Sverre Farstad

Wikipedia

Sverre Farstad (s. 8. helmikuuta 1920 Lademoenissa, k. 27. maaliskuuta 1978) oli norjalainen urheilulahjakkuus, joka saavutti parhaan menestyksensä pikaluistelussa. Hän oli eräs parhaista norjalaisista pikaluistelijoista toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina.

Kansainvälisen debyyttinsä Farstad teki EM-kisoissa vuonna 1947 ja voitti kaikkien yllätykseksi pronssimitalin, vaikka oli vain kaksi viikkoa aiemmin ollut Norjan mestaruuskisoissa yhdeksäs. Myöhemmin samana vuonna Oslon Bislettillä käydyissä MM-kisoissa hän saavutti hopeaa. Hän voitti kisoissa 500 ja 1 500 metrin erät ja sijoittui 5 000 metrillä toiseksi 2,2 sekuntia Suomen Lassi Parkkiselle jääneenä. Mestaruus karkasi häneltä viimeisellä matkalla. Seuraavana vuonna Sankt Moritzin talviolympialaisissa hän voitti kultamitalin 1 500 metrillä silloisella olympiaennätyksellä 2.17,6.

Vuonna 1949 Farstad voitti EM-kultaa Davosissa. 500 ja 1 000 metrin matkat hän voitti suurella erolla, ja vaikka Hjalmar Andersen luisteli 10 000 metrillä uuden maailamnennätyksen jäi hän silti Farstadista pisteen päähän. Farstad tekikin silloisen maailmanennätyksen 188,958 (41,8 - 8.15,4 - 2.13,9 - 17.39,7), joka olikin kautta aikain ensimmäinen ISU:n hyväksymä virallinen maailmanennätys. Se alitti 11 vuotta aikaisemmin samalla radalla Ivar Ballangrudin tekemän ennätyksen kahdella pisteellä.

Pikaluistelun lisäksi Farstad saavutti Norjan-mestaruusmitaleita myös painonnostossa ja soudussa. Vuonna 1947 hänelle myönnettiin Egebergs Ærespris -kunniapalkinto. Parhaimmillaan Farstad oli aateliskalenterin kolmannella sijalla vuosina 1949–1950.