain kirjoitti purevan poliittisen satiirin, King Leopold's Soliloquy (kokoteksti).
[muokkaa] Muita lähteitä
- Neal Ascherson: The King Incorporated, Allen & Unwin, 1963. ISBN 1-86207-290-6 (1999 Granta edition).
[muokkaa] Sekalaisia
Congo: White king, red rubber, black death (2003) on Peter Baten (BBC) dokumentti Leopoldista ja Kongosta. (Katso myos BBCn sivu.)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- "Reforming The Heart of Darkness" Kongo Leopoldin alaisuudessa. (englanniksi)
| Edeltäjä: Leopold I |
Belgialaisten kuningas 1865–1909 |
Seuraaja: Albert I |
