Kirje roomalaisille
Wikipedia
Kirje roomalaisille eli Roomalaiskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Roomassa sijainneelle seurakunnalle. Teologisesti kirje on yksi Uuden testamentin merkittävimmistä, ja se on vaikuttanut hyvin paljon kristinuskon suuriin opettajiin kuten Augustinukseen ja Martti Lutheriin. Luther piti Roomalaiskirjettä yhtenä Uuden testamentin tärkeimmistä kirjoista, joka jokaisen kristityn tulisi tuntea sydämellään, sanasta sanaan.
[muokkaa] Historia
Roomalaiskirje on yksi seitsemästä Paavalin kirjeestä, joiden aitoutta kukaan tutkijoista ei kyseenalaista. Kirje on todennäköisesti kirjoitettu Korintissa tai lähellä sijaitsevassa Kenkreassa, Korintin Aigeianmeren puoleisessa satamakaupungissa. Paavali mainitsee kirjeessä kenkrealaisen Foibean (Room. 16:1). Muita Paavalin tuntemia korinttilaisia olivat muun muassa Gaius (Room. 16:23; 1 Kor. 1:14) ja Erastus (2 Tim. 4:20).
Kirjeessä ei mainita kirjoitusajankohtaa, mutta se on mitä ilmeisemmin kirjoitettu sen jälkeen, kun Jerusalemissa sijainnut apostolien neuvosto oli perustettu, ja Paavali oli seuraavaksi suuntaamassa matkansa takaisin Jerusalemiin neuvoston kokoukseen. Tämän matkan Paavali teki noin vuonna 55-58, joten kirje on kirjoitettu hieman aiemmin.
Roomassa sijaitsi alkukristillinen seurakunta jo hyvin varhain kristinuskon synnyn jälkeen. Uusille uskonnoille oli tyypillistä levitä ensimmäisenä valtakunnan pääkaupunkiin. Kristinusko oli todennäköisesti levinnyt Roomaan Jerusalemista joidenkin niiden juutalaisten toimesta, jotka olivat kokeneet ensimmäisen kristillisen helluntain. Siihen aikaan juutalaisia oli hyvin paljon myös Roomassa, ja todennäköisesti myös uskonnolliset roomalaiset käyttivät heidän synagoogiaan. Näin kristinusko levisi paitsi juutalaisten myös roomalaisten keskuuteen nopeasti. Seurakunta koostui siis lähinnä juutalaisuudesta kääntyneistä kristityistä, mutta myös pakanoista. Kristittyjä oli kaupungissa todennäköisesti jo paljon, ja heillä oli useita kokoontumispaikkoja (Room. 16:14-15).
[muokkaa] Sisältö
Roomalaiskirjettä on sanottu Paavalin teologian pääkirjeeksi. Siksi se on myös sijoitettu Uuden testamentin kirjeistä ensimmäiseksi. Kirje on myös Paavalin kirjeistä pisin. Paavali oli esittänyt monet Roomalaiskirjeen argumenteista jo aiemmissa kirjeissään, erityisesti Galatalaiskirjeessä sekä Korintin seurakunnalle osoitetuissa kirjeissä.
Kirje on hyvä Paavalin opin yleiskatsaus, koska hän on kirjoittanut sen seurakunnalle, jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Niin hän joutui selittämään oppinsa alusta alkaen ja loogisesti edeten. Muut kirjeet Paavali kirjoitti sellaisille seurakunnille, jossa hän oli jo aiemmin käynyt kertomassa oppinsa suullisesti. Paavalin aikomus oli matkustaa Roomaan myöhemmin, joten kirje on tarkoitettu ikään kuin käymään häntä edellä, jotta Rooman kristityt avustaisivat sitten Paavalia lähetysmatkalle Espanjaan (15:23-24).
Tervehdysosuuden (luku 1:1-15) jälkeen kirje sisältää opetuksellisen ja dogmaattisen pääosan (luku 1:16 - luku 11). Tämän jälkeen seuraa neuvova ja varoittava osa (luvut 12 - 15:13), jonka jälkeen kirje päättyy matkasuunnitelmien kuvaamiseen sekä lopputervehdyksiin muutamille nimeltä mainituille henkilöille (luvut 15:14 - 16). Kirjeen luku 16 on ollut väittelyiden aiheena. Jotkut kyseenalaistavat sen, että se olisi alun perin kuulunut kirjeeseen.
Kirjeen läpi kulkevana teemana on se, kuinka sidottuja ihmiset ovat syntien ja Mooseksen lain alla. Kristuksessa ihmiskunta oli tullut vapautetuksi juutalaisen lain kahleista, synnistä ja kuolemasta. Kirje sisältää myös tulkinnan siitä, mikä on ollut Jumalan tarkoitus Israelin kansalle.
Kirjeen pääajatus on seuraava: Sekä juutalaiset että pakanat, jotka kummatkin ovat yhtä syntisiä eivätkä voi kehuskella pelastuvansa itsessään, pelastuvat ainoastaan uskosta. Luterilainen vanhurskauttamisoppi perustuu ennen kaikkea Roomalaiskirjeeseen. Tämän opin avainjae on Room 5:1: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa." Näin Jumalan ja ihmisen välissä ei ole enää mitään estettä, ei mitään syntiä, joka estäisi suoran yhteyden. Rauha Jumalan kanssa on mahdollista ainoastaan siksi, että Jeesus maksoi synneistä ristinkuolemallaan.
Evankelistat ovat poimineet Roomalaiskirjeestä joukon jakeita, joita kutsutaan "Roomalaiskirjeen tieksi". Se esittää selkeän ja yksinkertaisen tien henkilökohtaiseen pelastukseen:
- Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. (Room. 3:23)
- ...synnin palkka on kuolema... (Room. 6:23a)
- ...mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 6:23b)
- Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. (Room. 5:8)
- Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room. 10:9-10)
- Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13)
