Hjalmar Andersen

Wikipedia

Hjalmar Johan "Hjallis" Andersen (s. 12. maaliskuuta 1923 Rødøyn saarella Norjassa) on norjalainen entinen pikaluistelija, joka voitti 1952 olympiakisoista kolme kultamitalia.

"Hjallis" Andersen syntyi Rødøyn saarella Nordlandin rannikolla. Hän eli lapsuusvuotensa Trondheimin Lademoenissa työläisten alueella, jossa urheilu ja yhdessäolo oli olennainen osa ihmisten elämää.

Kansainvälisen debyyttinsä Andersen teki 1948 St. Moritzin olympiakisoissa. Hän voitti karsintakilpailun 1 500 metrille, mutta ei silti tullut valituksi Norjan kisajoukkueeseen kyseiselle matkalle. 10 000 metrin joukkueeseen hänet valittiin, mutta jää oli niin surkeassa kunnossa ettei hän koskaan luistellut maaliin sakka.

Voidaan sanoa, että Clas Thunbergin huippuvuosien jälkeisenä aikana Andersen oli maailman paras luistelija. Vuosien 1950–1952 aikana hän voitti kolme yleisluistelun maailmanmestaruutta, kolme Euroopan mestaruutta ja kolme olympiakultaa Oslon kisoista (1 500 m, 5 000 m ja 10 000 m). 5 000 metrillä hän voitti peräti 11 sekunnin erolla seuraavaan.

Olympiakisojen jälkeen Andersen lopetti luistelun, mutta palasi radoille vuonna 1954 ja voitti 5 000 ja 10 000 metrin matkat EM-kisoissa Sveitsin Davosissa sijoittuen lopputuloksissa toiseksi. 1956 olympialaisissa hän sijoittui kuudennelle sijalle 10 000 metrillä.

Uransa aikana Andersen teki viisi maailmanennätystä. 10 000 metrin ennätys 16.57,4 vuodelta 1949 oli kautta aikain ensimmäinen 17 minuutin alitus.

Andersen oli 1950-luvulla myös kansallisen tason kilpapyöräilijä.