Filip VI
Wikipedia
|
||||||||||||||||||||||||||||
Filip VI (rans. Philippe VI de Valois ja Bien Fortuné tai Roi Trouvé (1293–22. elokuuta 1350) oli Ranskan kuningas vuodesta 1328 kuolemaansa asti, sekä Anjoun, Mainen ja Valois’in kreivi (1325–1328). Hän oli Valois-dynastia ensimmäinen kuningas, ja edeltäjiensä Ludvig X Itsepäisen, Filip V Pitkän ja Kaarle VII Kauniin serkku.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Filip syntyi Ranskan kuninkaan Filip IV Kauniin veljen Kaarlen ja Anjoun ja Mainen kreivittären Margueriten (1273 † 1299) poikana. Hänen isovanhempansa olivat isän puolelta Ranskan kuningas Filip III Rohkea ja Aragonian Isabelle, sekä äidin puolelta Napolin kuningas Kaarle II ja Unkarin Marie.
Nuoren Filipin kohdalla ei ollut mahdollista ajatella, että hän eräänä päivänä nousisi Ranskan valtaistuimelle, niin vahvalta näytti suorien Kapetingin perimys ja siten myös tulevaisuus. Häntä ei kasvatettu kuninkaaksi, vaan sotilaaksi, joka palveli uskollisesti läänitysherrojaan. Niin hän peri isänsä kuoleman jälleen tämän tittelit Anjoun, Mainen ja Valois’n kreivinä (1325–1328), jota hän ehti kantaa vain kolme vuotta ennen valtaistuimelle nousua.
Kuitenkin Kaarle IV Kauniin kuoltua valittiin Filip sijaishallitsijaksi vielä syntymättömän lapsen nimissä. Kun syntynyt lapsi oli tytär (Blanche), perimyskysymys oli jälleen avoinna. Froissart kertoo kronikassaan, että kuolinvuoteellaan Kaarle IV Kaunis olisi määrännyt, että jos syntyvä lapsi on tytär, niin valtakunnan paronien tuli kokoontua ja valita henkilö, jolla olisi oikeus kruunuun. päärit kokoontuivat helmikuussa vuonna 1328 ja valitsivat Valois’n Filipin sijaishallitsijaksi, kunnes kuningatar synnyttäisi lapsensa.
Uudelleen nämä paronit kokoontuivat kun kuningattaren synnyttämä lapsi oli tytär. Näin juhlallisessa kokouksessaan Reimsissä 29. huhtikuuta 1328 valitsivat Filipin kuninkaakseen, ja hän otti hallitsijanimekseen Filip VI. Taustalla oli pelko, jonka englantilainen ruhtinas herätti ranskalaisissa, ja he pitivät kotimaista ruhtinasta parempana. Toisaalta sijaishallitsijana toiminen oli vaikuttanut Filipin eduksi. Päärien päätös oli yksimielinen ja se ei järkyttänyt millään tavoin Ranskan kansaa, vaan oli jopa odotettu.
Filip VI voideltiin Reimsin katedraalissa 29. toukokuuta 1328 kaikkien päärien ja paronien läsnä ollessa. Juhlallisuudet olivat mahtavat, vaikka Flanderi epäröikin osallistumistaan, tiedettiinhän Flanderin tukeutuvan enemmän Englantiin kuin Ranskaan.
Valtaan noustessaan Filip VI oli 35-vuotias ja siten melkoisen iäkäs Kapetingin perimystradition mukaisesti. Ensimmäisenä virkatehtävänään hän pidätytti Pierre-Rémin, Montignyn herran, jonka kädet olivat käyneet liian syvälle valtion kirstussa.
Filip VI kuoli yöllä 22. elokuuta ja 23. elokuuta 1350 Coulombsäissä Nogent-le Roissa, todennäköisesti ruttoon. Hän oli pyytänyt poikaansa Juhana II seuraamaan hänen ristiretkeään englantilaisia vastaan.
[muokkaa] Nousu valtaistuimelle
Kun Kaarle IV Kaunis vuonna 1328 kuoli, hänellä ei ollut miespuolista perillistä. Filip VI oli Filip III:n pojanpoikana vahva ehdokas kuninkaaksi, mutta kruunua tavoitteli myös Kaarlen sisar Ranskan Isabella, joka halusi kruunun pojalleen, silloin alaikäiselle Englannin Edvard III:lle.
Aikuistuttuaan Edvard III vannoi Filipille vasallinvalan Gascognen läänityksestä, mutta riitaantui tämän kanssa ja alkoi pian vaatia koko Ranskan kruunua. Vuonna 1337 hän tunkeutui Ranskaan ja satavuotinen sota alkoi. Ranska oli teoriassa voimasuhteissaan valtiona ylivoimainen Englannin vastatessa väkiluvultaan siihen aikaan vain ranskalaista herttuakuntaa, mutta ranskalaisten vanhanaikainen ritariarmeija kärsi murskaavan tappion englantilaisille jousimiehille Crécyssä ja Ranskan laivasto puolestaan Sluys'ssä. Vuonna 1348 iski musta surma, joka tappoi muutamassa vuodessa kolmanneksen maan väestöstä.
Ranskalaisille ei siis tullut kysymykseenkään Edvard III tulo tyhjälle valtaistuimelle. Tämä olisi saanut perimyksen äitinsä Isabellen kautta ja sen ranskalaiset tulkitsivat mahdottomaksi, että joku siirtäisi oikeuden, jota hänellä itsellään ei ole. Näin siis Filip VI oli ainoa mahdollinen Ranskan kruunun haltija.
Englantilaisille asia oli tietenkin päinvastoin. He tukivat Edvard III:tta ja heistä oli luonnollista, että läheisyys ratkaisisi perimyksen. Tosin he unohtivat Ludvig X Itsepäisen tyttären Johannan, joka olisi läheisempi sukulainen kuin Edvard III.
Vaikka Edvard III olikin vannonut vasallinvalansa Filip VI:lle, niin hän ajatteli kuitenkin koko valtaistuimen saamista omaan haltuunsa. Ja vuoteen 1337 seurasikin sarja jatkuvia ranskalais-englantilaisia yhteenottoja. Tuolloin näet Edvard III toimitti Lincoln’in piispan mukana kirjeen Filip VI:lle. Kirjeessä Edvard III julistautui Ranskan kuninkaaksi. Siinä soivat sodan julistuksen äänet ja sitä seurasi sota, joka kesti sata vuotta.
[muokkaa] Hallinto
Filip VI:n aikana Ranskaan liitettiin piskuinen Dauphinén saari Provencen rannikolta, joka oli sikäli mainittavaa, että se tuli kulkemaan perintönä kruununprinssille, jota alettiin sen vuoksi kutsua dauphiniksi. (vrt. Englannin Walesin prinssi). Ensimmäinen Dauphin ja tuleva kuningas oli Filip VI:n poika Juhana II Hyvä.
Suuri ongelma on kuitenkin ns. Musta surma, joka vuonna 1348 levittäytyi Ranskaan. Tämä rottien levittämä paiserutto tappoi miljoonia ranskalaisia, eräiden lähteiden mukaan jopa puolet valtakunnan väestöstä. Valtakunta ei ollut enää entisellään, sillä sen veronmaksukyky oli alentunut, kaupungit, kylät ja maaseutukin olivat autioituneet. Henkiin jääneille, toimeliaille ja aktiivisille yksilöille tämä tosin tarjosi jopa suuria mahdollisuuksia.
Vaimonsa kuolemasta huolimatta Filip jatkoi loistokkaan ja ylellisen elämänsä viettämistä, jota hän oli harrastanut valtakautensa alusta lähtien, vaikka valtakunnan kirstu oli tyhjä. Myöskään rutto ja sen myötä tulleet entistä suuremmat taloudelliset ongelmat eivät hillinneet hänen ja hovin ylenpalttista huvittelunhalua. Voidaan epäröimättä todeta, että viidessätoista vuodessa, vuoden 1337 jälkeen niin varakkaasta ja loistavasta Ranskasta oli tullut kurjuuden reunamilla kulkeva kansakunta.
Kuitenkin Filip VI:n hallituskauden aikana kuninkaallinen alue laajeni Champagen kreivikunnalla, joka Navarran Johanna II:lle korvattiin alueluovutuksina muualta. Tämän lisäksi Brien, Dauphinén ja Montpellier’in alueet liitettiin kuninkaan hallituksen alaisuuteen. Kuitenkin verot olivat suurin ongelma ja pohjoisen sekä etelän säätypäivät, näin ne kasvattivat myös valtaansa, vain hyvin vastustellen suostuivat uusiin veroihin, jolla rahoitettiin sotamenoja.
[muokkaa] Kiista kruunusta
Filip VI oli hallitsija, jonka valtakausi oli täynnä onnettomuuksia. Kansakuntaa vainosivat pahimmillaan sekä paiserutto eli Musta surma että englantilaiset liittolaisineen. Ruton torjumiseksi ihmisten keinot olivat vähäisiä, mutta englantilaisten kanssa pyrittiin taistelemaan.
Englantilaisten toimintojen alkuperä oli tietenkin heidän kuninkaansa Edvard III halu ja into Ranskan kuninkaankruunuun. Ranskalainen prinsessa ja Filip IV Kauniin tytär Isabelle, josta oli tullut Edvard III äiti, vaikutti poikansa mielipiteisiin ja korosti poikansa oikeutta Ranskan valtaistuimeen. Tämän lisäksi myös muut henkilöt vaikuttivat voimakkaasta Edvard III mielipiteisiin Ranskan kruunun saamisesta. Tällainen henkilö oli eritoten Artois’n kreivi Robert.
Artois’in Robert oli estetty saamasta isänsä jälkeen Artois’n kreivikuntaa perintönä itselleen. Isä oli kuollut ennen pojan syntymään. Perintö oli mennyt isän siskolle, Burgundin herttuattarelle. Tämä tuomio tapahtui jo Filip IV Kauniin aikana. Kun lisäksi kuninkaan pojat olivat sidoksissa Burgundin herttuakuntaan, niin hallitsija ajoi tässä omaa etuaan. Olihan kreivikunta mahdollisesti tulossa takaisin kuninkaallisen perheen piiriin. Uuden kuninkaan Filip VI aikana Robert aloitti uuden prosessin oikeuksiensa puolesta. Tämän hän kuitenkin hävisi käytettyään väärennettyjä asiapapereita. Filip VI julisti Robertin valtakunnan viholliseksi ja näin hän joutui pakenemaan Englannin kuninkaan suojiin ja tuli tämän henkilökohtaiseksi ystäväksi. Oli itsestään selvää, että Robert käytti itseään esimerkkinä, kuinka perimyksessä voidaan noudattaa myös naislinjaa, vaikka edesmenneellä on postuumina syntynyt poikalapsi. Tämä lisäsi Edvard III intoa vaati entistä suuremmalla innolla itselleen Ranskan kruunua.
Edvard III ei ollut unohtanut eikä anteeksiantanut sitä, että hänet pakotettiin vuonna 1331 vannomaan vasallinvala Ranskan Filip VI:lle. Näin siisä kahden kansakunnan väliset yhteenotot alkoivat keväälle 1337. Bretagnessa käydyssä kahakassa Robert d’Artois haavoittui kuolettavasi ja hänet haudattiin Sant-Paulin katedraaliin Lontoossa.
Sotilallisesta menestyksestään huolestunut Filip VI valmisteli laivastoaan maihinnousua varten. Hänen laivastonsa kuitenkin tuhottiin täydellisesti ns. Éclusen (Sluysin) meritaistelussa Flanderin rannikolla. Ilman laivastoa Filip VI:n täytyy tyytyä maalla tapahtuviin taisteluihin. Edvard III nousi maihin Normandiassa ja eteni vastarinnatta Pariisin porteille, sillä hän oli harhautushyökkäyksellä houkutellut Filip VI:n armeijoineen etelään. Filip saavutti Edvardin joukot ja seurannessa Crécyn taistelussa 26. elokuuta 1346 englantilaiset jousimiehet ja jalkautuneet ritarit löivät raskaasti aseistetun ranskalaisaateliston ratsuväen.
[muokkaa] Lyhyt kronologia Filip VI:n hallituskaudesta
29-05-1328 Filip VI:n voitelu Reimsissä
24-08-1328 Voitto flaameista Cassel’ssa
06-06-1329 Edvard III vannoo uskollisuudenvalan Filip VI Guyennen herttuakunnasta
24-05-1337 Filip VI takavarikoi Guyennen herttuakunnan Edvard III :lta
07-10-1337 Edvard III vaatii itselleen Ranskan kruunua
01-11-1337 Edvard III julista vaatimuksesta ja Satavuotinen sota alkaa
20-09-1339 Edvard tulee Flanderin Cambraisis’iin armeijansa kanssa
09-10-1339 Edvard III tulee Ranskan maaperälle armeijansa kanssa
24-10-1339 Edvard III peräytyy armeijoineen Ranskasta
24-06-1340 Ranskan laivaston totaallinen tuhoaminen Sluysin taistelussa
23-09-1340 Esplechin-sur-Escaut’n välirauha
318-08-1342 Englantilaisten vahvistusten saapuminen Brest’iin, Charles de Blois lopettaa piirityksen
30-09-1342 Charles de Blois’n armeijan tappio englantilaisille Morlaix’n edustalla
19-01-1343 Malestroit’n välirauha
26-09-1345 Jean de Montfort kuolee ja hänen poikansa Jean perii Bretagnen herttuakunnan
07-06-1346 Edvard III noudee maihin Normandiassa
26-08-1346 Crécyn taistely, jossa ranskalaiset kärsivät totaalisen tappion englantilaisille joukoille
04-08-1347 Edvard III valoitta Calais’een
28-09-1347 Välirauha
[muokkaa] Avioliitot ja lapset
Filip VI avioitui kesäkuussa 1313 Burgundin Johannan (1293 – 1348) kanssa. Tämä ensimmäinen puoliso kuoli todennäköisesti ruttoon, joka tuolloin raivasi Ranskassa. Tämä oli Burgundin herttuan Robert II ja Ranskan prinsessan Agnesin tytär, Agnes oli puolestaan kuningas Ludvig IX Pyhän nuorin tytär.
Heillä oli lapset:
- Juhana II Hyvä (26. huhtikuuta 1319 – 8. huhtikuuta 1364),
- Marie (1326–1333)
- Louis (7. tammikuuta 1328 – 17. tammikuuta 1328)
- Louis (8. kesäkuuta 1330 – 23. kesäkuuta 1330)
- Jean (1333–1333)
- Philippe de Valois (1336 – 88137599), Orléans’n herttua,
- Jeanne (1337–1337)
Läheistä riippuen mainitaan, että Filip VI avioitui toisen kerran 19. tammikuuta tai 29. tammikuuta 1348, siis jopa vain kuukauden leskeyden jälkeen. Nyt puolisona oli nuori Navarran Blanche (1333-1398). Tämä oli Evreuxän kreivin Filippen (1319-1343) ja Navarran kuningattaren Johannan II (1311-1349) tytär. Tästä avioliitosta syntyi yksi postuumi tytär.
- Jeanne (1351–1371), joka kihlattiin vuonna 1371 Girondan herttuan ja Aragonian ja Valencen kuninkaan Juan I :n (1350-1395) kanssa.
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France
 |
Edeltäjä: Kaarle IV Kaunis |
Ranskan kuningas |
Seuraaja: Juhana II Hyvä |
