Kirkonkirja
Wikipedia
Kirkonkirjat ovat Suomen ja monen muun maan väestörekisterijärjestelmän ydin. Katolinen kirkko määräsi 1200-luvulla, että jokaisen tuli käydä ripillä kerran vuodessa. Ruotsi-Suomessa säilyi uskonpuhdistuksen jälkeenkin tapa kerran vuodessa kokoontua toistamaan Isä meidän -rukous ja osallistua ehtoolliselle. Ripittäytymisestä pidettiin kirjaa.
Vuonna 1686 kirkkolaki määräsi että rippikirjat, historiakirjat (eli syntyneet, kuolleet ja vihityt) ja muuttaneiden luettelot on pidettävä ajan tasalla jokaisessa Suomen seurakunnassa. Kirkonkirjoja oli alettu pitää useilla paikkakunnilla jo aiemmin.
1800-luvulla rippikirjoihin lisättiin huomautussarake, johon pappi saattoi laittaa henkilökohtaisia muistiinpanoja kustakin seurakuntalaisestaan. 1900-luvulla rippikirjoihin kirjattiin myös asukkaiden kirjoitustaito ja koulusivistys sekä muun muassa rokotukset.
