Gotthold Ephraim Lessing

Wikipedia

Gotthold Ephraim Lessing (s. 22. tammikuuta 1729, Kamnez, Itäsaksi, k. 15. helmikuuta 1781 Braunschweig), oli valistusajan tärkein saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.

[muokkaa] Elämä

Lessingin isä oli pappi ja teologisten kirjojen kirjoittaja, Johan Gottlieb Lessing. Johan Gottlieb oli naimisissa Justine Salome Fellerin (1703-1777) kanssa. Lessingeillä oli kaksitoista lasta. He asuivat pikkukaupungissa nimeltä Kamenz Itäsaksissa. Kamenzissa Gotthold Ephraim Lessing kävi kaupungin klassista koulua vuodesta 1737 ja muutti sen jälkeen ruhtinaankouluun (Fürstenschule St. Afra) Meißenissa 22. kesäkuuta 1741. Hän opiskeli 20. syyskuuta 1746 lähtien Leipzigissa teologiaa ja lääketiedettä, kunnes keskeytti opintonsa vuonna 1748. Marraskuussa hän muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 Voltairen.

Vuodesta 1751 lähtien hän työskenteli toimittajana ja kriitikkona lehdessä nimeltä Berlinische Privilegierten Zeitung, myöhemmin nimeltä Vossische Zeitung. 29. huhtikuuta 1752 hän sai Wittenbergissä maisterin arvon. Hän palasi marraskuussa 1752 takaisin Berliiniin ja tutustui seuraaviin henkilöihin; Karl Wilhelm Ramler, Friedrich Nicolai, Ewald Christian von Kleist, Johann Georg Sulzer ja Moses Mendelson. Hän muutti lokakuussa 1755 takaisin Leipzigiin.

Seuraavana vuonna alkoi hänen useammille vuosille suunniteltu opintomatkansa Alankomaihin, Englantiin ja Ranskaan Johann Gottfried Winklerin seurassa. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään matkan Amsterdamissa Seitsenvuotisen sodan takia. Samana vuonna hän tapasi seuraavat henkilöt; Johann Wilhelm Gleim, Friedrich Gottlieb Klopstock ja Conrad Ekhof.

Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin. Siellä hän tutustui seuraaviin henkilöihin; Friedrich Ludwig Schröder, Conrad Ekhof, Philipp Emanuel Bach, Johann Melchior Goeze, sekä Reimarus ja König sukuihin. Siellä hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa. Hän oli Eva König, jonka aviomies Engelbert König silloin vielä oli elossa. Samana vuonna hänet valittiin ulkojäseneksi Berliinin Tiedeakatemiaan (Berliner Akademie der Wissenschaften), mutta jo 1769 teatteri suljettiin rahan puutteessa.

Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774 . Hän ja Eva König - joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 - kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joseph II deine mama ist voll schwul oder

8. lokakuuta 1776 hän ja Eva König avioituivat Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. lessingin terveydentila huonontui vuonna 1779. Hän kuoli 15. helmikuuta vuonna 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppias Angottin luona. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).

[muokkaa] Teokset

Lessing oli monipuolinen runoilija, ajattelija ja kriitikko. Saksan valistuksen johtavana hahmona hän oli voimakkaasti luomassa uutta nousevan porvariston itsetietoisuutta. Hän päätyi usein teksteissään metsästämään alati muuttuvaa totuutta poleemisesti tai ironian keinoin.

Lessingiä kiinnosti erityisesti teatteri. Hänen pyrkimyksensä oli niin näytelmissään kuin muissa kirjoituksissaan rakentaa Saksaan porvarillista teatteria. Hän hyökkäsi Gottshedin ranskalaisia vaikutteita vastaan ja pyrki edistämään englantilaisen draaman näkyvyyttä saksalaisessa kulttuuripiirissä. Erityisesti hän arvosti William Shakespearen tuotantoa. Lessingin näytelmistä on suomennettu vain Minna von Barnhelm, Emilia Galotti sekä Nathan Viisas/Viisas Natan. Minna von Barnhelmiä voisi luonnehtia ensimmäiseksi saksalaiseksi kansalliskomediaksi. Emilia Galottia on luonnehdittu ensimmäiseksi saksalaiseksi porvarilliseksi murhenäytelmäksi. Viisas Natan on taas runomittaan kirjoitettu uskontoja käsittelevä filosofinen näytelmä.

• 1747:
  • Damon oder die wahre Freundschaft
• 1748:
  • Der junge Gelehrte
  • Der Misogyn
  • Die alte Jungfer
• 1749:
  • Die Juden
  • Der Freigeist
• 1750:
  • Der Schatz
• 1755: Miss Sara Sampson
• 1759:
  • Fabeln (3 Bücher)
  • Faust (Fragment)
  • Philotas
• 1766:
  • Laokoon oder Über die Grenzen der Malerei und Poesie
• 1767:
  • Minna von Barnhelm suom. Minna von Barnhelm (yleisradion moniste 196?, Karisto 1921)
  • Hamburgische Dramaturgie (1767-1769)
• 1772:
  • Emilia Galotti suom. Emilia Galotti (SKS 1861)
• 1777:
  • Das Testament Johannis
  • Über den Beweis des Geistes und der Kraft
• 1778:
  • Anti-Goeze
• 1779:
  • Nathan der Weise suom. Viisas Natan (Like 1997), Nathan viisas (SKS 1919), Nathan viisas (Helminen 1876)
• 1780:
  • Die Erziehung des Menschengeschlechts
• 1781:
  • Die eheliche Liebe (Gedicht)
  • Ernst und Falk - Gespräche für Freimaurer