Sigge Ericsson
Wikipedia
John Sigvard "Sigge" Ericsson (s. 17. heinäkuuta Alanäsetissä, Ruotsissa) on ruotsalainen entinen pikaluistelija, jonka uran huippuvuodet ajoittuivat 1950-luvulle.
Kun Neuvostoliiton luistelijat alkoivat vuonna 1953 kilpailla kansainvälisillä areenoilla, oli Ericsson ensimmäinen luistelija, joka kykeni voittamaan neuvostoliittolaiset. Hänen ensimmäinen arvokisamitalinsa oli pronssi vuoden 1954 EM-kisoista. Seuraavana vuonna hän voitti kultaa sekä Euroopan- että maailmanmestaruuskisoista.
Misurinassa käydyissä 1956 Cortinan talviolympialaisten pikaluisteluissa Ericsson sijoittui 5 000 metrillä hopealle kahdeksan sekuntia Boris Šilkovin takana. 10 000 metrillä Knut Johannessen luisteli ajan 16.46,9, mikä jäi vain neljä sekuntia maailmanennätyksestä. Ericsson kuitenkin pisti vielä tästä sekunnin paremmaksi ja voittio olympiakultaa. Samana vuonna EM-kisoissa Helsingissä hän saavutti pronssia. Vuonna 1957 Sigge hätti EM-kisat väliin keskittyäkseen täysillä kotikaupungissaan Östersundissa käytyihin MM-kisoihin. Kisat menivät kuitenkin penkin alle ja Ericssonin sijoitukseksi jäi yhdeksäs sija. MM-kisat jäivät Ericssonin viimeiseksi kansainväliseksi esiintymiseksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nitsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage |
