Franjo Tuđman

Wikipedia

Tudjmanin patsas Selcassa

Franjo Tuđman, usein myös Franjo Tudjman (Фрањо Туђман) (14. toukokuuta 1922–10. joulukuuta 1999) oli Kroatian ensimmäinen presidentti 1990-luvulla.

Alkujaan Tudjman oli upseeri ja historiantutkija. Hän oli 1990-luvulla kansallismielisen HDZ-puolueen johtaja. Tudjman valittiin presidentiksi kolme kertaa ja hän hallitsi Kroatiaa hyvin itsevaltaisin ottein. Entisen Jugoslavian aikaan hän oli vankilassa mm. historiatutkimustensa ja kroaattien aseman puolustamisen takia, joissa ei noudatettu Jugoslavian johdon virallista linjaa. Franjo Tudjmania arvosteltiin voimakkaasti Kroatian sodan alkuvaiheessa hänen epäröivän politiikkansa takia.

[muokkaa] Franjo Tudjmanin lyhyt elämäkerta

Franjo Tudjman syntyi Veliko Trgovišćen kylässä Pohjois-Kroatiassa. Hän taisteli Titon partisaanien joukossa toisessa maailmansodassa ja kohosi majuriksi. Tudjmanista tuli Jugoslavian armeijan nuorin kenraalimajuri 1960 ennen eroaan armeijasta 1961. Hän oli yksi oppineimmista Titon kenraaleista ja kirjoitti monia sotahistoriaa käsitteleviä teoksia.

Armeijan jälkeen hän perusti Kroatian työväenliikkeen historiaa tutkivan instituutin ja aloitti uransa historioitsijana. Vuonna 1965 hän väitteli tohtoriksi Jugoslavian monarkiasta. Vuonna 1965 hänet valittiin Kroatin parlamenttiin.

Tudjman oli myös toisinajattelija ja alkoi arvostella Jugoslavian kommunistista puoluetta, mistä syystä hänet erotettiin siitä 1967. Vuonna 1971 Tudjman arvosteli Jugoslavian sentralismia, keskitettyä valtapolitiikkaa, jugoslavismia (halua sulauttaa kaikki Jugoslavian kansat jugoslaaveiksi) sekä serbien ylivaltapyrkimyksiä. Tämä ns. Kroatian kevään aikainen arvostelu toi Tudjmanille parin vuoden vankilatuomion. Kroatian kevät oli alun perin Josip Broz Titon käynnistämä, mutta tämän käsistä riistäytynyt talouden vapauttamista vaativa liike. Koska Tudjman kannatti kuitenkin kommunistista ideologiaa, hänet vapautettiin yhdeksän kuukauden kuluttua.

Vuonna 1981 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi hänen annettuaan haastattelun ruotsalaiselle TV-kanavalle kroaattien asemasta Jugoslaviassa, josta hän istui 11 kuukautta.

Vuonna 1989 kirjassaan Bespuća povijesne zbiljnosti (Sodan kauhut) Tudjam kirjoitti serbejä kuolleen toisen maailmansodan aikaisessa Jasenovacin keskitysleirissä alle 60 000, kun serbien mukaan luku olisi ollut satojatuhansia, jopa miljoona. Tudjman väitti Jugoslavian virallisten lukujen olevan poliittisista syistä tapahtuvaa liioittelua. Jasenovacin keskitysleiri oli saksalaisten miehittäjien kanssa yhteistyössä serbejä vastaan toimineen kroaattien Ustaša-järjestön perustama. Tudjmanin yritys palauttaa historiaa oikeisiin mittasuhteisiinsa ärsytti serbejä, samoin hänen avoimesti ajamansa kroaattikansallinen politiikka.

Tudjman sanoi kroaattien elävän serbityranniassa ja kannatti itsenäistä Kroatiaa tai lievempää Jugoslavian hajauttamista. Hän kannatti myös maan muuttamista kapitalistiseksi ja kiinteitä yhteyksiä Keski-Eurooppaan. Tudjman tajusi serbienemmistöisen ja 1980-luvun loppupuolella yhä enemmän serbialaistuvan Jugoslavian liittoarmeijan Kroatialle aiheuttaman vaaran.

Franjo Tudjman perusti oman puolueensa Kroatian demokraattisen kommunistipuolueen 1989, josta tuli myöhemmin Kroatian demokraattinen unioni, HDZ. Se laillistettiin ja voitti vaalit seuraavana vuonna saaden 42,5% äänistä ja 56% paikoista parlamentista, ja Tudjmanista tuli Kroatian presidentti. Hän julisti maan itsenäiseksi 1991.

Jo ennen Tudjmanin valintaa Kroatia oli törmäyskurssilla Milošević-vetoisen Jugoslavian johdon kanssa. Tudjman hallitsi Kroatiaa autokraattisesti, itsevaltaisesti, mutta vetkutteli puolustautumisessa serbejä vastaan Kroatian sodassa. Hän esiintyi suurieleisesti valkoisessa univormussa ja viljeli ahkerasti isänmaallisuuden juhlintaa vasta itsenäistyneessä Kroatiassa. Taistelut jatkuivat vuoteen 1992, jolloin serbeillä oli hallussaan maan serbienemmistöiset alueet ja jolloin Euroopan unioni tunnusti Kroatian. Alueet saatiin takaisin 1995. Tudjman johti Kroatian joukot myös myös Bosnia-Hertsegovinan sotaan 1992–1995. Valtansa hän vahvisti uudelleenvalinnassa suoralla vaalilla 1992 ja rehellisesti, mutta halliten mediaa 1995. Kansallisten vähemmistöjen, kuten serbien oikeuksiin hän ei suhtautunut kovinkaan myönteisesti.

Kroaatit olivat sodan alussa katkeria Tudjmanille siitä ettei Kroatia puolustautunut kyllin tehokkaasti serbejä vastaan. Tudjmanilla oli voimakas näkemus Kroatian itsenäisyydestä muttei kykyä tehokkaasti toteuttaa sitä päätöksissään, jotka olivat monesti epäonnistuneita ja joista maksettiin kova hinta. Joka tapauksessa Kroatia itsenäistyi Tudjmanin johdolla, ja Franjo Tudjman jäi historiaan, jota niin ahkerasti tutki.