Haminan kadettikoulu

Wikipedia

Haminan kadettikouluksi sanotaan Suomen kadettikoulua vuosina 1819–1901, kun se siirtyi Haapaniemeltä rakennusten palettua Haminaan. Paikan vuoksi sitä kutsuttiin Haapaniemen kadettikouluksi.

Haminna kadettikoulun rakennus toimii nykyään Reserviupseerikoulun päärakennuksena, minkä yhteydessä on maneesi, upseerioppilaskunnan rakennus ja päärakennus, missä ovat koulun ensimmäinen komppania (kärkikomppania), toinen komppania (kirveskomppania) ja kolmas komppania (sissikomppania) majoitettuina.

Haminan kadettikoulun lakkauttaminen liittyy Suomessa 1901–1903 järjestettyihin asevelvollisuuskutsuntalakkoihin, minkä seurauksena Venäjä lopulta lakkautti Suomessa kansalliset joukko-osastot. Suomen suuriruhtinaskunta korvasi puolustussuoritteidensa vähenemisen sotilasmiljoonilla eli suoralla tulonsiirrolla Venäjän keisarikunnan budjettiin.

Nikolai Bobrikov antoi Haminan kadettikoulusta laitosta lakkauttaessaan (1903) tarkkanäköisen kuvauksen. Kadeteista pyrittiin tuottamaan hyviä upseereita keisarin armeijaan, mutta koulun perusideologiana oli runebergiläinen isänmaallisuus. Laitos oli Suomen säätyläistön ikkuna keisarikuntaan ja samalla venäläis-suomalaisten suhteiden ilmapuntari.

Koulu oli luonteeltaan yleissivistävä; keskeisiä olivat uudet kielet, matematiikka ja luonnontieteet. Moni koulun kasvatti siirtyikin merkittäviin siviilitehtäviin. Käytännön sotataitoja ei juuri opetettu – ne oli omaksuttava joukko-osastopalveluksessa. Toki kaikkiaan 1607 kadetista peräti 211 yleni kenraalin arvoon.

Fennomaanit arvostelivat koulua ruotsinmielisyydestä. Sen kohtaloksi koitui kuitenkin yleinen venäläistämispolitiikka. Fredrikshamnarien vaikutus jatkui Suomessa kauan – tunnettuina edustajina mm. Carl Enckell, Rudolf Walden sekä koulusta erotettu C.G.E. Mannerheim.

Suomen itsenäistyttyä Suomen kadettikoulun toimintaa jatkoi Santahaminassa Santahaminan kadettikoulu ja Haminan kadettikoulun tilat jäivät Reserviupseerikoulun käyttöön 1920.