Ilmapuntari
Wikipedia
Ilmapuntari eli barometri mittaa ilmanpainetta.
Nesteilmapuntarin periaatteen keksi Evangelista Torricelli, Galileo Galilein oppilas vuonna 1643. Se perustuu yhtenevien astioiden periaatteeseen: elohopealla täytetyn putken yläpää on umpinainen, alapää avoimessa elohopea-astiassa. Putken yläpäähän muodostuu tyhjiö, jonka koko riippuu alapään astian pintaa painavan ilmamassan painosta. Ilmanpainetta painoltaan vastaavan elohopeapatsaan korkeus on noin 75 cm, mikä tekee elohopeasta ainoan järkevän ilmapuntarinesteen. Vesi toimisi yhtä hyvin, mutta patsaan pitäisi olla noin kymmenen metriä korkea. Tämän takia kaivopumpulla voi pumpata vettä kaivosta vain noin 10 metrin korkeuteen vedenpinnasta.
Aneroidi- eli rasiailmapuntarissa on joustava rasia, jonka sisällä on lähes täydellinen tyhjiö ja rasiaan on kiinnitetty vivuston välityksellä neula. Ilmanpaine painaa rasiaa kasaan ja tällöin neula liikkuu asteikolla.
Ilmapuntari tarvitaan sään - matalapaineiden liikkeen - havainnoinnissa ja ennustamisessa sekä korkeuden mittauksessa.
