Kartta
Wikipedia
Kartta on mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirroskuva tietystä alueesta. Kartan tärkein tehtävä on kertoa, miten paikat sijaitsevat toisiinsa nähden.
Karttamerkit ovat pisteitä, viivoja ja erilaisia kuvioita, joiden koko, väritys ja muoto vaihtelevat. Merkit selitetään yleensä kartan reunassa.
Karttamerkkeihin kuuluvat myös pituus- ja leveyspiirit, jotka näkyvät kartalla pysty- ja vaakaviivoina, ja kartan reunaan merkittyinä astelukuina, esimerkiksi 60 astetta 15 minuuttia itäistä pituutta (60° 15' I).
Kartan mittakaava ilmaisee, paljonko kartasta mitattu etäisyys on pienempi kuin etäisyys maastossa. Esimerkiksi mittakaava 1:20 000 tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on luonnossa 20 tuhatta senttimetriä eli 200 metriä.
[muokkaa] Historia
Varhaisimpia maantieteellisiä karttoja laativat muinaiset egyptiläiset, babylonialaiset ja foinikialaiset. Vanhin tunnettu kartta on babylonialainen savitaulukartta noin vuodelta 2500 eaa.
Pohjan tieteelliselle kartografialle loi kreikkalainen Eratosthenes (n. 276–194 eaa.) ottamalla käyttöön pituus- ja leveyspiirit sekä arvioimalla maapallon ympärysmitan.
Suomen nykyistä aluetta on kuvattu pohjoista Eurooppaa esittävissä kartoissa jo kauan ennen kuin alue vakiintui poliittisesti ja kulttuurillisesti. Tunnetuimpia varhaisia karttoja ovat Jacob Zieglerin 1532, Olaus Magnuksen (Carta marina) 1539 ja Gerhardus Mercatorin 1595 kartat sekä Andreas Bureuksen kartta 1626.
