F-80 Shooting Star
Wikipedia
| F-80/P-80A Shooting Star | ||
|---|---|---|
 |
||
| Kuvaus | ||
| Kuvaus | Yksipaikkainen hävittäjä | |
| Miehistö | Yksi lentäjä | |
| Ensilento | 8 tammikuuta 1944 | |
| Valmistaja | Lockheed | |
| Mitat | ||
| Pituus | 10.49 m | |
| Kärkiväli | 11.81 m | |
| Korkeus | 3.43 m | |
| Siipien pinta-ala | 22.07 m² | |
| Paino | ||
| Tyhjäpaino | 3,819 kg | |
| Lastattuna | xxxx kg | |
| Maksimi lentoonlähtöpaino | 7646 kg | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | Allison J33-A-35 Turbojet | |
| Työntövoima | 24.0 kN | 5,400 lbf |
| Suorituskyky | ||
| Suurin nopeus | 966 km/h | |
| Normaali lentonopeus | 660 km/h | |
| Toimintasäde | 1328 km | |
| Lakikorkeus | 14,000 m | |
| Nousunopeus | m/min | |
| Aseistus | ||
| Aseet | 6 x .50 cal (12.7 mm) konekivääri | |
| Pommit | 2 x 450 kg pommi | |
| Raketit | 10x to 16x raketti | |
Lockheed F-80 Shooting Star oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu suihkuhävittäjä. Se oli ensimmäinen USAAF:n lentokone, jonka nopeus ylitti 500 mailin tuntinopeuden vaakalennossa. Se ensimmäinen taistelussa käytetty yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä - Korean sodassa se oli kuitenkin auttamatoman vanhentunut.
Koneen suunnittelu alkoi vuonna 1943 brittiläisen de Havilland H1 B-suihkumoottorin ympärille, joka pian vaihdettiin General Electricin tai Allisonin valmistamaan kopioon. Konemallista tuli tavanomainen; kokometallinen, alatasoinen ja nokkapyörätelineellä varustettu. Koneen suunnitteli Clarence "Swede" Johnson (Kelly Johnson).
XP-80:ksi nimetty prototyyppi teki ensilentonsa 8. tammikuuta 1944. Sen moottorina oli de Havilland Vampire-hävittäjän prototyypistä otettu Halford H1 (myöhemmin 'Goblin') suihkumoottori.
Lockheedin pääkoelentäjä Milo Burcham kuoli 20. lokakuuta 1944 lentäessään koneen toisella prototyypillä. Myöskin lentäjä-ässä Richard Bong kuoli koelentämänsä P-80:n maahansyöksyssä.
Shooting Star tuli palveluskäyttöön vuoden 1945 alkupuolella ja 45 toimitettiin USAF:ille ennen sodan loppua.
Neljä P-80-konetta lähetettiin Eurooppaan esiteltäväksi, mutta yhden tuhouduttua esittelylennolla Englannissa moottorin sytyttyä palamaan, konetyyppi asetettiin lentokieltoon ja toinen maailmansodan päättyi, ennen kuin konetta käytettiin taistelulennoilla.
Sodan loputtua 5 000 koneen tilaus supistui 2 000 kappaleeseen. P-80A, P-80B ja P-80C malleja valmistettiin ennen tuotannon loppumista 1950 1 715 konetta, joista 798 oli P-80C mallia. Vuonna 1948 "P"-merkinnät (Pursuit) muutettiin "F"-alkuisiksi (Fighter, hävittäjä).
XP-80R "Racey", eversti Albert Boydin lentämä muunnettu P-80 B, teki nopeusennätyksen 1003.9 km/h 19. kesäkuuta 1947 Rogersin suolajärvellä, nykyisessä Edwardsin lentotukikohdassa. Koneessa oli vesiruiskutuksella varustettu 4 600 lbf moottori, uudelleen suunniteltu siipi ja pienivastuksinen ohjaamokuomu.
F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta Korean sodassa F-86 Sabret korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja napalmilla.
8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan MiG-15-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.
[muokkaa] T-33
Lockheed valmisti koneesta myös pidemmällä rungolla varustettua kaksipaikkaista T-33A "T-bird" harjoituskonetta, joka säilyi tuotannossa vuoteen 1959 ja jota valmistettiin lisenssillä myös Japanissa ja Kanadassa. T-33 valmistettiin lähes 7 000 kappaletta ja sitä käytettiin 20 eri maassa.
