Junkers Ju 290
Wikipedia
| Junkers Ju 290A-5 | ||
|---|---|---|
 |
||
| Kuvaus | ||
| Tehtävä | Meripartiointi, kuljetus, pommitus | |
| Miehistö | 9 | |
| Ensilento | 16. heinäkuuta 1942 (Ju 290 V1) | |
| Palveluskäyttöön | Elokuussa 1942 | |
| Valmistaja | Junkers | |
| Mitat | ||
| Pituus | 28,64 m | |
| Kärkiväli | 42,0 m | |
| Korkeus | 6,83 m | |
| Siipipinta-ala | 203 m² | |
| Paino | ||
| Tyhjäpaino | 33 005 kg | |
| Lastattuna | x | |
| Maksimi lentoonlähtöpaino | 44 970 kg | |
| Voimanlähteet | ||
| Moottorit | 4x BMW 801G/H tähtimoottori | |
| Teho | 5 088 kW 6 920 hp |
|
| Suoritusarvot | ||
| Maksiminopeus | 440 km/h | |
| Kantama | 6 150 km | |
| Lakikorkeus | 6 000 m | |
| Avioniikka | ||
| Tutka | FuG 200 Hohentwiel | |
| Aseistus | ||
| Aseet | 2x 20 mm MG 151/20 runkotorneissa 1 x 20 mm MG 151/20 pyrstössä 2x MG 151/20 rungon kyljissä 1x MG 151/20 asekondoleissa 2x 13 mm MG 131 asekondoleissa |
|
Junkers Ju 290 oli Luftwaffen toisen maailmansodan loppupuolella käyttämä nelimoottorinen pitkänmatkan kuljetus-, meritiedustelu- ja pommilentokone. Se perustui Junkersin sotaa edeltäneisiin konemalleihin ja suunnitelmiin.
Junkers 290 oli Junkers Ju 90 -matkustajakoneen suora kehitelmä. Ju 90:nen versioitten sopivuutta sotilaskäyttöön oli jo aiemmin kokeiltu, mutta vuonna 1941 rakennettujen kahden uuden prototyypin katsottiin eroavan niin paljon Ju 90:stä että niille annettiin uusi mallitunnus. Koneet tekivät ensilentonsa vuoden 1942 puolivälissä ja ne hyväksyttiin nopeasti palveluskäyttöön ja otettiin sarjatuotantoon. Kyseiset Ju 290A-0 -prototyypit ja ensimmäiset viisi tuotantosarjan Ju 290A-1 -konetta varustettiin raskaiksi kuljetuskoneiksi asentamalla niiden pyrstöön lastausrampit ja varustamalla ne konekivääritorneilla. Jotkut näistä koneista osallistuivat saman vuoden joulukuussa Stalingradin taistelun lentohuoltoon.
Koneen tuotantolinja perustettiin Letovin lentokonetehtaaseen Prahaan ja se alkoi tuottaa koneen taisteluversioita, alkaen Ju 290A-2 -mallista, joka oli varustettu meripartiointia varten etsintätutkalla. A-3- ja A-4-mallit erosivat vähäisessä määrin toisistaan aseistukseltaan ja lopullinen tuotantomalli oli A-5-versio. Vuoden 1943 lopulta ne alkoivat korvata Focke-Wulf Fw 200 Condoreita Atlantin valtamerellä Saksan sukellusvenelaivaston maalinetsijöinä. Ju 290 oli hyvin varustettu tehtäväänsä, muttta raaka-ainepula esti niiden laajamittaisen tuotannon. Saksan menetettyä pääsynsä Atlantille Normandian maihinnousun jälkeen niiden käyttötarve loppui. Koneitten valmistus loppui lokakuussa 1944.
Letov rakensi sodan jälkeen Letov L.290 Orel matkustajakoneen Ju 290B:n prototyypin osista.
