David Gilmour

Wikipedia

David Jon Gilmour (s. 6. maaliskuuta 1946, Cambridgeshire) on englantilainen kitaristi, ja tullut parhaiten tunnetuksi urastaan Pink Floydin kitaristilaulajana. Kitaristina Gilmour on itseoppinut, ja hänen tekniikkansa on jäljittelemätön. Gilmourin kitarasoundi on tunnistettavissa bluesmaisuudestaan ja varsin erikoisesta "soundisäröstä". Kitaristina Gilmouria pidetään eräänä rock-musiikin historian parhaista.

[muokkaa] Nuoruus

Gilmour vietti nuoruutensa Cambridgessa. Hän haki Cambrigeshiren Taide- ja teknologiakouluun. Hän pääsi sisään, ja siellä hän tapasi muuan Syd Barrettin, jonka kanssa hän ystävystyi, ja ruokatunneilla he opettelivat kitaran soittoa. Ystävykset kehittivät omalaatuisen soittotekniikan (josta he molemmat tulisivat myöhemmin vuorollaan kuuluisiksi). Molemmat käyttivät huumeita, ja tekivätkin pilvenpolttoreissun San Tropeziin vuonna 1965. Reissu päättyi molempien osalta putkaan. Kuitenkin koulujen loputtua Gilmourin ja Barrettin tiet erkanivat. Gilmour liittyi Joker's Wild-nimiseen bändiin, kun taas Barrett liittyi vielä tuohon aikaan Tea Set-nimellä tunnettuun bändiin, josta kehittyi myöhemmin Pink Floyd. Gilmour perusti parin entisen Joker's Wildin jäsenen kanssa Bullit-nimisen bändin, joka hieman myöhemmin vaihtoi nimensä Flowersiksi. Vuonna 1967 Flowers kuitenkin hajosi. Gilmouria pyydettiin Pink Floydiin Barrettin soittokyvyttömyyden vuoksi (joka johtui mielenterveyshäiriöstä, johon olivat syynä mm. kuuluisuuden paineet, kova LSD:n käyttö ja lapsuuden traumat), ja hän liittyi seuraavan vuoden tammikuussa. Erään tarinan mukaan yhtyeen basisti Roger Watersilla oli aina tapana hakea Bentley Rollsillaan bändin jäsenet keikalle, ja eräälle vuoden 1968 keikalle mentäessä Syd oli tarkoitus hakea viimeisenä, koska hän asui kauimpana. Tällä kertaa bändi ei halunnutkaan Barrettia mukaansa, vaan he jättivät tämän ensimmäistä kertaa kotiinsa. Pink Floydin tunnetuin kokoonpano oli syntynyt.

[muokkaa] Vuodet huipulla

Gilmourin soitto- ja sanoitustaito olivat eräät päätekijät Pink Floydin maailmanlaajuiseen menestykseen 70-luvulla. Kuitenkin vuosikymmenen vaihteessa Roger Watersin valta bändissä kasvoi kasvamistaan, kylmentäen hänen ja Gilmourin välejä huomattavasti

Gilmour julkaisi ensimmäisen soololevynsä, David Gilmourin vuonna 1978. Eräs Gilmourin levylle säveltämistä kappaleista oli nimeltään Comfortably Numb, jonka Gilmour kuitenkin jätti soololevyltään pois. Kappale kuitenkin nähtiin vuoden päästä Pink Floydin julkaisemalla rock-oopperatyylisellä The Wall-levyllä. Comfortably Numbista tuli äärimmäisen suosittu kappale Another Brick in The Wall (pt.2):n ohella, ja Gilmourin kitarasoolo kappaleessa on valittu useaan otteeseen maailman parhaaksi. Gilmourin seuraava soololevy, About Face julkaistiin vuonna 1984.

80-luvun puolivälissä Gilmour osti Astoria-nimisen laivan, jota hän vielä tänäkin päivänä pitää levytysstudionaan. Astoria on 1900-luvun alussa rakennettu ylellinen laiva, jolle mm. mahtuu 90 soittajan orkesteri. Esimerkiksi Pink Floydin vuonna 1994 julkaistu Division Bell on nauhoitettu kokonaan Astorialla.

Roger Waters jätti Pink Floydin vuonna 1985, kertoen yhtyeen managerille yhtyeen hajonneen. Kuitenkin Pink Floyd jatkoi vielä pitkään ilman Watersia, johtohahmonaan Gilmour. Kaksi vuotta myöhemmin Pink Floyd julkaisi uuden levynsä, A Momentary Lapse of Reasonin.

[muokkaa] 90-luku

Pink Floydin seuraava studioalbumi, Division Bell, julkaistiin vuonna 1994. Albumi myi miljoonia, ja kriitikotkin lämpenivät levylle huomattavasti enemmän kuin aikaisemmalle Momentary Lapse of Reason -levylle. Levyn viimeistä kappaletta, High Hopesia pidetään nykyään jo Pink Floyd-klassikkona, ja se kapusi singlelistan kärkeen useassa maassa.

[muokkaa] Nykypäivä

Vuoden 2006 maaliskuussa Gilmour julkaisi uuden soololevynsä, On an Islandin. Sanoitukset kaikkiin levyn kappaleisiin (yhtä lukuun ottamatta) on tehnyt Gilmourin journalistivaimo Polly Samson. Useat kriitikot tuomitsivat levyn johtuen liiallisesta kitarasoundin käytöstä. Gilmour onkin sanonut, että hän olisi tehnyt On an Islandilla monta asiaa aivan eri tavalla, jos se olisi ollut Pink Floydin teos. Kritiikistä huolimatta On an Island on myynyt Division Bellin tapaan hyvin, ja se on kavunnut albumilistojen kärkeen mm. Italiassa.

[muokkaa] Kitarat

David Gilmour on aina suosinut Fenderin Stratocaster-mallia, ja hän omistaakin siitä #0001-mallin. Kuitenkaan kyseinen malli ei ole ensimmäinen Stratocaster-kitara. Gilmour omistaa myös mm. kullatun Gibson Les Paul-kitaran.