Jättiläispanda
Wikipedia
 |
Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin isopanda kanssa, ja ne pitäisi yhdistää. |
| Jättiläispanda – Erittäin uhanalainen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Yksivuotias pandanpoikanen Hua Mei, syntynyt San Diegon eläintarhassa vuonna 2000. |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Jättiläispanda (Ailuropoda melanoleuca), suomeksi yleensä nimellä pandakarhu, on nisäkäs, joka on luontainen Keski-Kiinalle. Se luokitellaan yleensä karhujen (Ursidae) heimoon. Jättiläispanda elää vuoristoisilla alueilla, kuten Sichuanissa ja Tiibetissä. 1900-luvun jälkimmäistä puoliskoa kohti lähestyttäessä pandasta on tullut jonkinlainen kansallinen symboli Kiinalle, ja sitä käytetään kiinalaisissa kultakolikoissa.
Kiinalainen nimi on suomeksi "karhu-kissa", joka voidaan myös lukea toisinpäin merkitystä muuttamatta. Vaikka taksonomia sanookin pandan olevan petoeläin, niiden ruokavalio koostuu pääosin kasveista. Ne syövätkin melkein yksinomaan bambua. Teknisesti, kuten monet muutkin eläimet, ne ovat sekaravintoisia, sillä pandojen tiedetään syövän munia sekä joitakin hyönteisiä bambujen lisäksi. Siten jättiläispandat saavat proteiinia. Niiden korvat heiluvat kun ne syövät.
Jättiläispanda on myös kaukaisesti sukua kultapandalle, mutta niiden yhteinen nimi johtuu lähinnä bambu-pitoisesta ruokavaliosta. Ennen kuin sukulaisuus havaittiin vuonna 1901, jättiläispandaa sanottiin moniväriseksi karhuksi.
Monien vuosikymmenien ajan tarkka taksonominen luokittelu pandasta oli väittelyn kohde, sillä sekä jättiläispandat ja punapandat jakavat tiettyjä piirteitä sekä karhujen että pesukarhun kanssa. Kuitenkin geneettinen testaus on paljastanut, että jättiläispandat ovat aidosti karhuja, ja osa Ursidae-perhettä. Sen läheisin sukulainen on silmälasikarhu Etelä-Amerikassa. Punapandan kuuluvuudesta joko Ursidae tai pesukarhujen Procyonidae-perheeseen kiistellään.
Jättiläispandat ovat luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota uhkaa jatkuva elintilan katoaminen, ja hyvin alhainen syntyvyys sekä luonnossa, että vangittuna. Noin 1600 pandan arviodaan elävän villinä. Jättiläispanda on WWF:n symboli.
Jättiläispandalla on erikoinen tassu, jossa on peukalo ja viisi sormea. Peukalo on itse asiassa erikoistunut ranneluu. Stephen Jay Gould kirjoitti esseen aiheesta, jonka jälkeen hän käytti nimeä "Pandan peukalo" esseekokoelmakirjansa nimenä.
Jättiläispandasta kuultiin lännessä ensi kerran vuonna 1869, ranskalaisen lähetyssaarnaaja Armand Davidin (1826–1900) toimesta. Jättiläispanda on ollut pitkään yleisön suosikki, osittain siksi, että lajilla on vauvamainen olemus, ja se muistuttaa elävää teddykarhua. Se, että laji elää yleensä rauhassa vain syöden bambua vahvistaa myös kuvaa sen viattomuudesta.
Jättiläispandojen lainat Yhdysvaltalaisiin ja Japanilaisiin eläintarhoihin olivat suuri osa Kiinan kansantasavallan diplomatiaa 1970-luvulla, ollen yksi ensimmäisistä kulttuurivaihdoista Kiinan kansantasavallan ja lännen välillä.
Vuoden 1984 jälkeen pandoja ei enää käytetty diplomaattisina agentteina, vaan Kiina alkoi tarjota pandoja toisille valtiolle vain lainaksi kymmenen vuoden ajaksi. Yleinen laina koostui miljoonan dollarin maksusta vuodessa, ja sopimuksen siitä, että pennut, jotka syntyivät laina-aikana ovat Kiinan kansantasavallan omaisuutta.
Vuonna 1998 WWF antoi lakihaasteen Yhdysvaltain kala- ja villieläinpalvelulle, vaatien niitä velvoittamaan yhdysvaltalaisia pandoja hankkimassa olevia eläintarhoja, että puolet Kiinalle maksetusta summasta kanavoitaisiin pandojen suojeluun ja niiden elintilan säilyttämiseen, ennen kuin eläintarhat saisivat lupia pandojen maahantuontiin.
