Kommunistisen puolueen manifesti
Wikipedia
Kommunistisen puolueen manifesti (tunnetaan myös nimellä Kommunistinen manifesti) on Karl Marxin kuuluisin työ. Monesti sen tekijäksi mainitaan myös Friedrich Engels, mutta todellisuudessa Engels antoi manifestiin vain joitain ehdotuksia. Marx kirjoitti sen Brysselissä Kommunistien liiton julistukseksi ja se julkaistiin ensi kerran helmikuussa 1848. Manifesti suomennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1906 ja uudelleen vuonna 1998. Vaikka manifestissa on vain 12 000 sanaa ja hieman yli 20 sivua, se on silti tärkein kommunistinen teksti. Marx ei manifestissa kerro millainen kommunistinen yhteiskunta on, hän vain antaa manifestissa "ohjeita" sen luomiseksi.
[muokkaa] Sisältö
Kommunistisen puolueen manifesti alkaa:
"Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit..."
Varsinainen asiateksti alkaa sanoilla:
"Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa ... sortaja ja sorrettu ovat... käyneet keskeytymätöntä taistelua... mikä joka kerta on päättynyt joko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön."
Neljäosainen Kommunistisen puolueen manifesti toteaa "kommunismin" nousseen yleiseksi herjasanaksi ja ilmoittaa että manifestin tarkoituksena on tehdä selväksi kommunistien näkemykset.
[muokkaa] Kappaleet
I osassa "Porvarit ja proletaarit" todetaan aluksi: "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa". Sen jälkeen kuvataan "porvarillisen yhteiskunnan" ja proletariaatin kehitystä sekä lopuksi ennustetaan: "Porvariston häviö ja proletariaatin voitto ovat yhtä väistämättömiä".
II osassa "Proletaarit ja kommunistit" määritellään kommunistit proletariaatin puolueeksi ja käydään läpi kommunisteja vastaan esittetyjä syytöksiä. II osan lopussa manifesti esittää myös kymmenen kohdan ohjelman proletariaatin toteutettavaksi sen saavutettua poliittisen herruuden.
- Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin.
- Korkea progressiivinen vero.
- Perintöoikeuden lakkauttaminen.
- Kaikkien emigranttien ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.
- Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
- Kulkulaitosten keskittäminen valtion käsiin.
- Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti.
- Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelystä varten.
- Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen.
- Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.
Yllä olevista vaatimuksista Marx kirjoittaa tosin jo vuoden 1872 esipuheessaan: "Tämän kohdan tulisi nykyisin kuulua monessa suhteessa toisin... Tämä ohjelma on nykyään paikoitellen vanhentunut."
III osa "Sosialistinen ja kommunistinen kirjallisuus" on omistettu kirjoitusajankohdan niiden sosialististen suuntien ja kirjoitusten arvostelulle joita Marx ja Engels pitivät virheellisinä.
Kristillisestä sosialismista manifesti sanoo mm:
"Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen kurkun."
Pikkuporvarilliseksi sosialismiksi manifesti sanoi sellaista sosialistista ajattelua, joka vaati paluuta menneisyyden tuotantosuhteisiin ja ammattikuntalaitokseen.
Manifesti arvosteli myös Pierre Joseph Proudhonin yksilöanarkismia.
Utopistista sosialismia manifesti piti hyvin tehottomana.
IV osassa "Kommunistien suhde erilaisiin oppositiopuolueisiin" todetaan kommunistien toimivan yhdessä eräiden kirjoitusajankohdan sosialististen ja tasavaltalaisten liikkeiden kanssa mutta esittävän avoimesti näkemyksensä ja pyrkimyksensä kommunistiseen vallankumoukseen. Manifestin viimeisissä lauseissa julistetaan:
"Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei ole siinä muuta menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!"
