F/A-18 Hornet
Wikipedia
F/A-18 Hornet (Suomessa vain F-18C ja F-18D Hornet) on McDonnell Douglasin (nykyään Boeing) valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone, mikä on McDonnell F-4 Phantom II:ta seuraava konetyyppi.
F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja 6 % pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä toisin kuin Suomessa käytettävät koulutushävittäjä BAe Hawkit, joista puuttuu tutka.
F/A-18 Hornetia käyttävät mm. Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki, NASA, Australian kuninkaalliset ilmavoimat, Kuwaitin ilmavoimat, Sveitsi, Malesia, Kanada, Espanja ja Suomi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Suomen Ilmavoimilla on seitsemän F-18D- ja 56 F-18C -torjuntahävittäjää. Suomessa käytetään merkintää "F-18", joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack). Koneita ostettiin alun perin 64, joista yksi yksipaikkainen on pudonnut ja yksi vaurioitunut yhteentörmäyksessä. Konetyyppi valittiin 1992 ja ensimmäiset kaksipaikkaiset Yhdysvalloissa valmistetut koneet toimitettiin 1995. F-18C-koneet koottiin Kuorevedellä 1996–2000.
Suomen F-18 Hornetit on varustettu ilmatankkausjärjestelmällä, koska sen poisjättäminen olisi nostanut koneiden hintaa.
Suomessa käytössä olevat F-18-lentokoneet kantavat pääasiassa siipien alla neljää AIM-120 AMRAAM (keskimatkan ilmataisteluohjus) -tutka- ja siipien kärjissä kahta AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjusta (lyhyen matkan ilmataisteluohjus).
Horneteissa on myös M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun. Puolustusneuvosto on lisäksi suunnitellut muun muassa AGM-65 Maverick (Ilmasta maahan -ohjus) -rynnäkköohjuksien ja kypärätähtäimien hankintaa osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä.
Hävittäjien kohdalla parhaaksi taktiseksi käytännöksi on osoittautunut lentäminen neljän muodostelmassa, jolloin koneet pystyvät tukemaan toisiaan.
Suomessa palveluskäytössä on Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n yksi F-18C (HN-430) pudonnut Lappajärvelle yhteentörmäyksessä Kyyjärven eteläpuolella 8. marraskuuta 2001 ja toinen F-18C (HN-413) vaurioiutunut siten, että se muunnetaan 15 miljoonan euron korjauskustannuksin kaksipaikkaiseksi F-18D -hävittäjäksi.
Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä 4. toukokuuta 2006. Seitsemän kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaajan kärki ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Kumpikin koneista laskeutui kentälleen Rissalaan onnistuneesti.
[muokkaa] F/A-18 E/F
Uusimmat Hornetin mallit ovat E ja kaksipaikkainen F ("Super Hornet"), jotka ovat 30 % suurempia ja varustettu tehokkaammilla GE F414 -moottoreilla. Ensimmäinen uuden mallin Hornet valmistui 17. syyskuuta 1995. Super Hornet on itse asiassa lähes täysin uusi lentokone, mutta poliittisista syistä se kantaa vanhaa tyyppinimeä. Koneen alkuperäinen nimi oli "Hornet II". Yhdysvaltain Kongressi ei ollut valmis rahoittamaan täysin uuden lentokoneen suunnittelua, joten F/A-18E esiteltiin Hornetin kehitysversiona ja se onnistui saamaan 3,8 miljardin kehityssopimuksen vuonna 1992.
F/A-18E:n suurempi siipi sallii paluun lentotukialukselle raskaamman aselastin kanssa, mikä vähentää nykyisin suosittujen kalliiden täsmäaseiden hukkaa. Tutka ja avioniikka ovat samat kuin vanhemmassa mallissa. Aseripustimia on kaksi lisää. Parannetun toimintasäteen ansiosta F/A-18E saattoi viimein korvata F-14 Tomcatin lentotukialuskäytössä, joskin sen maksimikantama ja huippunopeus jäävät melkoisesti edellisestä eikä painokaan ole tavoitteiden mukaisesti F-14:aa merkittävästi kevyempi. Suurin hyöty koituu valmistus- ja ylläpitokustannuksista sekä huoltonopeudesta.
F/A-18E palveli ensimmäisen kerran rintamaoloissa 24. heinäkuuta 2002 lentotukialus USS Abraham Lincolnilta lentäessään valvomaan Irakin lentokieltovyöhykettä. 6. marraskuuta 2002 tyypillä tuhottiin ensimmäisen kerran irakilaisia kohteita.
F/A-18E:n suunnittelua ja käyttöönottoa seurasi keskustelu uuden koneen tarpeellisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Super Hornet tuli maksamaan 80 miljoonaa dollaria kappaleelta, yli kaksi kertaa sen mitä F/A-18C. Koneessa ilmeni aluksi ongelmia lento-ominaisuuksissa ja moottorien luotettavuudessa, eikä se tarjonnut juurikaan taktista etua vanhaan Hornetiin verrattuna, 50-70 mailia pidempää toimintasädettä lentotukialukselta lukuun ottamatta.
[muokkaa] EA-18G Growler
EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio, joka lensi ensilentonsa 15. elokuuta 2006[1] ja toimitusten on tarkoitus alkaa 2008. Kone tulee Yhdysvaltain laivaston palveluskäyttöön 2009, jolloin se korvaa laivaston EA-6B Prowler -koneet ja jo käytöstä poistetut ilmavoimien EF-111A Raven -koneet .
[muokkaa] Kehitysnäkymiä
F/A-18 Hornetia seuraava kevyt hävittäjäkonetyyppi on Martin-Lockheed F-35 Joint Strike Fighter. F-35A:n tarkoitus on korvata F/A-18 sitä käyttävien ulkomaiden käytössä. F-35B:n on tarkoitus korvata Britannian merivoimien Harrier -hävittäjät ja Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18 Hornet, kun taas F-35C korvaa aluksi Yhdysvaltain laivaston F/A-18A:t ja F/A-18 C:t ja täydentää F/A-18 E/F:iä.
