Hyperion (kuu)
Wikipedia
|
||
| Löytäminen | ||
| Löytäjät | Bond, Bond & Lassell | |
| Löytöaika | 16. syyskuuta 1848 | |
| Kiertoradan ominaisuudet | ||
| Planeetta | Saturnus | |
| Keskietäisyys | 1 481 009 km | |
| Eksentrisyys | 0,1230061 | |
| Kiertoaika | 21,27661 d | |
| Inklinaatio | 0,43° | |
| Fyysiset ominaisuudet | ||
| Päiväntasaajan halkaisija | 360 x 280 x 225 km | |
| Pinta-ala | - km² | |
| Massa | 5,686 × 1018 kg - Maan massaa |
|
| Keskitiheys | 0,6 g/cm³ | |
| Painovoima pinnalla | 0,041 m/s² | |
| Pyörähdysaika | kaoottinen | |
| Akselin kaltevuus | kaoottinen | |
| Albedo | 0,25 | |
| Pinnan lämpötila | alin: K- keski: - ylin: - |
|
| Kaasukehän ominaisuudet | ||
| Kaasunpaine | – | |
| Koostumus | ||
Hyperion on Saturnuksen kuu. Sille on annettu myös tunnus Saturn VII.
[muokkaa] Löytäminen ja nimeäminen
Hyperionin löysivät William Cranch Bond, George Phillips Bond ja William Lassell vuonna 1848. Kuun löytäminen tapahtui pian sen jälkeen kun John Herschel oli 1847 ehdottanut nimiä kaikille seitsemälle siihen asti tunnetulle kuulle hänen julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope. Lassell, joka löysi kuun kaksi päivää Bondien jälkeen, oli jo hyväksynyt Herschellin nimeämissuunnitelman ja ehdotti nimeä Hyperion sen mukaisesti. Hän myös ehti julkaista löydön ennen Bondeja.
[muokkaa] Fyysiset ominaisuudet
Hyperion on suurin tunnettu erittäin epäsäännöllisen muotoinen kappale Aurinkokunnassa (suurempia mutta myös hieman pallomaisempia ovat Pallas, Vesta ja Proteus). Todennäköisesti se on osa suuremmasta kappaleesta, joka hajosi voimakkaassa törmäyksessä kauan sitten.
Hyperionin, kuten useimpien muidenkin Saturnuksen kuiden, alhainen tiheys osoittaa sen koostuvan pääasiassa vesijäästä jonka joukossa on vähän kiviainesta. Hyperionilla on kuitenkin muista Saturnuksen kuista poiketen alhainen heijastuskyky. Kuun pinta on täynnä teräväreunaisia törmäyskraattereita, joiden pohja on tumman materiaalin peitossa. Hyperionin suurin kraatteri on halkaisijaltaan 120 km ja syvyydeltään 10 km. Kuvassa näkyvän oudon kraatterimaisen muodostelman taustalla on törmäys, joka todennäköisesti räjäytti osan kuusta avaruuteen.
Voyager 2-luotain kuvasi vuonna 1981 Hyperionia vain suurelta etäisyydeltä. Sen kuvista pystyi erottamaan vain yksittäisiä kraattereita ja valtavan harjanteen. Vasta Cassini-luotaimen ottamista kuvista vuonna 2005 paljastui kuun pinnan outo rakenne. Luotaimen havaintojen pohjalta on myös selvitetty, että kuun pinta on erittäin vanhaa.
[muokkaa] Pyörimisliike
Voyager 2-luotaimen ottamat kuvat ja maasta käsin tehdyt photometriset havainnot osoittavat Hyperionin pyörivän kaoottisesti. Kuun pyörimisakseli huojuu niin paljon, että sen suunta avaruudessa on täysin ennustamaton. Hyperion on ainoa tunnettu kuu Aurinkokunnassa, joka pyörii kaoottisesti, mutta simulaatiot ovat osoittaneet että muut epäsäännöllisen muotoiset kuut ovat saattaneet tehdä niin menneisyydessä. Hyperionin kaoottiseen pyörimiseen vaikuttavat syyt ovat erittäin epäsäännöllinen muoto, epäkeskinen kiertorata, kappaleen epätasainen koostumus ja läheisyys toisen suuren kuun Titanin kanssa, jonka kanssa Hyperionilla on 3:4 kiertosuhde. Nämä tekijät yhdessä rajoittavat olosuhteita jotka mahdollistavat vakaan pyörimisliikkeen.
