Filip III (Ranska)
Wikipedia
Filip III Rohkea (ransk. Philippe III le Hardi, 30. huhtikuuta 1245 Poissy Ranska – 5. lokakuuta 1285 Perpignan Ranska) oli Ranskan kuningas vuosina 1270 – 1285. Hän on kymmenes suoraan Kapetinki-dynastiaan kuulunut kuningas.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Filip III Rohkea syntyi isänsä Ludvig IX Pyhän ja Marguerite Provencelaisen toisena poikana. Hänen vanhempi veljensä, josta oli kasvatettu kruununperillistä, kuoli kuitenkin vuonna 1260.
Filip III:n suuri hetki koitti, kun 25. elokuuta 1270 häntä tervehdittiin uutena kuninkaana keskellä [[8. ristiretkeä. Tapahtuma sattui keskellä erämaata ja ruton vainomassa leirissä Tunisiassa lähellä Karthagoa. Useat ristiretkeen osallistuneet merkittävät aristokraattiset sotilaat olivat menehtyneet tauteihin ja taisteluihin, kuten edesmennyt kuningaskin Ludvig IX Pyhä. 26-vuotias Filipkin oli vakavasti sairas leirissä raivoavista taudeista, kun hän vastaanotti vasallisensa uskollisuudenvalat. Ennen kuolemaansa hänen isänsä Ludvig Pyhä oli jo nimennyt Saint-Denisin apotin Matthieu deVendômen ja Simon de Clermont de Neslen valtakunnanhoitajiksi. Filip puolestaan vahvisti kirjeillään heidän tehtävänsä. Samanaikaisesti, huomioiden sairautensa ja olosuhteidensa hankaluudet, hän vahvisti tulevan kruununperijän täysi-ikäisyyden rajaksi 14 vuotta.
Filip III voideltiin kuninkaaksi 30. elokuuta 1271. Jo vallan virallistamisen jälkeisenä päivänä hän lähti tutustumaan pohjoiseen raja-alueeseen ja Flanderin kreivi vastaanotti hänet Arrasissa. Välittömästi tämän jälkeen oli selvitettävä tilanne Poitoussa ja Toulousessa, jotka Alphoson kuoleman jälkeen palautuvat kruunun omistukseen.
[muokkaa] Foix’n kreivi
Ratsastaessaan Poitoussa Filip sai tiedon, että Foix’in kreivi Robert-Bernard oli valloittanut yhden kuninkaallista linnoituksista. Vanhan tavan mukaan kreivi määrättiin tulemaan kuninkaan kuultavaksi, ja tästä hän kieltäytyi, koska luotti moniin linnoituksiinsa ja lukuisaan joukkoon vasallejaan. Hän oli päättänyt puolustaa kapinaansa ase kädessä.
Filip puolestaan kokosi vasalliensa armeijan, jossa läsnäolollaan loistivat niin Burgundin herttua kuin Bretangnen, Blois'n, Flanderin ja Boulognen kreivit ja muutkin keskeiset vasallit. Ja he puolestaan olivat kutsuneet kuninkaalliseen palvelukseen omat vasallinsa. Kuninkaallinen armeija lähti lukuisana liikkeelle kohti Pyreneitä.
Toulousessa Filip tapasi appensa Aragonian kuninkaan, mutta jatkoi välittömästi matkaansa kohdatakseen kapinoivan kreivin, joka oli linnoittautunut Foix’n linnoitukseen. Tätä korkealle vuoren harjanteelle rakennettua linnoitusta pidettiin yleisesti valloittamattomana. Linnan edustalle saapuneen Filipin kerrotaan vannoneen, että hän ei poistu paikalta ennen kuin linnake on valloitettu. Kuningas ryhtyi kaivamaan kalliota linnan perustuksista, jotta tie linnoitukseen voitaisiin avata. Kauhistunut kreivi Roger näki kohtalonsa sinetöidyksi ja hän anoi antautumista, mutta Filip vaati huomaamatonta antautumista ja kreivin kaikkien linnoitustensa luovuttamista kuninkaalle. Kreivi itse kuljetettiin kahleissa Carcassonnen linnaan ja teljettiin vankeuteen sen erääseen torniin. Siellä hän oli kunnes Aragonian kuningas anoi hänelle armoa.
Tämä Filipin tapa reagoida ja hänen ankaruutensa kapinallisia kohtaan toimivat pelottavana esimerkkinä ja muita vastaavanlaisia, muutoin tuohon aikaan jopa hyvinkin yleisiä kapinoita, ei hänen hallitusaikanaan tapahtunut. Jopa Englannin kuningas Edward I kiirehti Pariisiin, vannomaan vasallinvalansa alueista, jotka on hän omisti Ranskassa, ja joiden suvereniteetti kuului Filip III:lle.
[muokkaa] Suhde paaviin
Vuonna 1230 Filip osallistui Lyonin yleiseen kirkolliskokoukseen, jossa kreikkalaiskatoliset luopuivat kokouksessa juhlallisesti kirkkoa repivästä skismasta. He tunnustivat paaviin oikeuden kirkon päänä olemiseen patriarkkojensa ja keisari Mikael Paléologuen suurlähettiläiden toimesta. Mutta tämä kahden eri kirkon yhteistyö ei muodostunut kestäväksi, sillä heti kun Sisilian kuningas Anjoun Kaarle uhka väistyi, niin puheet rauhasta saivat jäädä. Näin Konstantinopoli lakkasi tunnustamasta Rooman paavin asemaa.
Kirkolliskokous päätyi kun Filip avioitui toistamiseen. Juhlat olivat mahtavat, kaikki ruhtinaat panivat parastaan ja loisto oli ennennäkemätön.
[muokkaa] Avioliitot ja lapset
Filip III oli avioliitossa kahdesti.
Ensin hän avioitui Clermon-Ferrandissa 28. maaliskuuta 1262 Aragonian Isabellen (1247–1271) kanssa, joka oli Aragonian kuninkaan Jaakko I:n tytär. Hän seurasi kuningasta 8. ristiretkelle, mutta kuoli paluumatkalla tapaturmaisesti putoamalla hevosen selästä Carlabriassa. Kuningatar oli tuolloin raskaana viidennestä lapsestaan.
Heidän liitostaan syntyivät lapset:
- Louis de France (1265–1276),
- Filip IV Kaunis (1268–1314), Ranskan kuningas,
- Robert de France (1269– kuollut lapsena),
- Kaarle Valois (1270–1325) Valoisin kreivi.
Filip III avioitui uudelleen Vincennesin linnassa 21. elokuuta 1274 Marie Brabantilaisen (1254–1321) kanssa, tämä oli Brabantin herttuan Henri III ja Burgundin Adélaiden tytär.
Tästä toisesta avioliitosta syntyivät lapset:
- Margureite de France (1275–1318) Englannin kuinkaan Edward I:n puoliso,
- Louis (Evreux) (1276–1319) Evreux’n kreivi,
- Blanche de France (1278–1306) Itävallan herttuan Rudolf III:n puoliso.
[muokkaa] Kuolema
Vuonna 1285 Filip kokosi ennen näkemättömän suuren armeijan Etelä-Ranskaan, Narbonneen. Historian tietojen mukaan siinä olisi ollut 100.000 miestä jalkaväkeä ja 20.000 hevosta. Retkeen osallistuivat kaikki valtakunnan merkittävimmät kreivit ja herttuat. Myös laivaston suuruus, yli 150 alusta, oli hätkähdyttävä. Tarkoituksena tuolla armeijalla on ratkaista alueen ongelmia, palauttaa valtaistuimelle hallitsijoita ja turvata mm. hän edesmenneen vaimonsa isän ongelmia.
Filip itse joutui kuitenkin itse armeijansa riveissä vaivanneen epidemian uhriksi. Hänen sairasvuoteensa siirrettiin Perpignaniin, jossa hän kuoli 5. lokakuuta 1285. Kuollessaan hän oli 41 vuotias, ja hän oli hallinnut kovalla otteellaan 16 vuoden ajan. Majorkan kuningas, joko kuului hänen seurueeseensa, järjesti hänelle mahtavat hautajaiset. Kuninkaaksi Filip III jälkeen tuli hänen toinen poikansa Filip IV Kaunis, koska kruununperijä ja hänen vanhempi veljensä Louis oli kuollut jo 12 vuoden ikäisenä.
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
- [www-france-pittoresque@com/rois-france/philippe-IIIa.htm]
 |
Edeltäjä: Ludvig IX Pyhä |
Ranskan kuningas |
Seuraaja: Filip IV Kaunis |
